maanantai 30. joulukuuta 2019

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja



Kirja kuin koru. Silkin sileät kovat kannet, napakat ja ehyet sivut, joilta Eeva Kilven mietteet ja aforismit virtaavat kuin mainingit ulapalta, ajan yli, ajattomasti. Samalla niin henkilökohtaisia ja lähellä; ajatuksen voi poimia kuin rannan lämpimän kiven, veden hioman. Kansi: pikkulinnut ja lehvät johtavat sen metsikön siniseen hämärään, jossa Eeva Kilpi vielä vanhuksena kulkee. Ja haluaa loppuun asti pitää kiinni oikeudestaan siihen, vaikka huolestunut jälkipolvi alkaa nähdä sen hänelle vaarallisena.

Sininen muistikirja kerää kirjailijan päiväkirjamerkintöjä kahdenkymmenen vuoden ajalta, kaikkina vuorokaudenaikoina; päivämäärät ja kellonajat on huolellisesti merkitty. Pitkän elämän kuvista riittää monen yön uneen ja valvomisiin, aamun ensi hetkiin. Lapsuudenkodista mieheen ja rakkauteen, omista pojista lapsenlapsiin, ailahtelevista onnen tunteista yksinäisyyteen, kaivattuun ja ristiriitaiseen.

22.8.2003 klo 23.12
Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen.
Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole aina helppoa. Hän kärsii yksinäisyydestä, vaikka tarvitsee sitä ja hän kärsii myös kodittomuuden tunteesta, vaikka hänellä on kaunis koti, eikä hän aio koskaan sopeutua vanhenemiseen, vaikka arvostaa elämänkokemusta ja tuntee itse viisastuvansa koko ajan.

Sain kirjan Tarukirja/Margitin nobelveikkauksen arvonnassa. Kiitos Margit kirjahyllymme uusimmasta kaunottaresta!

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja
WSOY 2019, 103 s
Graafinen suunnittelu Mika Tuominen




8 kommenttia:

  1. Kaunis, lähelle tuleva ja oivasti Eeva Kilpeä ja tätä muistikirjaa kuvaava postaus:)
    Eeva Kilpi on oma lukunsa, iätön ja ajaton. Teos on todiste myös siitä, että pienimuotoinenkin tulee perille, ihon alle ja että pieni on kaunista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä pieni on kaunista eikä tämä edes ole niin pieni, lopulta, hiottu kyllä. Ihanan väljästi ladottu, metsä tuoksui joka sivulta.

      Poista
  2. Leena, mukava että pidit kirjasta. En ole itse vielä lukenut sitä, mutta aion kyllä.
    Hyvää lukuvuotta 2020!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjasta. Harvinaisen hieno pideltävä, tämä pikkuinen teos. Onnellista Uutta Vuotta Margit! Kiitos myös blogistasi.

      Poista
  3. Kirja kuin koru, todella. Tämä pieni suuri kirja vahvistaa sen, että yksityinen on yleistä ja hyvin kirjoitettuna siinä ei ole mitään tirkistelyn makua.

    Minulle tulee Eeva Kilven tyylikkydestä mieleen toinen iäkäs, älykäs nainen, vajaa kymmenen vuotta nuorempi Seela Sella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä oivallus, todellakin Seela Sellassa on samaa, ajatonta tyylikkyyttä. Ei tämä ollut mitään tirkistelyä, siinä kuljettiin mukana ajatusten ja kokemusten virrassa.

      Poista
  4. En malta olla sanomatta 'miehistä' mielipidettä Eevasta: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sininen-muistikirja/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitää varoa kutsumasta itseään vanhukseksi ennen aikojaan;) Senkin Eevalta voi oppia.

      Poista