tiistai 14. maaliskuuta 2023

Quing Li: Shinrin-Yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet.Terveyttä ja hyvinvointia puiden avulla

 



Japanin maatalous-, metsä- ja kalastusviraston pääjohtaja Tomohide Akiyama kehitti metsäkylpytermin vuonna 1982. Hän totesi, että japanilaiset tarvitsevat lääkkeeksi luontoa. Idea oli osa metsänsuojelukampanjaa. Ajateltiin, että ihmiset haluaisivat suojella ja pitää huolta metsistä, jos heitä kannustettaisiin käymään niissä terveytensä vuoksi.

Japani on Suomen ja Ruotsin ohella suhteessa pinta-alaan maailman metsäisimpien maiden joukossa. Se metsien kannalta huomattava ero on, että Japanissa ne kasvavat vuoristoisilla seuduilla eikä niitä hyödynnetä samalla teollisella mittakaavalla kuin meillä. Siksi siellä metsäkylvyt ja metsäfilosofia voivat hyvin. Ne tuntuvat muutenkin sopivan japanilaiseen traditioon hiljentymisineen, keskittymisineen, teeseremonioineen. Shinrin-yokun kirjoittaja on Nipponin lääketieteellisen yliopiston tohtori Quing Li. Kirja on impulssilainaus, koska

  • Kirjassa on ohjeita ja neuvoja (Helmet haaste kohta 10)
  • Kirja oli nostettu esittelypöydälle (kohta 50. Kirjaston työntekijä on suositellut..)
  • Kirjassa on kartta (kohta 1). 
Kirjoja, joissa on ohjeita ja neuvoja en yleensä lue, joten se epämukavuusalue listasta (ja scifi..) jäi mieleen. Yhdistettynä metsään tuo genre, itsehoito-oppaat, on jo helpompi vastaanottaa. 

Opetukset metsässä olemisesta tuntuvat tosin suomalaisesta vinkkelistä aika turhilta. Meidän "metsäläisyytemme" on vielä aika lähellä ja urbaani kaupunkielämä uutta verrattuna muihin länsimaihin. Toisaalta kun kaupungistuminen on selvästi vääjäämätön trendi, meilläkin metsässä kävely saattaa harvinaistua - eikä vähiten näivettyvien metsien takia. Työpaikan ns seminaarissa meillä oli pari kolme vuosikymmentä sitten luentojen jälkeen ohjelmassa metsäkävely. Oppaana oli silloin ranskalainen Dominick Arduin, joka esitelmöi meille suomalaisille - kuka mistäkin pikkukylästä ja maaseudulta kotoisin - kuinka olla metsän hiljaisuudessa. Vähän siinä hihiteltiin, kohteliaasti ja salaa, ettei kansainvälinen eräopas loukkaannu. Hän asui silloin Suomessa ja koki sittemmin traagisen kohtalon kadottuaan Pohjoisnapa -retkellään.

Kaikki puheenvuorot metsän puolesta, myös japanilainen metsäkylpy, ovat hyväksi nyt kun metsät on meilläkin parturoitu henkihieveriin. Hömötiainen ei löydä pesäpuuta ja moni muukin visertelijä kuukahtaa puupellon köyhtyneessä luonnossa. Jo 80-luvulla Japanissa on näköjään herätty puhumaan metsien vaikutuksesta ihmisten terveyteen. Meillä tätä puolta on alettu korostaa vasta viime vuosina, siltä se on näyttänyt. Oman terveyden motiivi saattaa olla tehokkain metsien suojelussakin.

Kirjassa on runsas kuvitus mitä ihanimpia metsänäkymiä lampineen ja putouksineen, joten sen katsominen jo rentouttaa. Ainakin siihen asti kun päästään japanilaistyyppiseen seremoniallisuuteen, jossa määritellään aikoja ja asentoja. Ja varsinkin siihen asti, kun alkaa esiintyä aromaterapeuttisia ja muita terveysväitteitä, joihin en osaa suhtautua tarkoitetulla vakavuudella. Mikään lääke ei vaikuta terveydentilaan yhtä paljon kuin kävely kauniissa metsässä, vakuuttaa tohtori pokkana.

Vielä pahemmin rauhallinen mielentila järkkyi, kun luin lauseen: Noin 1 300 000 vuotta sitten kirjoitettu Izumi no Kuni Fudoki (Izumon maan kronikat) kuvasi Tamatsukurin kuumia lähteitä... Ihminen on sentään elänytkin täällä vasta 300 000 vuotta ja vanhimmat kirjoitukset ovat 5-6000 vuotta vanhoja (nuolenpää- etc?). Ehkä tuo on joku käännöskukkanen.

Japani on teknologian alalla pitkälle kehittynyt. Mutta että tarjolla on myös maadoitusmattoja, joilla voi luoda yhteyden maaperän sähkövaraukseen. Sitä voi pitää myös tietokoneen alla tai hiirimattona! Syvälle metsän uumeniin ja puiden voimaan kirjassa sukelletaan, aina fraktaaleista mikrobeihin, maaperään ja puiden erilaisiin tuoksuihin sekä niistä tehtäviin parantaviin öljyihin.

Sahalininpihtaa pidetään voiman symbolina - sen oksat näkyvät lumenkin alta. Aromaterapiassa sahalininpihtaa käytetään hermojen rauhoittamiseen ja stressin lievittämiseen. Sillä helpotetaan myös hengitystieongelmia.

Vaikka en 'ostakaan' - monessa mielessä - kaikkea kirjassa ehdotettua, kirja herätti halun käyskennellä Tokion hienoissa puistoissa ja päästä Japanin vanhoihin metsiin, hengittää syvään japaninsetrin makeahkoa tuoksua. Täytä keuhkot uudelleen raikkaalla metsäilmalla. Onnistuu Suomessakin. Meidän metsämme mainitaan maailman metsien kartalla, taiga-metsinä. Huonekasvitkin näyttäytyvät nyt entistä tärkeämpinä hapekkaina ystävinä.



Quing Li: Shinrin-yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet.Terveyttä ja hyvinvointia puiden avulla
Shinrin-Yoku - The Art and Science of Forest-Bathing, 2018, suomentanut Jade Haapasalo
Readme.fi, 2018, 309 s


2 kommenttia:

  1. Kiintoisaa tietyistä hupsutuksista huolimatta. Japani on jännä maa kun löytyy sekä suurkaupunkeja että vuoristoa metsineen. Ns. suomalainen luontosuhde kalskahtaa nykyään omaan korvaani hyvin ironiselta, lähinnä tulee mieleen avohakkuut ja kaikki muu, mikä tuhoaa luontoamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtää, että tuollaisessa tiheään asutussa maassa on suorastaan siunaus että metsät kasvavat vaikeasti hyödynnettävässä maastossa ja säilyttävät arvonsa kaikelle muulle elolliselle, mukaan lukien ihmiset. Ruuhkaiset suurkaupungit eivät houkuttele, mutta Japanin luonto näyttää ihanalta.
      Totta turiset, ihme myytti tuo suomalainen luontosuhde!

      Poista