torstai 3. maaliskuuta 2022

Colson Whitehead: Harlem Shuffle


Nickelin pojat teki valtavan vaikutuksen ja kirjailijanimi Colson Whitehead painui mieleen. Harlem Shuffle -romaanin nimelle ei ilmeisesti ole löytynyt iskevää suomennosta (tai ruotsinnosta), mutta kai se tarkoittaa Harlemin meininkiä ja elämäntapaa 60-luvun alun New Yorkissa. Sitä siinä kuvataan: Harlemin omintakeista hektistä sykettä, valoa ja varjoa, rasismia ja rikollisuutta, musiikkia ja ravintoloita, iloa ja elämänhalua, monen tyyppistä yritteliäisyyttä ja usein toistuvia rotumellakoita.

Nuoren perheen isä Raymond Carney on kunnianhimoinen huonekalukauppias, joka tuntee paikalliset markkinat ja laadukkaimmat sohvat. Hän on pelätyn edesmenneen gangsterin poika, joka haluaa elämässä enemmän, turvatumpaa tulevaisuutta. Pyrkimystä ei helpota läheinen suhde serkkuun, Freddieen. Käytännössä isättömät pojat ovat kasvaneet lähekkäin kuin veljet, mutta aikuisena ystävyyttä koetellaan. Freddiellä on taipumus sotkeutua hämäriin puuhiin. Hädän hetkellä hän turvaa vastentahtoiseen Rayhin, joka näkee tilanteissa toistuvan uhan omille tavoitteilleen. Ei ollut tarkoitus että sinä joudut pulaan.

Ei Raykään ole mikään pulmunen, hän rahoittaa bisneksensä huonompia aikoja välittämällä varastettua tavaraa. Tarkoitus on silti pienentää harmaata aluetta elämässä ja uida selkeämmille vesille, yhdessä kaikin puolin kunnollisen vaimonsa Elizabethin kanssa. Korttelissa toimii mafiatyyppinen suojelurahakäytäntö, jossa paikallinen poliisikin on mukana. Rehellisen bisneksen teko ei ole tehty helpoksi näillä nurkilla.

Rasismi elää ja voi hyvin 60-luvun Harlemissa, puhumattakaan muista osista Yhdysvaltoja. Elizabeth tarjoaa matkatoimistotyössään mustille opastusta matkustamiseen. Aiotteko sukuloimaan Georgiaan? Tässä turvalliset reitit, jotta ette eksy vitivalkoisiin kaupunkeihin ja alueille, joissa helposti käy kalpaten, ja tässä lista kylistä ja kaupungeista, jotka on viisainta kiertää kaukaa, jos henki on kallis. New York on sittenkin mustille parhaita paikkoja. Freddie ihmettelee maata kolutessaan meininkiä etelämpänä, jossa KKK marssii missä huvittaa, eikä ketään kiinnosta.

Yhteiskunnallista hierarkiaa löytyy tietenkin mustienkin keskuudessa. Rayn appivanhemmat ovat tietoisia omista piireistään eivätkä kätke epäluulojaan tyttären löytämää aviomiestä kohtaan. Elizabeth odottaa toista lasta eikä Alma ole vakuuttunut, että tyttären perheen koti huonommalla alueella on enää turvallinen. Tuollaiset kädet taskussa maleksivat katunekrut tiedetään kyllä.

Korruptio kukoistaa yrittäjien keskuudessa ja Raynkin tähtäimessä on oikean sisäpiirin, äveriäiden mustien Dumas Clubin jäsenyys, jossa osattiin oikeat voitelukeinot ja tiedettiin mihin kermankuorinnan keskusvirastoon piti toimittaa lahjuksia tarvittavia lupia tai lainoja saadakseen. Tämä projekti kehittää kertomukseen uusia jännitteitä ja lisää pikkunilkkejä ja isompia konnia. Ovi astetta isompiin keikkoihin avautuu Freddien uuden tuttavan, varakkaan van Wyckin suvun mustan lampaan Linuksen kautta.

Harlem Shuffle kuhisee tyyppejä ja näiden tarinoita, joita pienissä takaumissa valaistaan. Se tekee kertomuksesta levottoman seurattavan, koska jokaisen eteen putoavan hahmon tausta ei onnistu aina herättämään kiinnostusta. Jotain karsintaa olisi ollut tarpeen tehdä, jännite uhkasi kadota ja ajatus vaeltaa - Ukrainaan! (Luin jostain että kirja on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja kirjailija on viimeistellyt sen koronapandemian aikana).

Rayn kunnollisen miehen tuskille ja katkeaville unille annetaan hieman liian paljon tilaa. Aika myöhään tarina alkaa vetää paremmin. Siinä vaiheessa Pepper-niminen hankala = monissa liemissä keitetty ystävä tulee kuvioihin ja Rayn hankkimalle uudelle kassakaapille tulee yllättäen käyttöä. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös lakonista chandlermaista dialogia ja herkullisia murjaisuja kovapintaiselta tyypiltä, josta minulle tuli mieleen loistavan Langalla-poliisisarjan Omar Little. Muutoin romaani etenee ainakin aluksi hieman liikaa etäännytetyn kuvauksen kautta, vaikka Whiteheadin tyyli on loistavaa ja täynnä oivaltavaa huumoria. 

Puoli- ja täysrikollisia hahmojaan Whitehead kuvaa vivahteikkaasti, kaikissa on aina pisara muutakin kuin pahuutta. Kuten Woody Allenin elokuvat, tämä kirja on täyttä New Yorkia, sen harlemilaisesta kulmasta katsottuna.

Colson Whitehead: Harlem Shuffle, 2021
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava, 2022, 374 s


4 kommenttia:

  1. Runsas ja moniaineksinen keitos, jossa Harlemin tähän saakka vieras maailma suhmurointeineen 1960-luvulla avautui värikkäästi ja ajantasaisesti.

    Tällä kertaa Whitehead ei ihan - rennosta otteestaan huolimatta - yltänyt aiempien teostensa mukaansatempaavalle tasolle, vaan jokin pieni särmä tästä uupui, joskin ilkikurinen tarkkailijan katse siirtyi huomaamatta myös omiin silmiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon onnistunutta todellakin Harlem Shufflessa on, loistavan kirjailijan ote näkyy, mutta hieman epätasainen se on. Minulla oli aika paljon vaikeuksia päästä kirjan imuun. Ajattelin ensin että ehkä syynä on sittenkin turbulenssi, johon maailma joutui. Loppua kohden löytyi enemmän jännitettä onneksi.

      Poista
  2. Mahtavaa yhteiskunnallista kerrontaa laadukkaan mustan huumorin siivittämän rikostarinan parissa. Nyt oli vaikea keskittyä Ukrainan sotatilanteen vuoksi tarinan sisältöön, joten aion lukea kirjan toisella kertaa paremmin. Mielenkiintoiset henkilöhahmot kutkuttivat mielikuvitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin siinä kävi minullakin. Saattaisi olla uusintalukemisen väärti, minulle ei todennäköisesti onnistu kuitenkaan. Henkilöhahmoista varsinkin Pepper kutkutti, johtuen siitä että löysin yhtäläisyyksiä tuohon Wire-sarjan Omariin. Semmoinen pelkoa herättävä gangsteri, jolla on salattu elämänsä ja outo karisma. Sarjassa se johtui tietenkin näyttelijästä...

      Poista