Jangfeldt, Bengt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle
Luettu 01/2011

Joululahjakirja. Axel Munthen omalaatuinen ja pitkä elämä kerrotaan kirjeiden ja päiväkirjojen, laajan tuttavapiirin ja Euroopan hallitsijoidenkin historian kautta. Reitti kulkee ruotsalaisesta pikkukaupungista Pariisin ja Napolin kautta Caprille, jossa San Michelen huvilasta tulee maailman kuulu, Munthen kuuluisimman teoksen Huvila Meren rannalla saavutettua valtavan suosion.

Munthe harjoittaa lääkärin ammattiaan ja hyväntekeväisyyttä hyvin esimerkillisesti, kirjoittaa kirjoja, ja kerää loputtomasti naisten huomiota ja rakastumisia, joihin suhtautuu lähes vastentahtoisesti. Niistä päällimmäisenä saksalaissyntyinen Ruotsin kuningatar Viktoria, jonka henkilääkärinä hän toimi ja samalla rakastajana. Kuningas ja kuningatar elivät kulissiavioliitossa. Kaiken tämän lisäksi Munthe oli myös eläinoikeusliikkeen pioneereja ja sai rauhoitettua omistamansa alueen Caprilla lintujen kevätmetsästykseltä. Suosittu harrastus Italiassa! Eläimiä hän näytti lopulta rakastaneen monia naisiaan enemmän, varsinkin koiria. Aikamoinen ukkeli.

Soini, Timo: Maisterisjätkä
Luettu 10/10

 

Perussuomalaisten puheenjohtajan omaelämänkerta kertoo, kuinka Suomen tämän hetken menestyneimmän puolueen puheenjohtajan elämänfilosofia muotoutui. Sujuvasti kirjoitettu, kuten hänen puheensakin, selkokielistä. Ja liian yksinkertaistavaa, konservatiivista, omahyväistä. Sosiaalinen lahjakkuus, joka punoo ystävyyssuhteita asuinalueellaan Espoon Iivisniemessä yhtä hyvin kuin englantilaisessa pubissa. Jalkapallojoukkue Millwallin fanit lähettävät hänelle tiedotteita peleistä milloin ei itse pääse paikalle. Onneksi noita lahjakkuuksia ei tuossa puolueessa paljon muita olekaan. Muuten menisi liian lujaa eteenpäin. Nyt on toivoa, että kasvu nikottelee hyvien ehdokkaiden puutteessa. Yhden miehen puolue. Ehkä se harras katolilaisuuskin sentään osaa duunariporukasta karkottaa. Demareiden porukoista kun sitä vuotoa tällä hetkellä eniten taitaa esiintyä.

Golding William: Kärpästen herra
 Luettu 10/2004  

 

Toisen maailman sodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastautuu alas ammutusta koneesta autiolle Tyynenmeren saarelle. He järjestävät sinne oman yhteiskuntansa ja työnjakonsa. Kaikki sujuu ensin rauhallisesti, mutta vähitellen ristiriidat kasvavat, valtataistelu vaatii uhrinsa ja lopulta sivistys karisee kokonaan. Voiton vie julmuus ja raadollisuus, vahvimman metsästäjän oikeus vie lähes täydelliseen tuhoon; saari on liekeissä ja savun alla käydään veristä taistelua eloon jäämisestä. Saareen nousee ulkopuolisia, jotka lopettavat kuoleman tanssin. 

- Nobel-palkittu, tiivistunnelmainen kirja, joka alun poikien seikkailukirjasta kasvaa ihmismielen hyvän ja pahan taistelun synkeäksi kuvaukseksi. Valta sokaisee sen, jolla se on ja yhtä paljon vahvaa johtajaa ihailevan lauman.

Hassinen, Pirjo: Kuninkaanpuisto
Luettu 7/2005


 

Luettu teemassani ‘tutustu kotimaisiin nykykirjailijoihin’. Syvälle luotaavaa tyyppikuvausta. Rakkaudet ja kaipaukset punoutuvat toisiinsa tässä ja menneessä ajassa, sivu- ja pääpersoonan kautta. Hoivakodista tapahtumia seuraa ja sysää liikkeelle halvaantunut keski-ikäinen mies, traagista Saara Sirenin edesmennyttä elämää peilataan opettajattaren silmin. SS joutui luopumaan lapsesta koska halusi miehen, ope halusi lapsen vaan ei isää. Halvauspotilas ohjailee, aktiivi-ikäiset terveet naiset ajelehtivat ajopuina miesten päätösten armoilla. Pessimistinen näkemys naiseudesta. Virginia Woolf voisi tulla mieleen. - Kirja putosi kajakista. Maksoin kirjastolle ja sain omakseni.

John Simon: Koneen ruhtinas

Luettu 2/2010

Suomen ensimmäisen kansainvälisen suuryrityksen toimitusjohtajan Pekka Herlinin elämäkerta.Viime joulun myyntimenestys eikä syyttä. Tässä vilahteli ohi koko Suomen historia Kekkosen ajasta Neuvostoliiton loppumiseen nähtynä tämän yksinäisen, alkoholisoituneen, vaikean persoonan ja perheenisän elämän kautta, jolle tämä suomalaisesta kansainväliseksi kasvanut hissifirma oli elämäntehtävä. Sitä hän suvereenisti hallitsi menneiden aikojen patruunan tyylillä. Näinä aikoina sekin on jo historiaa. Kotona hän oli juopotteleva dinosaurus, joka tiesi kaiken ja vaati kaikkien huomiota. Lasten puolelta aika paljon viha-rakkaussuhde, mutta ilmeisesti niin värikäs ja älykäs persoona että kuitenkin positiivisella puolella.

Chang, Jung: Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina

Luettu 06/12

Kiinan historiaa kolmen sukupolven ajalta, 1900-luvun alusta lähes sen loppuun alun perin hyvässä asemassa olleen vauraan ja sivistyneen suvun tyttären kertomana. Isoäiti ja isoisä elivät vielä perinteisessä kiinalaisessa yhteiskunnassa kun vallassa oli vielä keisari mutta jo vuosisadan alkupuolella Guomindang voitti sotaherrat ja yhdisti Kiinan ennen Mao Zedongin pitkän sortovallan aikaa vuodesta 1949 vuoteen 1978 jolloin Deng Xiao-ping palasi valtaan.

Koko aika sisältää mielivaltaista sortoa johon Mao onnistui vaimonsa ja ns. neljän koplan kanssa sitouttamaan koko kansan. Kaikki vakoilivat ja ilmiantoivat toisiaan kilpaa. Sivistys, koulutus ja kaikki tieto, jopa kauneus – kukat ja vanhat taideaarteet – tuhottiin ja heitettiin romukoppaan vuosikymmeniksi ja 'kulttuurivallankumous' viimeisteli kurjuuden.

Inhottavaa muistaa kuinka vasemmiston hurmoksen aikana 70-luvulla tapeltiin siitä kuka oli radikaalein. Ruotsissakin oli KFML, kommunistiska förbundet marxist-leninisterna, ja siitä eriytyivät omahyväiset maolaiset R-merkillä = Revolutionärä. Kiinassa kävivät kaikki vasemmiston gurut Sartrea ja Che Guevaraa myöten, pokkuroimassa tuota ovelaa tyrannia joka selvästi poti myös pahaa alemmuskompleksia koulutetumpien edessä. 
 

Tästäkin diktatuurista pitäisi oppia ja opiskella historiaa koulussa huolellisesti.

Ehrnrooth, Karin: Vinoon varttunut tyttö
Luettu 05/12

 

Suomen vanhimman, vielä pari vuotta sitten eläneen Mannerheim ristin kenraalin Adolf Ehrnroothin tyttären henkilökohtainen pyhäinkuvien eli k.o. kenraalin ja varsinkin hänen vaimonsa eli äidin kuvan tuhoamistyö.

 Ilmeisesti tytär on kokenut jääneensä niin paljon paitsi äitinsä rakkautta että hänen oli pakko purkaa onnettomuutensa julkisesti kun äiti on vielä elossa. Sävy on katkera ja syyttävä, vaikka mukana on myös mukavia lapsuusmuistoja. Enemmän kuitenkin synkkiä sävyjä yksin ja huomiotta jääneen lapsen silmin nähtyinä. Kirjakin on omistettu hänen pojalleen ja vakuutettu tälle rakkautta. Äiti oli Tanskan kuningattaren hovineitona ennen avioliittoaan ja näyttää jääneen lopun elämäänsä haaveilemaan hovi- ja muista seurapiireistä vailla kykyä arvostaa läheskään samalla tavalla perhettään ja sen kaunista kotia puutarhoineen Turun Hirvensalossa. Äiti näyttäytyykin hemmoteltuna primadonnana joka linnoittautuu huoneeseensa ja heräilee sieltä epätyypillisinä aikoina tyttären ihmetellessä miksi ei äiti tule aamiaiselle kuten muut talossa. Ja muita kuvaelmia jotka täydentävät kuvan hyvin epäedulliseksi. Mitähän on ajatellut kirjan luettuaan? Kirjoittaja asuu nyt Hampurissa poikansa kanssa. On käynyt läpi masennuksen ja vaikean anoreksian. Toivottavasti voi nyt paremmin.