Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Ajatus Sofokleen Antigone-tragedian sijoittamisesta nykyaikaan on inspiroinut romaanin Joka veljeään vihaa kirjoittajaa, kirjailija Kamila Shamsieta. Suomennoksen raamatullinen nimi viittaa samanhenkisesti  historian myyttisiin teksteihin. Romaanin alkuperäinen nimi on yksinkertaisesti Home Fire.

Ei tarvitse pelätä, että olisi syntynyt väkisin puserrettu rakennelma antiikin amfiteatterin pölyisille raunioille. Päinvastoin, romaani on elävästi kerrottu yhteiskunnallinen draama, joka iskee rohkeasti maailman tiukimpiin kipukohtiin, tässäkin ajassa: keitä olemme ja mihin kuulumme, kun maailman myrskyt, sodat ja valtataistelut, ennakkoluulot ja uskonnot, politiikka, terrorismi ja sen pelko repivät ihmisiä eri suuntiin. Ja kuinka pitkälle rakkaus kantaa, kun kuilut avautuvat lähellä. Isoja kysymyksiä, jotka Shamsie pilkkoo vetävän kertomuksen muotoon, pudottaa valinnat katseen korkeudelle ja vaihtaa näkökulmaa kokonaisuuden pysyessä jäntevästi koossa, yhä jännittävämmäksi kirittävään loppuun saakka.

Palkitun (Women's Prize for Fiction 2018) romaanin keskushenkilöt ovat brittiläistyneen pakistanilaistaustaisen Pashan perheen kolme aikuista lasta. Perheen äiti on kuollut ja isä kadonnut jo vuosia aiemmin radikaalin jihadismin tielle. Vanhin tytär Isma on nuoremmille, 19-vuotiaille kaksosille Aneekalle ja Parvaizille äidin roolissa. Nuoret asuvat Lontoossa Wembleyn kaupunginosassa, vanhan tätinsä naapurustossa.

Kuinka paljon islamin uskonnollisessa radikalisoitumisessa on kyse miehen roolin muuttumisesta? Tätä patriarkaalisen valta-aseman heikkenemistä ja siitä lähteviä valintoja Joka veljeään vihaa heijastaa Pashan perheen kohtaloissa. Isma lähtee romaanin alussa kodistaan yli Atlantin Massachusettsiin tekemään väitöskirjaa - ja jo lähtö kertoo muureista, joihin tällä taustalla törmää joka askeleella. Pidättekö itseänne brittiläisenä? Minä olen brittiläinen. Aneeka aloittaa yliopisto-opinnot oikeustieteellisessä, mutta hänen kaksosveljensä Parvaiz jää asetelmien muuttuessa yllätettynä tyhjän päälle. Vaikka perheen isästä ei kellään ole muistikuvaa, hänen marttyyrikuolemansa Guantánamossa ja jihadistinimensä Abu Parvaiz tehdään pojalle tiettäväksi, samoin isän myöhemmät urotyöt. Taitavasti romaani kuvaa nuorenmiehen mielen hämmennystä ja tyhjyyttä, joka vain odottaa sisältöä, hänen ajelehtimistaan ja isähahmon kaipuutaan.

Tai oikeastaan Farooq puhui ja Parvaiz kuunteli - tarinoita isästään, niitä tarinoita joita hän oli aina kaivannut: ei huolettomasta pojasta eikä vastuuttomasta aviomiehestä, vaan rohkeasta miehestä, joka taisteli epäoikeudenmukaisuutta vastaan, näki kansallisvaltioiden rajoja pitemmälle ja piti pimeinä aikoina toveripiirissä henkeä yllä.

Parvaiz katoaa Aneekan chatistä, ja sisko epäilee syyksi uutta tyttöystävää. Seireenin kutsu tulee ihan muualta. Karamat Lone, sisäministeri ja tämän poika Eamon tuovat romaaniin toisen ulottuvuuden: pakistanilaistaustainen konservatiivi poliitikko kertoo tarinaa poliittisesta pyrkyryydestä ja joustavasta moraalista. Sisäministeri tasapainottelee brittien ylistyksen ja omien petturi-syytösten ohuella miekanterällä. Eamonista, varakkaan perheen pojasta tulee opiskelijana Aneekan ja Isman tuttavuus, joka ravistelee tunteita. Niiden motiiveista ei kukaan, lukijakaan aina voi olla varma.

Kamila Shamsie rakentaa ihailtavan monivivahteista kertomusta räjähdysherkistä aineksista. Dialogi vetää, kieli on notkeaa, suomennos seuraa sujuvana. Mukaan tulee vielä mediankin kuva tapahtumista ja se kaikki kuulostaa hyvin tutulta. Sekin avaa lukijalle, mitä kaikkia mahdollisia maailmoja tämän tapainen tapahtumien ketju voi kätkeä, aika kliseisen uutisoinnin takana. Antiikin perustus ei ole tarpeen, mutta siellä se on. Hyvä tietää, sivistävää - kun en nyt Sofokleeseen enkä Antigoneen tragediaan ole perehtynyt.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa
Home Fire, 2017, suomentanut Kristiina Drews
Gummerus 2018, 302 s