Sivut

perjantai 14. lokakuuta 2022

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa. Kirjalliset muistelmat

Reading Lolita in Tehran ei tosiaankaan käänny suomeksi kovin napakasti. Lolita Teheranissa jättää pois aika oleellisen eli sen, että kyse on mm Nabokovin Lolitan lukemisesta. Nimenomaan lukemisesta sensuurin, kieltojen ja väkivallan riivaamassa Teheranissa Iranin islamilaisessa tasavallassa. Toki suomennoksen nimi kertoo hyvin metatasosta; kaikki naiset ovat ajatollah Khomeinin ja mullahien Iranissa Lolitan asemassa, näkymättömiksi kaavutettuja, mykistettyjä, väkivallan ja mielivaltaisen kyttäyksen ja kontrollin kohteita.

Azar Nafisi on iranilais-amerikkalainen kirjallisuuden professori, joka kieltäytyi hunnun käytöstä ja muista sensuurimääräyksistä. Hän joutui luopumaan työstään Teheranin yliopistossa ja muutti perheineen Yhdysvaltoihin vuonna 1997 ja on toiminut mm John Hopkins -yliopistossa ja useassa muussa korkeakoulussa sekä kirjoittanut säännöllisesti artikkeleita yhdysvaltalaisiin valtalehtiin. Lolita Teheranissa pysytteli vuodesta 2003 New York Timesin bestseller-listalla  117 viikkoa.

Pystyikö opettaja kunnolla keskittymään työhönsä, kun tiedekuntaa liikutti vain se, miten sana viini saatiin poistettua Hemingwayn kertomuksesta, ja kun opinto-ohjelmasta päätettiin poistaa myös Brontë, koska tämä näköjään hyväksyi aviorikoksen?

Omaääninen yhdistelmä autofiktiivista romaania/muistelmaa/kirjallisuusesseetä avaa elävästi korkeakoulutettujen naisten yhä ahtaammalle käyvää arkea - joka näyttäisi jatkuvan viidettä vuosikymmenettä saman kaltaisena -Teheranissa Iranin islamilaisen tasavallan alkuaikoina. Sensuurin tiukentuessa professori ja hänen seitsemän naisoppilastaan alkavat salaisessa viikottain kokoontuvassa lukupiirissä keskustella länsimaisen kirjallisuuden klassikoista: Lolitasta, Fitzgeraldin Kultahatusta, Henry Jamesin ja Jane Austenin romaaneista. Se oli yhteisöllinen versio Virginia Woolfin omasta huoneesta. 

Lukijalle naisten keskustelut tuovat hienolla tavalla esille kirjallisuuden voiman heijastaessaan kaunokirjallisten teosten kertomaa ahdistavaan ympäristöön. Kuinka kirjallisuus, sen tarjoamat kuvat ihmisyydestä opettavat erilaisuuden näkemistä, empatiaa, ihmisen epävarmuutta, kuinka monisävyinen se kuva on verrattuna lukittuihin dogmaattisiin oppeihin. En olisi uskonut, että Nabokovin Lolita avautuisi huomattavasti syvällisemmin teheranilaisten naisten lukupiirissä!

Kuten parhaat puolustusasianajajat, jotka osaavat häikäistä retoriikallaan ja vedota ihmisen korkeimpaan moraaliin, Humbert vapauttaa itsensä syytöksistä vetämällä lokaan uhrinsa - metodi, joka on meillekin tuttu Iranin islamilaisessa tasavallassa.

Esimerkkejä mullahien tyranniasta on saanut lukea riittämiin, mutta yllätyin silti, että, tosiaankin siellä kiellettiin myös Tuhannen ja yhden yön tarinat varhaisessa vaiheessa. Viime viikkoina on uutisoitu Iranin naisten mielenosoituksista huivipakkoa vastaan. Mielenosoitukset sortavaa hallintoa vastaan ovat sittemmin laajentuneet, joten Lolita Teheranissa ei voisi olla ajankohtaisempi! Sharia-laki laski avioliiton solmimisiän kahdeksastatoista vuodesta yhdeksään, joten Lolita on kaikin puolin ilmeinen kaunokirjallinen vastine sille todellisuudelle.

Humbertin muotokuvassa Nabokov oli paljastanut tuollaiset solipsistit, jotka ottivat haltuunsa toisten ihmisten elämän (s53) Humbert kahlehtii Lolitan paikoilleen samalla tavoin kuin perhonen pannaan paikoilleen (s58)

Iranin diktatuurissa sensori kilpailee runoilijan kanssa todellisuuden uudelleen järjestämisestä ja sen uudelleen hahmottamisesta. Shaahin jälkeen Iranissa vastavoimia oli vasemmistolaisten vallankumouksellisten joukossa, mutta he olivat jo kahlineet kirjallisuutta ideologisiin tavoitteisiinsa, joista Nafisin nuoret oppilaat eivät enää olleet kiinnostuneita. Nuoret olivat tietenkin ihastuneet molempien liikkeiden karsastamiin, ja pääosin kiellettyihin länsimaisiin kirjailijoihin: James, Nabokov, Woolf, Bellow, Austen ja Joyce.

Kirjallisten keskustelujen ja analyysien lomassa Nafisi tekee havaintoja ympäröivästä "absurdistanista" ja tältä aikaetäisyydeltä luettuna näyttää, että Iranissa on ollut käynnissä samanlainen vasemmiston sokeutuminen kuin muuallakin, Suomessakin, 70-luvulla. Sokeutuminen, joka siellä on sallinut shaahin hallinnon jättämän tyhjiön täyttyä uudella diktatuurilla. Meillä demokratia piti huolen siitä, ettei äärivasemmiston jäykistyminen hurmahenkisiksi ainoan totuuden tien näyttäjiksi kasvanut vaaraksi asti. Iranissa ajatollah Khomeini seuraajineen kaappasi vallan nopeasti ja tehokkaasti.

Islamilainen vallankumous, kuten sittemmin kävi ilmi, teki islamille enemmän vahinkoa kuin yksikään muukalainen ikinä, koska se käytti islamia sorron välineenä.

Samoin kuin natsit kielsivät juutalaisten liikkeet ja niissä asioimisen, mullahit kielsivät liikkeitä palvelemasta hunnuttomia naisia. Oli unohtunut sekin, että Iran ja Irak kävivät lähes koko 80-luvulla sotaa, joka tyrannisoi siviiliväestöä aivan kuin Venäjän ohjukset Ukrainan kaupunkeja tällä hetkellä. Sielläkin diktaattorit syöttivät valheita kansalle oikeuttaakseen typerän ja turhan tappamisen.

Vaikka aika on julmaa, naiset löytävät toisistaan ja lukemastaan iloa ja voimaa. Ajan myötä yksi ja toinen lukupiiristä valmistautuu lähtemään Iranista, mutta on heitäkin, jotka sinnittelevät. Ihmeellisen rohkeita nämäkin tytöt - nykyään he ovat ehkä jo noita mielenosoituksissa toisiaan kannustavia naisia - olivat. He saattoivat luennoilla tirskua miespuolisen luennoitsijan esitelmöidessä islamin ja kristinuskon eroista, neitsyys merkittävimpänä mittana, ja hihitellen kuiskia: Ei ihme, että yhä useampi muslimi kääntyy kristinuskoon. 

Lolita Teheranissa ylistää kirjallisuuden ja naisten välisen ystävyyden voimaa keskellä kuristavaa väkivaltakoneistoa.

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa. Kirjalliset muistelmat
Reading Lolita in Tehran, 2003, suomentanut Hanna Tarkka
WSOY, 2005, 443 s

15 kommenttia:

  1. Järisyttävää tekstiä kirjoitat kirjasta, joka pitäisi lukea. Kiitos herätyksestä👍

    VastaaPoista
  2. Olen tätä katsellut joskus kirjastossa. Hyvä kun muistutit sen mieleen, kuulostaa todella lukemisen arvoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
  3. Huolimatta tämän henkilökohtaisen muistelman synkeästä todellisuudesta se on paikoitellen hauskakin kurkistus seinien sisälle, kun kaavut on riisuttu. Naiset ovat pelottomia ja opinhaluisia, sitäkin enemmän mitä enemmän heitä yritetään nujertaa.

    VastaaPoista
  4. Tämä todella on hyvä vinkki ja herätys! Saisin tästä varmaan hyvin irti silläkin, että olen aikoinaan lukenut sen alkuperäisen Lolitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, se tuottaa mielenkiintoisen vuoropuhelun näiden lukemisten välillä. Teheranin naisten näkökulmat ovat syvällisesti mietittyjä.

      Poista
  5. En ole lukenut Nabokovin Lolitaa (elokuvaa jonkin matkaa saatoin katsella) enkä tätä iranialaista muisteloa. Mutta kohtalon sormen tökkäyksestä tai ei luen tänä viikonloppuna novellikokoelmaa nimeltä Taskulolita, kirjoittanut Anna-Maija Ylimaula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheltä liippaa. Taskulolita kuulostaa söpöltä. Epäilemättä saadaan vielä lukea lukukokemuksestasi, toivottavasti.

      Poista
  6. Voih, hyvä kun nostit tämän kirjan esille (näin hienolla arviolla). Ostin tämän aikoinaan siskolleni lahjaksi sillä ajatuksella, että hän varmaan sitten lainaa tämän minulle luettuaan. No, sisko muutti ulkomaille eikä taida olla lukenut edelleenkään tätä kirjaa,minäkin olen unohtanut asian (vaikka monia aihepiirin kirjoja olen lukenut). Täytyy nyt sitten nöyrtyä lainaamaan tämä kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan ajankohtaisesta kirjasta on kyse. Se on järkyttävää, että tuosta ajasta on kulunut yli 40 vuotta ja sorto jatkuu. Vielä 60-70 -luvuilla monissa muslimimaissa naiset liikkuivat ja toimivat paljon vapaammin. Sittemmin kaavutus ja pois sulkeminen, vanhoillinen wahhabilainen suuntaus levisi länsimaidenkin muslimien keskuuteen. Se että naiset meilläkin vapaaehtoisesti ottavat käyttööön noita symboleita, ottaa todella pannuun. Hyvä että Iranin naiset uskaltavat vastustaa niitä ja naisten sortoa. Kirja kuvaa naisten arkea tuossa maailmassa, sellaisten naisten jotka olivat ehtineet kouluttautua. Ymmärtää, että naisten koulutus on myrkkyä mullaheille, talibaneille, isisille...

      Poista
    2. Pitää tähän vielä sanoa, että luin iranilaisen v. 2003 rauhannobelistin, juristinaisen Shirin Ebadin elämäkerran muutama vuosi sitten. Siitä sain sellaisen käsityksen, että vaikka elämä Iranissa oli naisille paljon vapaampaa ennen vallankumousta, vallankumouksen jälkeen kuitenkin myös köyhillä maaseudun tytöillä oli mahdollisuus kouluttautua yliopistoonkin asti eli useammat tytöt kuin ennen saattoivat käydä koulua ja opiskella. Eli Iranissa ei ole sellaista järjetöntä tyttöjen koulutuskieltoa kuin esimerkiksi talebaneilla. Kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, etten mene vannomaan, muistanko oikein, mutta tässä kirjassakin kyse on ilmeisesti yliopistossa kirjallisuutta opiskelevista tytöistä ja heidän naisopettajastaan.

      Poista
    3. Kiinnostavaa. Maat ovat tietenkin erilaisia, Iran on kai vanhastaan korkean koulutuksen maa verrattuna Afganistaniin, Somaliaan tai Irakiin. Mutta noilla diktatuureilla on aina taipumus kiristyä ja tässäkin kirjassa kuvattiin sitä kehitystä. Opetuksen sisältöön alettiin puuttua yhä enemmän.

      Poista
    4. Joo, antamasi esimerkit kuvaavat hyvin tuota ikävää kehitystä. Tuli tähän liittyen vielä mieleen, että luin vähän aikaa sitten "Iltasatuja kapinallisille tytöille", jossa on sata tarinaa rohkeista naisista ja jonka tarkoitus on antaa tytöille itseluottamusta ja innostaa heitä toimimaan. Kirjastossamme oli sama kirja persiaksi, jo kuudentena painoksena. Iranin ihmisoikeustilanteessa, sananvapaudessa ja naisten oikeuksissa on monta asiaa pielessä, mutta se ei kuitenkaan ole täysin naisvihamielinen maa.

      Poista
    5. Ei varmasti olekaan. Kyllä näistäkin naisista tässä kirjassa huokuu itseluottamus ja omanarvontunto. Ja varmaan muuallakin, kuten esim Afganistanissa, missä naiset ovat jossain välissä kuitenkin päässeet kotivankiloistaan, kytee edelleen toivo paremmasta. Ja miehetkin ovat ahtaalla diktatuureissa.

      Poista
  7. Hui, ihan tuli kylmiä väreitä tätä lukiessa. Aion lukea.

    Pohjois-Kyproksen reissulla katseltiin jostain tiukemman islamuskon sääntöjen maasta turisteina tulleita naisia, jotka kahlasivat meressä karmeissa hupullisissa tuulipuvuissa. Onhan niitä kauniitakin burkineita, mutta nämä olivat kuin navettavaatteita. Tunisiassa katselin kerran kauhuissani, miten shortseihin pukeutunut mies otti vaimostaan kuvan jollain aukiolla. Vaimo olisi voinut olla kuka tahansa, koska hänestä näkyi vain kapea viiva silmien kohdalla, kädet ranteista alkaen ja pala jalkaa kaavun ja kengän välissä. Noista tiukoista maista tuleville on varmaan äärimmäisen rentouttavaa olla lomalla paikoissa, joissa on enemmistö islaminuskoisia, mutta kuitenkin myös jo näkymä länsimaiseen "paheellisuuteen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduin iranilaisten naisten protesteista, kun on aina ottanut päähän tämä konservatiivisen suunnan vahvistuminen Suomenkin muslimien keskuudessa, juuri pukeutumisesta päätellen.

      Poista