Kansi: Marlies Visser |
Kaikki tasaiset lennot ovat toistensa kaltaisia. Jokainen turbulentti lento on turbulentti omalla tavallaan.
Kekseliääksi ajatuskokeeksi kutsutaan ranskalaisen Hervé Le Tellierin menestysromaania Poikkeama. Kuinka ihmiskunta reagoisi mahdottomaan tapahtumaan, joka tapahtuu, sitä pohtii tämä mahdollisen kirjallisuuden seuran Oulipon puheenjohtaja. Kirjailija on sekä matemaatikko että kielitieteilijä ja muutenkin ylen henkevä ja sivistynyt. Sitä ei voi olla huomaamatta sekä teknisluontoisten ajatuskuvioiden että monien kirjallisuusviitteiden kohdalla. Onneksi romaani on paitsi (osittain liiankin) fiksu myös oikein hauska. Olemmeko simulaatio, jota tulevaisuuden ihmiset pyörittävät älysysteemeissään? Ja jos olemme, onko sillä merkitystä, kun tätä elämää elämme?
Air Francen lento maaliskuussa 2021 Pariisista New Yorkiin joutuu vähän ennen määränpäätä poikkeuksellisen kovaan myrskyyn ja pitkäkestoiseen turbulenssiin. Lopulta kone matkustajineen pääsee laskeutumaan ja ihmiset helpottuneina jatkamaan elämäänsä. Kolmen kuukauden päästä kesäkuussa New Yorkiin laskeutuu tismalleen sama kone samoine matkustajineen. Kesäkuun saapujat eivät tiedosta kolmea kadonnutta kuukautta vaan olettavat saapuneensa ajallaan, maaliskuussa.
Henkilöiden perhe- ja rakkaussuhteet käydään läpi novellinomaisina, runsaina ja kiinnostavina kertomuksina, jotka nekin ovat jatkuvassa turbulenssissa. Henkilömäärä on ajoittain uuvuttava, mutta selkiää ajan mittaan, kun heitä kohdataan uusissa tilanteissa. "Kopiolennon" saapuessa New Yorkiin, vastassa on jo laaja edustus viranomaisten, presidentin hallinnon, armeijan ja FBIn henkilöstöä. Matkustajat ohjataan lentokonehalliin, hangaariin. Lisäksi ongelman ratkaisua selvittämään on kutsuttu huippumatemaatikko, joka kesken lupaavasti orastavan romanssin joutuu laatimaan protokollaa mahdottoman kohtaamisesta. Protokollan hän nimeää 42:ksi.
Ongelmaa setvivät tahot päätyvät erottamaan kahdennetut henkilöt toisistaan New Yorkiin ilmaantumisajankohdan mukaan, esim Lucie March ja Lucie June. Mukana on jo ennen "kopioitumista" kaksoiselämää viettävä tappaja/perheenisä ja mm kirjailija, joka kirjoittaa parhaillaan Poikkeama -nimistä romaania. Epätoivoisesti rakastunut 6-kymppinen arkkitehti yrittää pitää kiinni nuoresta kyllästyneestä naisesta. Eräs nuori nainen tulee raskaaksi, vaikka hänen kesäkuun versionsa ei ole tilannetta vielä kohdannut. Kirjailija tekee itsemurhan, mutta hänen kopionsa (ei enää Victor vaan Victør) saa nauttia kirjallisen menestyksen hedelmistä. Koneen lentäjältä löydetään pitkälle kehittynyt haimasyöpä, josta kesäkuun lentäjäversio ei tunne oireita. Eräässä perheessä isän mieltymykset eivät siedä päivänvaloa, mutta mysteeritapahtuma tuo siihen valoa.
Kun molemmat versiot matkustajista laitetaan kohtaamaan, syntyy yhtä monta tapaa käsitellä tilanne. Yksi päätyy jakamaan omaisuuttaan, toinen luopuu rakastetustaan, ja tappaja toimii osaamallaan tavalla. On myös homoseksuaali nigerialainen laulaja, joka näkee tilanteessa runsaasti mahdollisuuksia, he ovat nyt Slimboys. Vain kirjailijalla on selkeä ja huomattavasti kohentunut elämäntilanne eli elämä.
Silloin kun Amerikan kansat tahtomattaan löysivät Kristoffer Kolumbuksen ynnä hänen jälkeensä valtavan määrän konkistadoreja, katolinen kirkko joutui etsimään teksteistäään selityksen kyseisten kansojen olemassaololle.
Ydinongelmaa, mahdottoman kohtaamista valaistessaan kirjailija herkuttelee satiirisilla pistoilla, joita kohdistaa vallanpitäjiin, poliitikkoihin ja uskontoihin. Kuinka ollakaan, varsinkin kirjailija Viktor Miesel, Poikkeaman kirjoittaja - edelliset teokset Vuoret tulevat luoksemme ja Epäonnistuneet epäonnistumiset - kunnostautuu siinä.
Näen Poikkeaman leikkimielisen tiedemiehen satiirina tämän päivän maailmasta teknisine mahdollisuuksineen, mutta yhteisten pyrkimysten hajoamisen moninaisten ristiriitojen keskellä. Filosofeihin ja uskontojen viisaisiinkin tukeudutaan, mutta vastauksia ei saada, ei varsinkaan pysähtyneiden uskontojen edustajilta, joista kukin uskoo syntyneensä luojan kiitos oikeaan uskontoon. Ajankohtainen (kirjoitettu vuonna 2020) maailmanpoliittinen tilanne on otettu mukaan. Ilmenee että Kiinalla on saattanut olla samanlainen mahdottoman kokemus, mutta siitä ei ole hiiskuttu. Netin kautta leviävät monet asiat, joiden ei haluta leviävän.
Mielenilmausten viesti on hivenen hämärä, mutta netissähän ajattelunvapaus on totaalista, kunhan ensin varmistetaan, että ihmiset lakkaavat ajattelemasta.
Hervé Le Tellier lienee kirjoittanut itsensä Victor Mieseliin, joka suhtautuukin uuteen tilanteeseen eli toiseen elämäänsä riemukkaan käytännöllisesti - oli se simulaatiota tai ei. Luin kirjan lievän painostuksen seurauksena. Mielenkiintoinen lukukokemus tämä ilman muuta oli, vaikka nuo etäisemmät sfäärit, ajan luonne ja simulaatiot, ovat itselleni vähemmän kiinnostavia.
Poikkeama palkittiin Ranskan Goncourt-palkinnolla vuonna 2020.
Hervé Le Tellier: Poikkeama
L'anomalie, 2020, suomentanut Lotta Toivanen
WSOY, 2023, 298 s
Ranskassa osataan kyllä kirjallisuuden kokeilu monella tavalla. Tässä on kyllä varsin kiehtova lähtötilanne.
VastaaPoistaNiin se taitaa olla ranskalaisille luonteenomaista, niin kuin lievä anarkismi ja vallankumouksellisuus, aika helposti yleistettynä. Tässä oli kirjallisista viittauksista yksi George Perec, kuuluisa kokeellisesta Elämä: Käyttöohje teoksesta ja kantava voima tuossa mahdollisen kirjallisuuden työpajassa, Oulipossa.
PoistaOlen harkinnut Poikkeaman lukemista, mutta jotenkin epäilyttää, onko se liian kikkaileva.
VastaaPoistaKirjassa tutkitaan paljon ihmissuhteita, ensin ennen mahdotonta tapahtumaa ja sen jälkeen erilaisia reagointitapoja ja tapahtuman vaikutusta ihmisiin. Instituutioiden, viranomaisten, asiantuntijoiden y.m. kautta mahdotonta lähestytään sitten kollektiivin näkökulmasta. Minusta se ei ole oikeastaan ollenkaan kikkaileva. Minua kiinnosti vähiten itse ydintapahtuma, se kuviteltu mahdoton. Mutta tässä on enemmänkin tuota muuta ja onneksi henkevän keveä ote, kait vähän Douglas Adamsin tyyliin (en ole lukenut Linnunradan käsikirjaa kokonaan).
Poista