Lukuvuosi 2021 oli taas erittäin hyvä, luin samalla tahdilla kuin ennenkin. Sillä tahdilla ei kannata esittää täällä mitään pylväitä tai piirakoita. Harrastus on hyödyllinen, hauska ja elintärkeä. Sen lisäksi olen maalannut, katsonut hyviä ja huonoja elokuvia ja sarjoja. Langalla!!! Pieninä luppohetkinä olen myös täyttänyt ristikoita. Olen erityisen katkera, kun niitä kutsutaan helpoiksi. Ei ne mitään helppoja ole. Ristikot ovat soljuneet elämääni yhtä luonnollisesti kuin rypyt naamalleni, eräänä vanhenemisen ilmenemismuotona. Ainakin pidin niitä nuorempana mummoharrastuksena. Lapsenlapselle marraskuun kovilla pakkasilla aloitettu villatakki-neule jämähti omituisesti kainaloihin.
Huomaan tänä vuonna löytäneeni taas useamman pohjoismaisen kirjailijan, jotka tekivät vaikutuksen. Heihin lukeutuvat Alex Schulman (tänäkin vuonna), Tove Ditlevsen ja viimeisimpänä Asta Nordenhof, timanttisia kirjoittajia jokainen. Samaan porukkaan voisi ehkä lukea myös edellisen sukupolven edustajan Christer Kihlmanin, joka kuoli tänä vuonna. Luin häneltä pienoisromaanin, joka osoittautui häkellyttävän hienoksi.
Vielä voin imeskellä kuin karamellia muistoani Salla Leponiemen Elin Danielson-Gambogi -elämänkerrasta. Se on yhdella sanalla: ihana.
Valmistaudun seuraavaan klassikkohaasteeseen ja muistelen edellistä nappivalintaa. Camus'n Sivullinen häikäisi.
Loppuvuottakin kirkasti useampi lukuelämys, joista Pirkko Saision Passio sai ansaittua huomiota. Itselleni vahvin elämys oli Eric Vuillardin Päiväkäsky. Se on vanginnut tehokkaaseen tarkennukseen hetken, jolloin maailma oli tienhaarassa. Oli vielä mahdollista valita toisin kuin tehtiin. Vuillard avaa esiripun ja kattaa näkymän muutamaan kohtaukseen, näyttää kuinka kipinä kytee ja kuinka maailmanpaloon johtavaa liekkiä ravitaan, upeissa salongeissa, konjakkia maistellen.
Edelleen näyttää jatkavan elämäänsä netissä uudenvuodentoivotus, jonka sain noin parikymmentä vuotta sitten kollegalta sähköpostiini. Se on niin optimistinen, so cheerful...
Pitäisi ehkä lukea Alex Schulmania, kun 'kaikki' häntä kehuvat.
VastaaPoistaHappy New Year!
Schulmanissa yhdistyy hyvä tyyli ja ajaton aihe, monella tapaa traumaattinen perhehistoria. Suosittelen.
PoistaHyvä Uutta Vuotta, mielenkiintoisia kirjoja!
Mukavanoloista puuhaa olet harrastanut kuluvana vuonna; ristikot ovat mainiota aivojumppaa ja niitä on hauska ratkoa ajankuluksikin.
VastaaPoistaItsellä on peukku keskellä kämmentä, mitä tulee puikkoihin ja silmäneuloihin yms. joten kainaloihin asti, not bad;)
Camusin Sivullinen on ikiteos, joka kestää monta lukukertaa ja avautuu eri lailla eri ikäkausina.
Upea kuva, jossa aamuruusut kukoistavat kauniisti. Luonto on ihmeitä ja silmäniloa tulvillaan, jahka maltamme sen aarreaitan ääreen pysähtyä.
Sujuvaista uutta vuotta 2022 Sinulle ja uusien kätkettyjen ilojen löytämisen riemua!
Minulle klassikkohaaste oli hyvä syys avata Sivullinen, joten ei ole kokemusta nuoremman itseni tavasta lukea se. Tosin ihan satavarma en voi olla siitä, on niin kaukana jo tässä vaiheessa teini-ikä;) Joka tapauksessa kirja on ajaton, maaginen, mystinen, hieno.
PoistaToivotaan terveempää vuotta 2022 koko boltsille!
Tuota Saision Passiota odotan innolla, kunhan se tänne meidän kirjastoihin ilmestyy. Schulmaniakin haluan lukea, mutta hänellä on täällä Ruotsissa vähän sellainen ärsyttävä julkinen imago mikä hölmöä kyllä vaikuttaa omaan lukukokemukseen.
VastaaPoistaIloista kirjavuotta 2022!
Ahaa, ärsyttävä julkinen imago ei sitten meitä suomalaisia lukijoita pahemmin pääse häiritsemään:) Uskon kyllä, että se voi vaikuttaa. Ilmeisesti hän on aika paljon esillä teillä päin. Oliko hänellä nyt joku oma ohjelmakin, tvsssä tai jotain...
PoistaHyvää Uutta Vuotta, hyviä kirjalöytöjä sinulle jatkossakin! On tosi kiinnostavaa lukea sinun blogiasi siellä ihanassa Tukholmassa.
Voin paljastaa, että Schulman oli 2000-luvun alussa tunnettu erittäin ilkeäkielisestä blogistaan, mutta iän ja perheen perustamisen myötä (ja ilmeisesti myös terapian ansiosta) mies on kypsynyt. Kirjallinen lahjakkuushan hän on, sitä ei ole kieltäminen. Hänen isänsä oli muuten kotoisin Suomesta!
PoistaSelvä, muistankin johonkin epämääräiseen törmänneeni silloin kun noita hänen kirjojaan luin. Tietenkin juuri sen tapaiset perhehistoriat herättävät uteliaisuutta ja nykyään on tosi helppoa tutkia taustoja.
PoistaMinusta näistä kiinnostavin on Polta nämä kirjeet siitä kaikkea varjostavasta isoisästä. Alkoholismi kun on jotenkin myös aika ikävystyttävää. Sitä kuvausta oli riittämiin noissa muissa.
Muutama yhteinen kirjasuosikki ja ristikkoharrastus elokuvien lisäksi yhdistävät meitä sukulaisia. Toimeliasta alkanuttakin vuotta👍👋
VastaaPoistaYhteisiä kirjasuosikkeja löytyy varmaan jatkossakin. Hyvää Uutta Vuotta! Pidetään nivelet liikkeessä :)
Poista"And the many joys yet to unfold!" Näin me aatellaan eikä anneta viruksen masentaa.
VastaaPoistaMinä olen aina ratkonut ristikoita. Ja aina vain sellaisia joissa voi voittaa jotain, muuten en viitsi.
Camus'lta olen lukenut Ruton, jotenkin Sivullinenkin tuntuu tutulta, ja nyt alkoi houkuttaa lukea se uudelleen. Jos olen teininä lukenut, niin en ole ehkä ymmmärtänyt kaikkea, kun muistijälkikin on hapertunut.
En minuakaan kiinnosta tehdä tilastoja lukemisistani. Tiedän, että olen lukenut kaikenlaista, se riittää, mutta parhaita on aina kiva tarkastella.
Schulman, Ditlevsen, Kihlman ja Saisio ovat noista mainitsemistasi minullekin mieluisia kirjailijoita.
Hyvää nyt jo alkanutta luku- maalaus- ja muuten vain vuotta!
Minusta tuo toivotus oli aikanaan niin suloisen optimistinen että oikein ilahduin kun parilla sanalla löysin sen uudelleen. "A warm adieu to the old" on kyllä vähän ponnistelun takana, sen verran pottumainen vuosi se oli:) Hyvää tätä vuotta, kohti valoa!
PoistaHyvää ja kirjojen täytteistä uutta vuotta! Ilahduin sanan "lukuvuosi" monimerkityksisyydestä, miten en ennen ollut sitä hoksannutkaan!
VastaaPoistaKiitos samoin! Kirjojen vuosi on aina hyvä, siihen voi luottaa.
PoistaAuguri Buon Anno Nuovo!
Tove Ditlevsen voisi kiinnostaa minuakin! Täytyy laittaa muistiin - josko löytyisi kirjastosta joku kerta. Mukava kuulla, että lukeminen ja moni muukin asia maittaa. Omalla tahdilla, omalla tahdilla... Ehkä minäkin taas innostuisin bloggailusta niin kuin ennen! Nyt vuodenvaihteessa on ainakin hetkellistä intoa ja energiaa.
VastaaPoistaDitlevsen on hieno löytö, kirjat ovat kompakteja joten ei tarvitse kiireisemmänkään lukijan makuuttaa niitä yöpöydällään. Omalla tahdilla nimenomaan. Onhan tämä kirjan ystävälle niin kiva kanava. Paljon parempi kuin joku Instagram kuvineen.
Poista