Tervetuloa 2020!

Vuonna 2019 luin suunnilleen saman verran kuin muinakin vuosina ja kirjoittelin samaan tahtiin. Se on verkkaista verrattuna (kirja)blogeihin yleensä enkä aio sitä sen kummemmin muuttaa. Tällä tahdilla blogi ei rasita eikä addiktoi. Blogeja seurasin ehkä hieman entistä vähemmän, johtuen runsaasta tarjonnasta. Pakko on rajata, ja helppoahan tuo onkin. Kirjablogimaailmassa se on hieman vaikeampaa kuin jossain muoti- tai muussa somemaailmassa, luulisin. Niin monia pitäisi lukea, paljon hyvää ja hienoja kirjoittajia on hollilla.


Tässä ei niin talvisia jokimaisemia Auran rannalta tänään 31.12.2019.

Kun katson tänä vuonna lukemiani romaaneja, monesta hienosta lukukokemuksesta nostan tässä vaiheessa  Hassan Blasimin Allah99, Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin  ja Andrea Levyn Pitkän laulun. 

Tietokirjoista painavimman jäljen jättivät Sven Lindqvistin Tappakaa ne saatanat  ja Benjamin Carter Hettin Demokratian kuolema. Edellinen kertoo oleellista faktaa länsimaisen hyvinvoinnin perustasta eli siirtomaapolitiikasta, orjuudesta ja raaka-aineiden ryöstöstä, jälkimmäinen on kammottavan ajankohtaisen oloinen kuvaus 1930-luvun Saksan poliittisesta tilanteesta. Siitä voi oppia, että muilla kuin populisteilla on sittenkin vielä suuri valta ja mahdollisuus määritellä, mistä asioista ja miten keskustellaan eli olla menemättä mukaan äärioikeiston vihanpitoon. Silakkaliike on tervetullut! Muutkin tavat keskustella viisaasti ja faktapohjaisesti pitävät ihmiset edelleen ihmisinä toisilleen. Syytän tuota Benjamin Carter Hettiä  - että aloin juhlapuhujaksi.

Rauhaa ja rakkautta tutut ja tuntemattomat - Hyvää Uutta Vuotta!