lauantai 19. syyskuuta 2015

Henning Mankell: Italienska skor




Ensimmäinen Mankell mankeloitu. Tämän romaanin pariin minut johdattivat kiittävät maininnat Ullan ja Elegian blogeissa. Ymmärsin niistä, että monien muiden dekkaristien lailla sivuuttamani Mankell on kirjoittanut myös romaaneja, joten saatoin aloittaa tutustumiseni häneen itselleni läheisemmästä lajityypistä. Odotukseni olivat ehkä nousseet hieman turhan korkealle.

När Harriet och jag var kära i varandra rökte alla människor. Alltid och överallt. Hela min ungdomstid var fylld med askkoppar. Jag kan fortfarande minnas alla de kedjerökande läkare och professorer som utbildade mig till någon som hade rätt att bära vit rock.

Mankell on omaa sukupolveani. Romaanista löytyy tuon tapaista tuttua ajankuvaa nuoruuteni 60-70-luvusta. Fredrik Welin, entinen kirurgi, elää marginaalissa, syrjäisellä saarella, isovanhempiensa kesäpaikassa, koska on tehnyt virheen työssään eikä näe muuta ulospääsyä kuin paeta lopullisesti. Samalla tavalla hän on suhtautunut aikoinaan myös nuoruutensa suureen rakkauteen, paennut selityksiä antamatta, lopullisesti. Fredrik on jo tottunut elämäänsä erakkona vanhenevan koiransa ja kissansa kanssa, muurahaiskeko asumattomassa huoneessa kasvamassa, pöytäliinaa nielemässä. Postintuoja Jansson porhaltaa paikalle hydrokopterilla, satunnaista postia tuoden ja samalla ilmaista lääkäripalvelua luulosairauksiinsa hyväksi käyttäen. Kunnes eräänä päivänä, avantouinnin jälkeen, Fredrik erottaa lumipeitteisellä jäällä aamu-usvassa rollaattorin ja vanhan naisen käsilaukkuineen. Nuoruuden rakastettu Harriet on löytänyt hänet, itse jo viimeisillään, syövän jo lähes tappamana.

Tästä asetelmasta purkautuvat Fredrikin elämän solmukohdat. Nuoruuden rakastavaiset tapaavat uudessa tilanteessa vuosikymmenien jälkeen. Harriet on tullut viimeistä toivettaan toteuttamaan. Fredrik ei voi enää paeta. He tekevät siis matkan sille pienelle lammelle, jonka Fredrik on joskus Harrietille luvannut näyttää.  Matka kulkee vanhalla autolla talvisessa Ruotsissa aina italialaisten kenkien suutarinverstaalle. Niin, kuninkaallisille kenkiä rustaava italialainen Giaconelli on saanut tarpeekseen maailman hälystä ja asustaa jossain Keski-Ruotsin metsässä. Mistä kaikesta Fredrik onkaan jäänyt paitsi suurimman rakkautensa jätettyään, se selviää matkan varrella. Harriet noudattaa kuolemansairaan tinkimätöntä sisäistä käskyä, joka ei enää huomioi mutkia matkassa, jolle vaivat eivät enää merkitse toiveen täyttymisen tiellä. Kipuihin on matkassa mukana sekä lääkkeitä että konjakkia. Matkalla päädytään lähes elämäntapaintiaanien tyyppisen yhteisön luo, josta löytyy yllättäviä kytkentöjä Fredrikin elämään. Ja lisää hankalia, päättäväisiä naisia kerääntyy Fredrikin tielle, kun hän lopulta kerää rohkeutensa ja ottaa yhteyttä potilaaseen, jonka elämän hän on virheensä kautta mullistanut.

Att resa sig snabbt när man föll. Det var den stora lärdomen från barndomens frusna ishockeyrinkar. Det skulle gälla även i det liv som väntade. Alltid resa sig snabbt när man föll. Aldrig bli liggande. Men det var just vad jag gjort. Jag hade blivit liggande när jag begått mitt stora misstag.

Rohkeiden naisten rinnalla Fredrik piiskaa itseään, ja löytää aina vain uusia arkuuden ja raukkamaisuuden osoituksia. Se alkaa jo ottaa päähän. Eivät kai ne naiset nyt niin erinomaisia ole, vain siksi että ovat naisia, vaikka ruotsalaisiakin. Naiset ovat tässä romaanissa radikaaleja ja vahvoja, rehellisiä tunteissaan ja toimissaan. He ovat yhteiskunnallisesti aktiiveja ja moraalisesti rohkeita. Kätensä väärässä operaatiossa menettänyt Agnes, entinen mestariuimari, auttaa vaikeita kokeneita lastenkotityttöjä uuteen elämään.

Kaikenlaista yhteiskunnallista ja henkilökohtaista kokemusta on tähän tarinan sisällytetty, yleisteemana vanhan ja väsyneen miehen katuva elämänsä läpivalaisu. Dialogi on tietenkin kokeneen konkarin sujuvaa tekstiä ja muutenkin helppolukuista. Koska minusta todellisuus on tarua ihmeellisempää, fantasia ei oikein innosta. Karahdin tässä merellisessä maisemassa muutamalle epäuskottavuuden karille:

- jaksaako rollaattorilla liikkuva, loppuansa lähestyvä syöpäsairas lähteä omin päin saaristoon, jonne ei ole vakinaisia liikenneyhteyksiä ja jatkaa vaivalloista matkaa halki maiden ja mantujen?
- tekisikö 9-kymppinen italialainen maailmankuulu designkenkien tekijä vielä tilaustöitä keskellä metsää Ruotsissa?
- asuisiko entinen kirurgi vaatimattomassa mökissä, jossa yksi huone muurahaisten käytössä?
- pysyvätkö muurahaiset vain yhdessä huoneessa, jos siellä sijaitsee iso keko?
- voiko/jaksaako  kuolemansairas vähän ennen kuolemaansa vähentää kipulääkkeensä puoleen ja sen sijaan juoda viinaa ja juhlia kesäyötä muun seurueen kanssa aamuneljään?

Mankell kertoo siitä, kuinka tärkeää on olla rohkea ja rakastaa, antaa anteeksi ja sopia. Hylkäämis- ja lähtökokemukset ovat ilmeisesti Mankellille omakohtaisiakin. Päähenkilö Fredrik, romaanin minähenkilö on uskottava, kaikkine heikkouksineen ja tuntemuksineen. Naiset ovat ruotsalaisia amatsoneja ja jotenkin häiritsevän erinomaisia. Romaani on sympaattinen, mutta ei tehnyt sittenkään kovin suurta vaikutusta.

Henning Mankell: Italienska skor
Leopard förlag, Stockholm 2006, 310 s

6 kommenttia:

  1. Olen tämän lukenut eba, ennen blogiaikaa. Onhan tässä epäuskottavuuksia. Minusta Syvyys, josta en henkilökohtaisesti pidä, on vielä epäuskottavampi Mankell ja sekin sijoittuu pitkälti erääseen saareen ja siellä mökin makuuhuoneeseen.
    Hyvin poimituja epäolennaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökin makuuhuoneet saaressa ovat siis Mankellin vakiokalustoa :) Joo, silloin kun on kyse realistisesta, ei maagisesta tai muuten muissa sfääreissä liikkuvasta kertomuksesta, tällaiset epäuskottavuudet kyllä vähän nakertavat lukuelämystä.

      Poista
  2. Pidin kovasti Italialaisista kengistä ja kirjan ulkoasusta. Tuo laittamasi kansi taitaa viehättää vieläkin enemmän. Lukiessani en osannut ennakoida tarinan jatkuvan. Luin siis kesällä. Ruotsalaiset saappaat on uutuus ja jatkaa tarinaa. Suosittelen sitä. Pidin vielä enemmän tästä. Toisaalta minä olen tuon miljöön eli saarifriikki. Mankellin teksti elämästä ja vanhuudesta on hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Mankellin teksti elämästä ja vanhuudesta on parasta tässä eli Fredrikin omat pohdiskelut ja tuntemukset. Siinä on eletyn elämän viisautta, moniulotteisuutta, särmää, monia sävyjä. Naishahmot ja heidän toimintansa alkavat tässä lähestyä tuota epäuskottavan aluetta minusta.

      Poista
  3. Hih, oletpa tehnyt tarkkoja huomioita ja ihan aiheellisia toki nyt kun mainitsit. Minä olen antanut niiden lipua ohi, vaikka olen joskus varsinainen nipo. Mutta pakko tunnustaa, että Mankellia luen ruusunpunaiset ihastuslasit päässä. :D Ruotsalaiset saappaat on minusta parempi kuin tämä.

    Lisäksi Mankellin Afrikkaan sijoittuvat romaanit ovat upeita. Eli jos haluat pois sieltä saarten makuuhuoneista, niin kokeilepa vaikka Tuulten poikaa, Likaista enkeliä tai Comedia Infantilia (Daisy Sisters on myös hyvä!) :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos, luulenpa että minun on jatkettava tutustumista kun sattumalta mainitset nämä samat, joita Marjattakin toi esiin eilisessä Mankell muistokirjoituksessaan. Afrikka kiinnostaa, jo alkavan pimeän syksynkin takia ja Mankell jättää selvästi ison tyhjän jälkeensä ennenaikaisesti poistuessaan.

    En tiedä mihin olen hukannut omat ruusunpunaiset lasini. Kyllä ne monasti olisivat tarpeen. Yritän haeskella :)

    VastaaPoista