Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Uudehko (2021) viiden tähden elokuva (HS) Drive my Car on saanut innoituksensa Haruki Murakamin novellikokoelman Miehiä ilman naisia ensimmäisestä novellista. Arvostelun mukaan elokuva poimii elementtejä kaikista kirjan novelleista. Ne kertovat miesten kaipauksesta, yksinäisyydestä, menetyksistä. Novelleja maustavat musiikki, usein jazz, jotenkin kommunikaatioköyhä seksi (yhdyntä enimmäkseen terminä), fantasiaksi kiepsahtavat elementit ja unet. 

Drive my carissa Kafuku, näyttelijä ammatiltaan, hakee kuljettajaa itselleen. Kuskia joka olisi hänen keltaisella Saab 900:llaan häntä odottamassa myöhäisten esitysten jälkeen ja ajaisi hänet sujuvasti kotiin. Ilman seurustelua, neutraalina ja ilmeettömänä. Tällainen kuljettaja löytyykin, taitava ja hiljainen. Hän on nainen, Misaki, joka on oppinut ajamaan vuoristoseuduilla jo teini-ikäisenä. Ihminen, joka on muuten jäykkä ja puhumaton, mutta tuntuu rentoutuvan auton ratissa, savuke suupielessä. Saa polttaa kun katto on avoinna. Nuoren naisen kanssa ei juttua tarvitse pitää yllä. 

Jossain vaiheessa hiljainen työntekijä ja työnantaja kuitenkin rentoutuvat puhumaan. Misaki kiinnostuu Kafukun perhetilanteesta ja kuulee, että mies on leski. Siitä kertomus saa uuden suunnan ja Kafuku saa aihetta pohtia, miksi hän on ystävystynyt erään edesmenneen vaimonsa lyhytaikaisen rakastajan kanssa. Naisen uskottomuus kalvaa edelleen miestä. Kafukun alkaessa muistella novellin jännite lässähtää. Sillä, herregud, minä ainakin odotin, mitä näiden kahden salaperäisen ihmisen välillä keltaisessa Saabissa kehkeytyy. Mutta ei. Kafuku jaksaa ihmetellä kuolleen vaimonsa tapoja, Misaki opastaa carpe diem-tyyppisesti katsomaan eteenpäin. Ei nyt jaksanut loppuun asti tämä kiinnostaa. Elokuva onnistuu ilmeisesti paremmin. 

Yesterday. Beatles-kipale siivittää parisuhdetarinaa. Kolmaskin osapuoli tässä on, minäkertoja, nuori mies joka seuraa sivusta lapsesta asti yhdessä kulkenutta ja aikuisina jotenkin kivuliaasti parina toimivaa Kikarua ja Erikaa. Erotiikka on aikuistumisen myötä tunkemassa mörkönä entisten lapsikavereiden väliin. He eivät osaa siihen oikein suhtautua. Odotukset eivät ilmeisesti kohtaa. Tässäkin, kuten kaikissa kertomuksissa oikeastaan, naisesta kuvataan tärkeimpänä hänen kauneuttaan. Nukkenaisia kaikki Murakamin rakkauden kohteet.

Itsenäinen elin. Kauneuskirurgi rakastuu kuolettavasti, pidettyään sitä ennen vuosikausia elämäänsä tasapainossa vaihtuvien suhteiden avulla. Hänelle on sopinut salasuhde parisuhteessa olevaan naiseen. 

Šeherazade kertoo Habaralle aina yhden tarinan lemmiskelyn jälkeen. Tarina jää aina kesken kun kotirouva poistuu. Nainen oli ihastunut kouluikäisenä poikaan, jonka kotiin murtautui monta kertaa. Tässä novellissa on poikkeuksellisesti nainen kokijana. Hän on ruma.

Kino on pienen baarin pitäjä. Eronnut, yksinäinen mies. Baarissa käy mystinen viskin juoja,  harmaa kissa  ja pari roistoa.  Kissan kadotessa nurkkiin ilmestyy käärmeitä. Mystikko käskee lähteä matkalle. Kino noudattaa neuvoa ja katuu matkalla kaikkea.

Rakastunut Samsa on sekopäinen tarina, uni. Mies herää Kafkan tyyliin, Gregor Samsaksi vaan ei syöpäläiseksi muuttuneena, tyhjässä huoneessa eikä tiedä mistään mitään. Kyttyräselkäinen nainen saapuu korjaamaan lukkoa. Samsa huomaa erektion, mutta ei ymmärrä mistä on kysymys. Onko hän rakastunut? Häneltä ei tunnu löytyvän yhteyttä tai sanoja millekään. 

Tunnelma novelleissa on melankolinen tai ahdistava. Miehet ovat elämässään neuvottomia. He ajelehtivat ajopuina. Naiset pettävät ja jättävät.

Tämä yksinäisten miesten maailma näin esitettynä tuntui kaukaiselta ja vieraalta. Miehet itse vaikuttivat oudoilta kuin marsilaiset ja suhtautuminen naisiin inhottavalta. Alkoi viluttaa tämä Murakamin maailma.

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia
Onna no inai otokotachi, 2014, suomentanut Juha Mylläri
Tammi, 2016, 276 s