maanantai 27. tammikuuta 2014

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski


Ich und Kaminski. Suom. Ilona Nykyri
Tammi 2013, 190 s

Matkalla maineeseen, keinoja kaihtamatta

Sebastian Zöllner on mukavuudenhaluinen ja omahyväinen toimittajan niljake, joka ei ole vielä onnistunut saamaan taidepiireissä sitä asemaa ja mainetta, jota hän kovasti janoaa. Hän saa briljantin idean ja päättää tehdä elämäkertateoksen kuuluisasta taiteilijasta Manuel Kaminskista, jonka elämänlangan hän epäilee olevan jo hauraan puoleisen. Hän onnittelee itseään paitsi ideasta myös ajoituksesta. 

Minä ja KaminskiToimittaja tunkeutuu kutsumattomana vanhan sokean taiteilijan kotiin ja raivaa tietään päättäväisesti taiteilijan tyttären ja muiden esteiden yli, jättäen vastaantulijat  ihmettelemään pöyhkeän nuoren miehen otteita. Taiteilijan elämää ja papereita penkoessa hänelle selviää, että taiteilijan kuolleeksi luulema entinen rakastettu Therese on edelleen elossa. Zöllner näkee tässä oivan tilaisuuden täydentää elämäkertaa sensaatiolla; hän haluaa saattaa entiset rakastavaiset yhteen ja kuvata kaiken kirjassaan.

 Matkasta Theresen luo tulee seikkailu, jossa ahne pyrkyri näyttää vievän avutonta vanhusta kuin pässiä narusta. Tie on kuitenkin toimittaja Zöllnerille vaivalloinen, kalliskin ja kun ollaan perillä, ei ole enää selvää kuka tässä tulee huijatuksi. Nuorelle miehelle on vanhan miehen seurassa valjennut joitakin totuuksia eikä nopea maine ja kuuluisuus ole enää niin tavoiteltavaa. Kunnianhimoinen tavoite hämärtyy, vanhan  taiteilijan elämä ja elämän kokemukset alkavat kiinnostaa oikeasti eikä vain välineinä oman edun tavoittelussa.Toimittajasta alkaa kuoriutua melkein sympaattinen henkilö. Eikä vanhuskaan ole ihan sitä miltä ensin näyttää.

Kirja on nokkela satiiri, veijaritarina. Matkalla tapahtumien käänteitä ei liikaa selitellä, vaan ne paiskautuvat vauhdilla päin naamaa ja lukija saa selvitä omin päin. Pitää virkeänä ja hereillä.  Mainiota dialogia ja öykkärimäisen minä-persoonan monologia. Tarinassa irvaillaan tyhjälle taidepuheelle, kuvien ja nimien kumartamiselle.

Daniel Kehlmann on saksalaisia nykykirjailijoita, joka on teoksillaan voittanut m.m. Thomass Mann- ja P.O. Enquist -palkinnot. Kiinnostuin tästäkin, kuten niin monesta, Hesarin arvion perusteella. Jukka Koskelainen kiitteli arviossaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti