David Duchovny: Pyhä lehmä

David Duchovny on Salaiset kansiot TV-sarjasta tunnetuksi tullut yhdysvaltalainen näyttelijä. En koskaan katsonut tätä sarjaa. Näyttelijä teki siis uuden aluevaltauksen ryhtymällä kirjailijaksi, kuten näyttelijäkollegansa Gillian Anderson samasta sarjasta.

Elsie on lehmä, Jerry alias Shalom on possu ja Tom on kalkkuna. Eli kyseessä on faabeli, eläinsatu, satiiri. Elsie sattuu laitumeltaan näkemään ikkunasta isäntäperheen jumallaatikosta eli TV:stä kuvaa tuotantoeläinten kohtalosta. Idea ottaa se kohtalo omiin sorkkiin syntyy siinä samalla. Bestis Mallory on vain kiinnostunut naapurissa pärskyvistä sonneista, mutta Elsie lähtee matkaan ja saa erinäisten vaiheiden jälkeen mukaansa myös Jerryn, myöhemmin nimeltään Shalom ja Tomin. Kaikilla on haaveena lokoisat olot unelmien maassa. Elsiellä se on tietenkin Intia, jossa liikenne pysähtyy kun pyhä lehmä seisoo ajotiellä, Shalomilla Israel päinvastaisista motiiveista - sika jätetään inhosta rauhaan "kelaa mikä paratiisi"- ja kalkkunalla se on Turkki = Turkey = turkey = kalkkuna. Tom pakenee marraskuun neljättä, kiitospäivää. Karpalohillo on kiitospäivän kätyri! Hillotettu kuolema!

Duchovny vetää porukkaansa rennolla otteella, läppä lentää otusten kesken ja Elsie & kaverit murjaisevat vitsin poikineen maailmaa havainnoidessaan. Siitä huolimatta että matkassa on runsain mitoin stressaavia vaiheita, jolloin Elsieltäkin saattaa hermostuksesta pudota rieska. Samalla käsitellään tuotantoeläinten kurjuuden lisäksi muita ei niin pieniäkään maailman ongelmia, kuten Israelin ja Palestiinan konfliktia - peace peace!. Aidan pystyttäjät eivät tunnu tajuavan, että itsekin ovat vankilassa, kaksi vankilaa, mietiskelee Elsie viisaasti. Matkalla kaverukset törmäävät vielä kameliin, entiseen savukemalliin. Maailmanrauha on lähellä.

Havaitsin lukeneeni nuortenkirjan. Minulle hieman pitkitetty vitsi. Mutta kieli on paikoitellen oikein nasevaa, semmoista pirtsakkaa teinikieltä eivätkä otukset välttele vaikeitakaan asioita.  Napakka suomennos myös. Voisi kolahtaa murrosikäisille. Ja onhan Elsie-lehmä liikkis

Ymmärrän, että myös Malloryn valitsema elämä voi olla arvokas ja pyhä. Hän viettää lyhyen onnen ajan maatilalla lapsensa kanssa ja uhrautuu sitten ihmisten ravinnoksi. Siinä on yksinkertaista, kaunista symmetriaa. Henkilökohtaisesti olen vannoutunut kasvissyöjä, kuten kaikki naudat, mutta en ole niin naiivi, että pyytäisin tiikeriä luopumaan lihansyönnistä ja tyrkyttäisin sille pavunversoja. 

David Duchovny: Pyhä lehmä
Holy Cow 2015, suomentanut Ilkka Salmenpohja
Like 2016, 205 s

Lappalainen, Elina: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä.

Luettu 06/13

Tieto-Finlandialla vuonna 2012 palkittu neutraaliuuteen pyrkivä teos tulenarasta aiheesta. Monet tätä aihetta käsitelleet kirjoittajat leimataan helposti elintarviketeollisuuden piirissä fanaattisiksi aktivisteiksi, vegaanit y.m. fundamentalistit.

Elina Lappalainen on sen sijaan maatilalla lapsuutensa viettänyt, nykyään Talouselämän toimittaja, joka myös syö lihaa. Kirjassaan hän pyrkii ymmärtämään teollisuudenkin näkökulmia, ja löytämään kompromisseja kuitenkaan luopumatta tavoitteesta, joka on tuotantoeläinten hyvä elämä. Eli että ne saisivat elää usein lyhyen elämänsä lajityypillisesti, terveinä ja hyvin kohdeltuina.

Siihen on selvästi useista ongelmakohdista pitkä matka. Luomutuotanto on massatuotantoon verrattuna marginaalista, vaikkakin lisääntynyt viime vuosina. Broilerit ovat kovan jalostustuotannon kummajaistuloksia, räjähdysmäisen nopeassa kasvussaan, mutta tuotanto on kuitenkin Suomessa kansainvälisessä katsannossa hyvin hoidettu, lääkkeitä esimerkiksi käytetään vähän. Sen sijaan isommat eläimet, siat ja nautaeläimet kärsivät isoissa tuotantolaitoksissa, joissa ne saavat liikkua liian vähän eikä lajityypilliseen elämään ole annettu mahdollisuuksia.

Foer, Jonathan Safran: Eläinten syömisestä
Luettu 8/2011

 

Faktaa siitä, kuinka meistä suurin osa nyt syö lihaa vaikka sen tuottamistavat ovat tyystin erilaiset kuin 50 vuotta sitten ja jos me niitä läheltä näkisimme, emme söisi, ainakaan niin paljon,  eli siis yhä enemmän. Väestöräjähdykseen ja ilmastomuutokseen yhdistettynä kasvava lihansyönti on aikapommi, ja iso tekijä ihmisen aiheuttamassa ilmaston lämpenemisessä. Seurauksena on ympäristön tuhoutuminen, metsien raivaaminen laiduntaville eläimille ja eläinrehua varten, sen sijaan että kasvatettaisiin ravintokasveja. Kymmentuhatpäisten sikaloiden paskalietteet valuvat meriin. On riski että tehotuotantotiloilla elävien sairaiden eläinten virusmutaatiot leviävät pandemioiksi.

Talousssanomista/Hannu Sokala:

Foerin mukaan kansalaisten ruokatietoisuus on vääristynyt muun muassa sen takia, että ruokateollisuus hallitsee tiedon tuottamista ja jakelua. Hän siteeraa professori Marion Nestleä, jonka mukaan elintarvikeyhtiöt sanovat ja tekevät tupakkayhtiöiden tapaan mitä tahansa myydäkseen tuotteitaan.

Broilerit kuin 130-kiloisia
kymmenvuotiaita

Yksi julmimman kohtalon saaneista eläimistä ovat kanat. Kanojen geenien, ravinnon ja ympäristön muokkaamisen ansiosta broilerien keskipaino kasvoi 1935–1995 peräti 65 prosenttia, mutta samaan aikaan kana saatiin kasvatettua yhä nopeammin myyntikelpoiseksi, ja sen ravinnontarve saatiin supistumaan 60 prosenttia.

Jonathan Safran Foer vertaa: "Tämän muutoksen mullistavuuden tajuaa kuvittelemalla lasta, joka kasvaa yli 130 kiloa kymmenessä vuodessa syömällä pelkkiä myslipatukoita ja vitamiinipillereitä".

Kanat elivät aikoinaan 15–20 vuotta, mutta teollisuus on luonut lihantuotantoa varten broilerikanan, joka on kuusiviikkoisena valmis tapettavaksi. Itse asiassa broilerit on pakko tappaa näin nuorina, koska geneettiset muutokset johtavat tuhoisiin sairauksiin kanan eläessä pidempään.

KFC (ent. Kentucky Fried Chicken) on Foerin mielestä lisännyt kärsimyksen kokonaismäärää maailmassa enemmän kuin yksikään toinen yritys. KFC myy asiakkailleen lähes tuhat miljoonaa kanaa vuodessa parissakymmenessä tuhannessa ravintolassa kautta maailman.

Nykyaikaisen yritystoiminnan periaatteiden mukaisesti KFC käyttää alihankkijoita kanojen kasvatukseen, teurastukseen ja kuljetukseen. Yhtiö ilmoittaa verkkosivuillaan, että se edellyttää alihankkijoiltaan sitotutumista eläinten hyvinvointiin.

Foerin mukaan KFC:n vakuuttelut ovat hölynpölyä. Hän kertoo, miten KFC:n alihankkijateurastamossa työntekijät kiskoivat päitä irti eläviltä kanoilta, sylkivät nuuskaa niiden silmiin, maalasivat kanojen kasvoja spray-maaleilla ja hyppivät kanojen päällä. Foerin mukaan tällaisia tekoja on todettu kymmeniä, eikä niihin syyllistynyt mikä tahansa teurastamo, vaan "Vuoden alihankkija".

Yksi KFC:n suurimmista alihankkijoista on Tyson Foods, joka on maailman suurimpia lihantuottajia. Tyson Foods hallitsee kolmannesta maailman broilerinkasvatusmarkkinoista. Tyson ei kuitenkaan ole alan suurin: saksalaisen perheyhtiön EW Groupin omistaman Aviagenin markkinaosuus on peräti 44 prosenttia.

Lääkkeitä sairauksien
ennaltaehkäisyyn

Samoin kuin muitakin tuotantoeläimiä myös broilereita lääkitään esimerkiksi antibiootein – ei sairauksien hoitamiseksi vaan ennaltaehkäisyyn.

Melkoinen osa epämuodostuneista, ylilääkityistä ja stressaantuneista linnuista kuolee kasvattamossa, mutta massatuotanto jättää niitä riittävästi eloon, jotta toiminta on kannattavaa.
 

Jonathan Safran Foerin kuvaukset koskevat pääasiassa Yhdysvaltain oloja, mutta samanlaista on tehotalous muuallakin. Esimerkiksi Euroopan unionissa kasvatetaan hänen mukaansa vuosittain kuusi miljardia kanaa "jokseenkin vastaavanlaisissa oloissa" kuin Yhdysvalloissa.