Tuli mieleen jotkut käsitetaide-näyttelyt, jotka vaativat runsaasti sanallisia selostuksia auetakseen näyttelyvieraalle. Mitä kaikkea nämä neljä Paholaisenkirjassa kuvatut, rahan ja vallan verkoissa kärvistelevät tyypit ilmentävät, paitsi erityisen kylmiä ja tylyjä suhteita, ei innostanut sen syvällisempään analyysiin, mutta tunsin helpotusta kun sain sulkea kirjan kannet. Ällistytti tämä ensimmäisen osan nostattamiin odotuksiin nähden lähes vastakkainen kokemus.
Vakuutuspetoksen pitäisi olla tämän kirjasarjan ytimessä ja se on ilman muuta sellainen rikos, joka sopii oikein hyvin kapitalismikritiikkiin, suorastaan ydinmehua. Sillä Nordenhof ilmoittaa tässäkin teoksessa jo esipuheessa, että se iso kysymys on: voiko kapitalismissa rakastaa? Yrityksiä vastata on neljä ja voi sanoa, että ainakin neljännessä aistii hitusen rakkautta. Sitä edeltävät ovat vihaisia, miesvihamielisiä, koska miesten maailma tämä edelleen on, ainakin mitä tulee kapitalismin kehtoihin. Myin itseäni, kuten kaikki muutkin, toteaa nainen.
Neljäs yritys vastata on säerunon muotoon kirjoitettu ja edelleen vihainen, mutta ihon alla kasvaa lapsi ja myöhemmin lapsi nukkuu, kyselee jumalasta, uskommeko me. Lapselle on osoitettu myös kiitos opettamisesta. Aitoa rakkautta näyttää olevan tässä vaiheessa vain lapselle, viattomalle osoitettu.
Kun nyt luen tuon ensimmäisen osan herättämiä ajatuksia, huomaan että samanlaista ihmetystä sekin aluksi herätti. Se kuitenkin hiljalleen kokosi sirpaleensa niin että punainen lanka hahmottui. Samaa en havainnut tässä kirjassa. Ehkä kakkososa vaatii sitten tuon kolmannen osan selkeytyäkseen. Tulee mieleen, onko tarina jaettu turhankin lyhyisiin osiin, kun kerrontatyylikin on aika fragmentaarista. Tämän risukon jälkeen alkaa kaivata lukumaisemaan vanhaa paksurunkoista tammea (jeee... semmoinen löytyi). Ajatuksiahan kirja herättää, varsinkin nyt kun yritän sitä uudelleen miettiä.
Nordenhof kirjoittaa esipuherunossaan:
Ihan samat fiilikset! Ihastuin Nordenhofin Löysää rahaa -teokseen niin, että kun huomasin toisen osan ilmestyneen luin sen ruotsinkielisenä e-kirjana, kun en malttanut odottaa suomennosta. Pitäisi ehkä antaa toinen mahdollisuus, mutta sen verran pettynyt olin kirjaan, että saattaa jäädä tekemättä. Odotan silti mielenkiinnolla kolmatta osaa!
VastaaPoistaJatko-osilla on tosiaan mahdollista selkeyttää tätäkin osaa. Vaikka silloinkin ihmettelen, että miksi palastella näin moneen. On hyvissä romaaneissa useinkin sivuja, joiden läpi joutuu ns kahlaamaan. Jatkan minäkin tätä vielä, eka osa vakuutti.
PoistaMinulle kävi samoin: petyin Paholaisenkirjaan sarjan loistavan avausteoksen jälkeen. Jatkon lukemisesta en ole vielä tehnyt päätöstä. Kun kirjojen ilmestymisen välissä on useampi vuosi, aikaisemmat alkavat unohtua.
VastaaPoistaNimenomaan, sitä minäkin ajattelin, että onko tässä nyt mietitty kokonaisuutta lukijan kannalta, tai välitetty siitä. Ainakin se on erityinen tapa kertoa, erottuu muista tämmöisellä jatkokertomuksella. Kun osat ovat näin epätasaisia, saattaa tosiaan unohtua sekä punainen lanka että kirjailija.
Poista