Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa tehtyä Helmet-haasteen ja huomasin, että se on oikein kiva tapa lähteä luovimaan vähän uusille vesille. Epämukavuusalue ei aina ole pelkästään epämukava. Ensi vuoden haaste näyttää aika vaikealta, saa nähdä pystynkö suoriutumaan esim scifistä. Pahaa pelkään, että minulta puuttuu resilienssiä sen suhteen.
Kuinka ollakaan, olen tänä(kin) vuonna lukenut usean teoksen Venäjästä, vaikka muistan jossain vaiheessa puuskahtaneeni että olen saanut siitä tarpeeksi. Venäjä-aihe alkoi jo tammikuussa Julia Phillipsin Kamtšatkaan sijoittuvalla Katoava maa-romaanilla. Helmikuussa - kun maailma hautautui sotauutisiin - luin Sergei Dovlatovin Kompromissin. Maaliskuussa luin Masha Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta. Huhtikuussa luin Jussi Konttisen perheensä kokemuksiin pohjautuvan Siperian. Toukokuussa luin Mihail Šiškinin Kaunokirjoituksia. Ja vielä marraskuussa Peter Pomerantsevin Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Näistä neljä on Venäjällä syntyneitä ja kukin heistä on aikanaan lähtenyt synnyinmaastaan. Sitä ei kukaan tänään ihmettele. Kirjailijat ovat esimerkki aivovuodosta, josta Venäjä on kärsinyt jo kauan ennen nykyistä mieletöntä sotaa.
Lähes yhtä ajankohtainen maa uutisaiheena kuin Venäjä on tänä syksynä ollut Iran. Azar Nafisin Lolita Teheranissa tuli luettua samoihin aikoihin kun uutisoitiin naisten mielenosoituksista huivipakkoa (ja muuta sortoa) vastaan. Päivän uutiset täydensivät kiinnostavaa muistelma-esseeteosta. Vaikka tietenkin on masentavaa havaita, että tilanne ei ole ollenkaan parantunut, päin vastoin.
Jostain syystä on niin, että käännöskirjat vetävät minua puoleensa kotimaisia enemmän. Ruotsalaisista vaikutuksen teki Sara Osmanin Kaikki mikä jäi sanomatta. Hilpeä piristys lukemistossani oli Emmy Abrahamsonin Hur man försälskar sig i en man som bor i en buske.
Hyvä lukuvuosi oli tämäkin, monin tavoin karmea 2022.
Onnellista Uutta Vuotta, rauhaa ja rakkautta & lukuiloa
tutut ja tuntemattomat!
Minä olen blogitaipaleen aikana lukenut jonkin verran enemmän kotimaisia mutta aika tasan silti menee kotimaiset ja ulkomaiset kirjat. Tämä vuosi ei ollut hyvä, toivottavasti alkava olisi parempi. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos, hyvää uutta vuotta. Johtuu ehkä lapsuuden kodistani, että minulla katse suuntautuu enemmän ulkomaille kuin lähiympäristöön, kirjallisuudessa ja uutisten seurannassakin.
PoistaHyvää uutta kirjavuotta!
VastaaPoistaKiitos, se näyttää jo nyt hyvältä. Kirjavuosi taitaa olla aina hyvä. Gott nytt år!
PoistaKiitos menneestä mukavine avauksineen ja mitä parhainta alkanutta vuotta, rauhaisampaa maailmaanmenoa sekä uusia mukavia luku- ja muita kokemuksia Sinulle!
VastaaPoistaRauha päällimmäisenä toiveena todellakin, kaikki muu hyvä tulee vasta sen mukana. Kiitos Takkutukka.
PoistaMinulla on juuri luettavana tuo Osmanin kirja alkukielellä. En olisi siihen tarttunut ilman sinun blogikirjoitustasi. Kiitos siitä. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKiva kuulla, että näinkin päin, minä olen saanut sinulta monta vinkkiä. Hyvää vuotta 2023 sinulle Margit!
PoistaHyvää uutta lukuvuotta 💜
VastaaPoistaKiitos, sitä samaa sinulle, Mai! Voimme olla jopa aika varmoja, että lukuvuosi tulee olemaan hyvä, mistään muusta emme.
PoistaHyvää uutta (kirja)vuotta myös! Kirjat voivat maailman myllerryksissä tarjota pakopaikkoja ja hengähdyshetkiä tai syvempiä sukelluksia ajankohtaisiin teemoihin – molemmille varmasti on tarvetta tänäkin vuonna.
VastaaPoistaSamoin sinulle, kiitos. Kirjat ovat nyt entistä tärkeämpiä sekä maailman tapahtumien seuraamisessa että tarpeen tullen pakopaikkoina tosiaankin. Ja blogit myös, kuten sinun kaikki Italian ihanuudet lähemmäs tuova blogisi!
PoistaJotenkin pelottaa juuri alkanut vuosi jo nyt. Tuntuu, että minun hermostoni ei kestä enää kovin paljon järkytyksiä maailmalta. Aivot askartelevat sellaisessa mille ei mitään voi, ja se ilmenee väsymisenä. - Onneksi on kirjat ja muu kulttuuri!
VastaaPoistaMinulla on tuo Abrahamsonin kirja lainakirjapinossani, ollut jo kauan. Se voisi olla kivan leppoisaa luettavaa, kunhan olen lukenut Marja Kyllösen Vainajaiset toiseen kertaan. Luin sen ensimmäisellä kerralla ilman muistilappuja juonivoittoisesti. Tuli sellainen olo, että haluan lukea sen "kriitikkomaisesti" ja kiinnittäen huomiota yksityiskohtiin ja nyansseihin.
Minulla samat tunnelmat. Saa tehdä kovasti töitä, ettei vajoaisi valottomaan pessimismiin. Jotenkin niin valtavan turhauttavaa seurata illasta toiseen yhden maan järjetöntä tuhoamista ilman että sille näyttää tulevan loppua pitkään aikaan tai että mikään pystyisi sitä pysäyttämään. Yhtä masentavaa kuin tuo yhden diktaattorin idea ja sen toteutus on se, että suuri osa väestöstä näyttää sen hyväksyvän.
PoistaOnpa sinulla kunnianhimoinen lähestymistapa kirjaan. Minulla ei olisi moiseen jaksamista. Kyllä tuokin tapa varmaan avaa ihan uusia asioita luetusta. Abrahamssonin kirja sopii juuri tunnelman kohottajaksi ja kun on vielä tosielämän tapaus niin sen lohdutusarvo on sitäkin suurempi.
Toivottelen myöhästyneesti hyvää alkanutta vuotta sinulle ja lukuintoa tällekin vuodelle! Jospa maailmantilanne kääntyisi parempaan, pakko niin on toivoa vaikka heikolta näyttääkin juuri nyt. Oletpa lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta viime vuonna... omassa hyllyssäni odottelee Siskinin Neidonhius, johon olen viimein ajatellut tarttua tänä vuonna.
VastaaPoistaKiitos, kiitos, myöhästyneetkin toivotukset kelpaavat hyvin :) Ja kiva kuulla sinusta taas. On niin harmi, kun ihmiset tuntuvat katoavan noille hetkellisille somekanaville näistä blogeista, varsinkin silloin kun he kuuluvat noihin aktiiveihin joita itse on tottunut lukemaan, kuten sinä. Hyvää tätä vuotta sinullekin!
Poista