sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Koukussa päihittää Sillan

Oskari (Tommi Eronen) ja Krista (Matleena Kuusniemi).
KUVA: Dan Castledine / Yle Kuvapalvelu)

Tämä nyt ei ole mikään kovin ajankohtainen kommentti enää, mutta tulipa tuossa  aamuyön 'syötteessä' muun päänsisäisen myllerryksen mukana. Koukussa -niminen rikossarja loppui TV2:ssa muutama viikko sitten. Sitä oli ilo seurata, yllätys kerta kaikkiaan. Harvoin olen katsonut suomalaista elokuvaa, TV-sarjaa, draamaa, joka olisi niin hyvin ohjattu - ohjaus Marja Pyykkö, käsikirjoitus Laura Suhonen -  ja kuvattu - Heikki Färm - kuin tämä TV-sarja, joka sittemmin on palkittukin.

Vaivaannuttavinta meikäläisissä elokuvissa (sisältäen suoraan TV:lle tehdyt sarjat) on usein puhumisen tapa. Enimmäkseen kotimaisissa draamoissa ja komedioissakin puhutaan kankeaa teatraalista kirjakieltä, jota ei kyllä elävässä elämässä kuule. Tai sitten se on yhtä vittua jos on kyse nuorisokuvauksista. Se on kyllä sitten jo lähempänä todellisuutta. Koukussa- sarjassa puhuttiin niinkuin puhutaan kotona, koulussa, työpaikoilla, baarissa. Luontevasti. Tämän täytyy olla erityisen vaikea asia, koska tämä onnistuminen on harvinaista. Se on jokin outo traditio, joka on seurannut suomalaista elokuvaa aina.

Pääpari on virkistävän epätyypillinen. Rikostaustasta kaidalle tielle siirtynyt rikostutkija Oskari Autio (Tommi Eronen) on poikamainen tyyppi, ei mikään järeä harvapuheinen ladonovi kuten se kliseinen suomalainen poliisi enimmäkseen elokuvissa. Matleena Kuusniemi teki entisen narkkarin, huumeista irtiräpiköivän, kovanpehmeän naisen roolin herkästi silmänliikkeitä myöten. Koko sarja oli onnistunutta näyttelijätyötä, mutta nämä sivuosat olivat mielestäni vielä erikoisen hyviä: Santeri Mäntylän teini-ikäinen koululainen, nörtti mutta oman teinimaailmansa hämmennyksissä, oli kuin suoraan koulun pihalta repäisty oma itsensä. Ehkä olikin. Äveriästä fasadia ylläpitävän huumediilerin vaimona Marja Salo näytteli loistavasti viatonta naista, jolle totuus miehen touhuista valkeni pikkuhiljaa. Eero Milonoff  vaikutti, säälittikin pikkunilkkinä, joka ei löytänyt paikkaansa kummallakaan puolen lakia.

Tiukasti rönsyistä riisuttu, hienosti öistä ja talvista Helsinkiä kuvaava Koukussa päihitti minusta kevyesti keinotekoisen mystisiin sfääreihin paisutetun ja epäuskottavan ruotsalais-tanskalaisen Sillan. Tämä on fakta eikä yhtään kotiinpäin vetämistä.

Alkaa näyttää että suomalaisen elokuvan onnistujissa onkin paljon vahvoja naispuolisia osaajia. Edellinen vaikutuksen tehnyt suomalainen elokuvaohjaus oli Maarit Lallin Kohta 18. Niin ja tietenkin Pirjo Honkasalon Betoniyö. Bravo! Tai oikeammin pitäisi kai sanoa Brave! (mon.fem.)


Annan tälle monta tähteä

11 kommenttia:

  1. moi, kiva kun löysit meille Göteborgiin (kirjoista kerron vain ruattiks, joskus kahdel kielel mut ei mielestäni siitä niin moni kiinnostunut?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, Göteborgsita ei tule Suomeen lähdettyä niin usein (meitä kun neljä sukupolvea täällä).

      Poista
  2. Kiitos Hannele, mukava laajentaa tätä blogimaailmaa siihen suuntaan. Ruotsilla, varsinkin Tukholmalla on paikka sydämessäni eli muistoissani. Göteborgia en tunne.

    VastaaPoista
  3. Jäykintä kirjakieltä kuulee varmaan Mika Kaurismäen elokuvissa. Siksi en viitsi katsoa niitä. Olen vilkaissut Siltaa ja Koukussa-sarjaa vain muutaman minuutin ajan. Häiriinnyin heti mustavalkoisesta yleisilmeestä. Sopii tietysti sarjojen tunnelmaan, mutta ei minulle. Jos tulee uusintana, ehkä voin yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
  4. Joo, Aki Kaurismäen leffoihin se omalaatuinen puhetapa kuuluu semmoisena omana tyylilajinaan, mutta Mika K:lla se taitaa tosiaan olla vain yleisesti aika kankeaa. Mutta ei ole kyllä ainoa. Sen takia nämä muutamat siitä irtautuneet naisohjaajat ovat riemastuttaneet.

    VastaaPoista
  5. Noita sarjoja en ole katsonut kumpaakaan, mutta lopussa mainitsemasi elokuvat kyllä, Lallin ja Honkasalon. Ne ovat kumpikin myös minun suosikkejani. Lisään listaan vielä kolmannen, Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, onhan näitä vielä muitakin. En ole sittenkään tainnut nähdä Saara Cantellin elokuvia, vaikka luulin ensin että Skavabölen pojat on hänen ohjauksensa. Mutta se olikin Zaida Bergroth! Hienoa, ja että nämä naiset osanneet tehdä jotain toisin. Miehiä yhtään vähättelemättä nyt vain on niin että nämä sattuvat olemaan naisia :-)

      Poista
  6. Koukussa sarja ansaitsi nimensä. Kun aloin ylen areenalta katsoa sitä jotain neljän maissa iltapäivällä, kello oli puoli kaksi yöllä, kun lopetin. Järki haroi vastaan: menepäs nyt Liisu kiltisti nukkumaan, voihan sinä huomenna jatkaa kun on viikonloppu. Mutta järki puhui tyhjää. Minä olin koukussa.
    Kertakaikkiaan en malttanut lopettaa, ennen kuin olin katsonut viimeisenkin kymmenestä osasta.

    Minusta se oli hyvä sarja. Ei sitä turhaan palkittu. Se muistutti jonkin verran sitä tanskalaisruotsalaista Silta sarjaa, joka oli sekin hyvä. Mutta kyllä minusta Koukussa päihitti Sillan. Koukussa on parempi.

    Syynä parempaan pidän just samoja asioita kuin tämän blogin kirjoittaja. Hyvä näyttelijätyö oli perusta, en tiedä mikä oli ohjaajan panos, mutta kokonaisuus ja tulos olivat hyviä. Ihmettelin, että kerrankin suomalaiset näyttelijät olivat niin luontevia kuin heidät olisi tempaistu kadulta elämään omaa elämäänsä.

    Ja miten sopivat ihmiset oli osiin valittu, ihme sekin. Jos tämä sarja ei saisi minkäänlaista menestystä maailmalla, muuallakin kuin Suomessa, olisi se suuri vahinko. Sekä elokuvan tekijöiden että muunmaalaisten ihmisten menetys.

    Suomalaiset pystyvät! Sen tämä tv-sarja todistaa. Todella hienoa työtä kaikilta sen tekijöiltä. Se jäi minulta huomaamatta kuka on käsiksen tehnyt. Hyvin onnistunut oli sekin. Ei tyhjiä kohtia. Tiivistä, yhtenäistä eteenpäin menoa.
    Loppuratkaisua pidän hyvänä. Jos siinä lopussa olisi ollut selvä (minun luulema) tilanne, se olisi vähän puraissut plussaa miinukselle. Siitä olisi tullut liian tavanomainen tarina. Nyt se jäi jokaisen itsensä ratkaistavaksi. Ja niin siinä pitikin menetellä. Oiva veto ohjaajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just noin. Nimenomaan loppuratkaisukin on hieno, kaikkea ei päätellä kuin pannulappua vaan se jää virtaamaan kuin elämä itse!

      Poista
  7. Laitoin sinulle haasteen blogiini.

    VastaaPoista
  8. (suamalaisii kirjoi löytyy Göteborgis mut olen huono lainaamaan, pitäisi taas mennä mukaan Lukupiiriin)

    VastaaPoista