Luin edelleen hyvin ajankohtaisen sarjakuvateoksen vuodelta 2011, suomennos on vuodelta 2012. Kanadalais-ranskalaisen sarjakuvataiteilijan ja maailmanmatkaajan Guy Delislen kirja raportoi hänen ja hänen perheensä vuoden pituisesta oleskelusta Jerusalemissa. Hänen vaimonsa oli hallinnollisissa tehtävissä Lääkärit ilman rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) -järjestössä Gazan alueella.
Kirja tarjoaa kiinnostavan ja omakohtaisen näkymän sekä pyhään kaupunkiin että muualle Israeliin ja palestiinalaisalueille. Katukuvien yksityiskohtia ja arjen päivittäisiä tilanteita tutkiessa pääsee ällistyttävän helposti kokemaan paikallistunnelmaa, ehkä jopa paremmin kuin elokuvasta, kuvaa kun voi tutkia mielin määrin.
Piirtäjä vaeltelee ympäri Jerusalemia ja Israelia, palestiinalaisten Länsirantaa ja Ramallahia myöten, sekä yksin, perheensä tai naapurin pikkulapsi-isän kanssa. Jerusalem on täynnä Raamatun historiaa, mutta kohteet usein vaikeasti saavutettavia, aukioloajat muuttuvat tai eivät päde, ovet sulkeutuvat. Tuntuu kuin ihmisten tylyttäminen olisi vallitseva tapa. Piirtäminenkin riittää syyksi hätistää paikalta. Toisaalta pienestä kristitystä kirkosta löytyy lähes boheemin oloinen pappi, joka tarjoaa ylimääräistä huonetta piirtäjälle työhuoneeksi.
Teksti on toteavaa, piirrokset tarkkoja: rakennukset, kirkot, asumukset, kirjavien väestönosien asut, sotilaat aseineen näyttävät koko tämän loputtomasti kiehuvan Lähi-idän kolkan kadunkulkijan silmin. On kuitenkin helpottavaa, että näkijällä on huumorintajua spontaaneille tilanteille, joita niitäkin sentään on, koomisia sattumuksia. Vaikka Jerusalem on kaikkien kolmen suurimman uskonnon pyhä kaupunki ja nykyisin hyvin konfliktiherkkä, Delislellä on ulkopuolisen tarkkailijan neutraali asenne (vaikka kiittääkin uskontojen kiistoja seuratessaan Jumalaa ateismistaan, tiskaamisen lomassa).
Kaikkein hulluinta on meno siirtokuntien alueilla. Ultraortodoksit miehet eivät käy työssä, vaan opiskelevat päivät pitkät tooraa ja keskittyvät alueilla asuvien palestiinalaisten häirintään, valtaamalla taloja, kasaamalla esteitä teille, sabotoimalla viljelyksiä. Kirjan mukaan he saavat tukea Yhdysvaltojen äärikristityiltä lahkoilta. Vuosikymmenten varrella tapahtuneita yhteenottoja kerrataan siellä täällä. Tietenkin kaikki kalpenevat tämänhetkisen verilöylyn rinnalla. Hallituksilla on väliä, maltillisten hallitusten aikana tilanne rauhoittuu, äärisuuntien kovat otteet vahvistavat äärisuuntia molemmilla puolilla. Palestiinalaisten nöyryyttäminen oli jo 2013 arkipäiväistä touhua kansainvälisesti kiellettyjen siirtokuntien kasvavilla alueilla. Ei tässä mitään uutta ole, siitä on kirjoitettukin yhtä kauan, myös romaaneja, mm Susan Abulhawa romaanissaan Rakkaudetonta maailmaa vastaan.
Israelin juutalaistenkin keskuudessa on kirjavaa taustaa. Kirgisiasta muuttaneiden ashkenasijuutalaisten illalliskutsuilla aterian lopuksi kumotaan muutama lasi vodkaa; venäläistä perinnettä täällä. Uskonnollisuus ja konservatiivisuus on väkevintä Jerusalemissa, kun taas kansainvälisesti pääkaupunkina pidetty Tel Aviv on liberaali ja moderni. Joka tapauksessa Israel on ainoa länsimainen demokratia keskellä autoritaarisia naapureitaan. Siksi avointa kritiikkiä voi esiintyä jopa entisten sotilaiden keskuudessa, jotka ovat muodostaneet Breaking the silence-järjestön. He vastustavat palestiinalaisten sortoa.
Ulkopuoliselle syntyy helposti käsitys, että israelilaiset tekevät sen itse, nimittäin elämänsä vaikeammaksi tällä kaikella - kielloilla, rajoituksilla, syrjinnällä, vihalla, aseilla.
Delislen perheen arki on kuitenkin myös leikkipuistoja, juhlia, retkiä, uusia ystäviä. Palestiinalaisten keskuudessa Ramallahissa hän tapaa myös aktiivisia sarjakuvataiteilijoita. Eräs heistä kommentoi Delislen tekemää piirrosta Bethlehemin hautausmaasta, jonka taustalla näkyy muuri ja vartiotorni: Huomaatko, että meitä pidetään silmällä kuolleinakin. Haluavat varmistaa, ettemme vain enää nouse ylös. Delisle päätyy myös pitämään työpajaa opiskelijoille. Siinä on omat vaikeutensa.
Kirja esittelee toinen toistaan hyytävämpiä esimerkkejä leppymättömästä vihasta, josta ei tunnuta pääsevän eroon. Niin ei tarvitsisi olla, eikä ole aina ollutkaan.
Tässä kuvataan lähes sadan vuoden takaista keskinäisen avunannon tilannetta.Merkintöjä Jerusalemista voitti vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulèmen sarjakuvafestivaaleilla 2012. Kiitos Marjatta, että löysin tämän monella tavalla inspiroivan kirjan, ei vähiten hienon ja selkeän piirrosjäljen takia. Pitäisi hankkia tämä kirja hyllyyn ja tutustua muihin hänen tekemiinsä opuksiin. Ei taida ihan kääntyä äänikirjaksi tämä, se minua vähän hihityttää.
Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista
Chroniques de Jérusalem, 2011, suomentanut Saara Pääkkönen
WSOY 2012, 333 s
Minullakin tämä kirja tuossa pinossa odottamassa, Marjatan vinkistä 😊 Ja sinun kirjoituksesi nosti nyt kirjan tuohon pinon päällimmäiseksi!
VastaaPoistaSe oli selvästi hedelmällinen vinkki :) Kirja on tosi monipuolinen lukuelämys, sekä piirroksellisesti että sisällöllisesti.
PoistaKiitos kiittämisestä, Leena! Kirjoituksesi saa minut muistamaan kaiken sen absurdin mitä Delisle kokee tarkkaillessaan elämää ruohonjuuritasolta Jerusalemissa.
VastaaPoistaLuin tämän kirjan jälkeen kaikki muutkin Delislen matkakirjat. Pjongjang oli toinen mikä pani ajattelemaan, miten hullua jossain voikin olla. Se miten Delisle näkee oppaansa ja vartijansa, joiden pitää aina kulkea mukana luo koomisia tilanteita.
Joo Delislestä tosiaan henkii semmoinen maailmanmatkaajan rentous, kaikkea on nähty ja koettu. Hulluja ja vaarallisia paikkoja, joita on syytä varoakin, mutta piirtäjä näyttää joka tapauksessa vaarattomalta verrattuna aseen kantajaan. Kynän vaarallisuuskin tiedetään, siitä oli joku sitaatti tässäkin. Pitää tosiaan hankkia nuo muutkin, Pjongjang etc. TVssä on muuten nyt nähtävänä dokumentti P-Koreasta pakenevista...
PoistaKatsoin. Kauhea. Se hämmennys vanhan naisen kasvoilla, kun hän joutuu päättelemään, että ehkä hänelle onkin valehdeltu.
PoistaJoo, vaikuttavaa, koskettavaa. Elämän pituinen valhe. Kuinka hyviä ihmisiä onkaan olemassa, kuten tuo pastori! Se on ihmeellistä.
PoistaTuli tuotakin tärkeää dokumenttia katsoessa mietittyä, että kuinka on mahdollista olla diktaattorina häpeämättä sitä kaikkea kurjuutta jota on kansalleen aiheuttamassa. Pitää väestö nollapisteessä, välillä nälänhädässä maan kokoisessa avovankilassa, jota suljetut vankileirit koristavat.
Israel on sanalla sanoen erikoinen maa. Kristittynä ihmettelen amerikkalaisten äärikristittyjen intoa tukea äärijuutalaisia - juutalaisethan eivät tunnusta edes Jeesusta... Ihmisten pimeät intohimot ja ajatusvinoumat ovat hurjia, mutta toisaalta mielenkiintoisia.
VastaaPoistaIsrael ei vaikuta nykyisten uutistenkaan valossa houkuttelevalta asuinpaikalta. Elämä Jerusalemissa näyttää, mihin uskonnollinen fanatismi vie: loputtomaan vihaan, koska vain minun uskontoni on oikea, muut ovat vääräuskoisia. Kaupunki on kaikille suurille uskonnoille pyhä ja esim Pyhän Haudan kirkkoa hallinnoi 6 kristillistä kirkkokuntaa, jotka jakavat hoitovastuun. Asioista on säädelty tarkasti, sillä liipaisinherkkyys tuntuu kirkoissakin olevan matalalla. Jeesuksen sanoma toisen posken kääntämisestä vaikuttaa olevan näillä uskontojen syntysijoilla erityisen teoreettista.
PoistaMiettikää, YK:n tuoreen onnellisuusraportin toteamana Israel on onnellisuudessa 5. sijalla. Minkähän arvosanan gallupiin valitut ovat antaneet turvallisuuden tunteestaan?
PoistaNo se kai sitten kertoo myös omalta osaltaan tuosta raportista. Minusta onnellisuus -sanana ei taida olla oikea otsikko sille. Ehkä sitten tyytyväisyys tai ihan vain hyvinvointi. Siis Suomen kohdalla ainakin, ja varmaan Israelinkin muualla kuin Jerusalemissa (tai siirtokunnissa), joka näyttää kyllä liian tulenaralta paikalta siihen. Tel Aviv esim.
PoistaHienoa, että Delisle löytää uusia lukijoita! Minulla on näitä myös, ja tämä Merkintojä Jerusalemista on ehkä kaikkien aikojen suosikkisarjakuvani. Joskus muistaakseni kirjoitin töstä blogiin, mutten nyt hakusanoilla löydä. Kuitenkin, erinomaisesti tiivistetty, missä Lähi-idän ikuisessa konfliktissa on kyse. Lopulta suuri osa tahtoo vain elää rauhassa. On seka-avioliittoja, tavallista elämää ja sen kaipuuta tilanteessa, jossa valtaa pitävät tejevät päätöksiä ihmisyyttä vastaan.
VastaaPoistaToivoisin, että tämän lukisi moni suomalainen tässäkin tilanteessa. On sairasta, miten Suomen juutalaisia nähdään jotenkin Israelin jatkeena. Ihmisten pyhä yksinkertaisuus ei lakkaa minua hämmästyttämästä. Saadaankohan Lähi-itään koskaan rauha?
Kirja kertoo arjen kautta niin paljon syvällisemmin koko tuon konfliktien täyteisen maan tilanteesta kuin mitä uutisista voi nähdä. Siinä on tosiaan tietopaketti helposti luettavassa muodossa.
PoistaNyt kun tilanne on entisestään heikentynyt, on ihan järkyttävää että koko maailma huutaa tulitaukoa ja avustuksia Gazaan mutta sillä ei ole mitään vaikutusta! Kun ei kukaan tuolla tunnu rauhaa haluavan, niin ei sitä tule.