maanantai 24. helmikuuta 2020

Monika Fagerholm: Vem dödade bambi?


Nu ska vi vända blad och en vacker dag har vi vänt så många blad
att ingenting av det här har hänt.

Loistavaa. Luin hienon romaanin ja sain samalla korjattua suhteeni Monika Fagerholmiin. Olen keskeyttänyt joskus ne Ihanat naiset rannalla ja taisin kokeilla jotain muutakin - ja päätellyt ettei hänen tyylinsä, ei lakoninen vaan vahvasti assosioiva ja rönsyilevä, sovi palikka-aivoilleni. Sympatisoin kirjailijaa henkilönä, olen kuunnellut häntä kirjamessuilla ja muuallakin. Vem dödade bambi? korjasi asian. Siitä ei tehnyt mieli päästää irti.

Lisäimua romaaniin tulee sen sijaintipaikasta, villastan, jonka kuva täydentyy pala palalta Kauniaisten muotoiseksi. Se tuli minulle hyvin tutuksi paikaksi, kun asuimme sen naapurina lähes 30 vuotta, Espoon keskuksessa. Siinä ovat väestöltään lähes toistensa vastakohdat toistensa naapureina, Espoon köyhimpiä alueita ja lähellä Kauniainen, Suomen alhaisin veroäyri ja isoimmat tulot. Grankulla bättre folk astuu tässä näyttämölle eikä kuva ole nätti, vaikka kulissit ovat komeat. Sillä vauraudenkin keskeltä voi löytyä lahoa.

Nuorten, noin lukioikäisten poikien ja tyttöjen kaverijengistä tulee se peili, jolla heijastetaan tämän yhteisön pelisääntöjä. Aika sahaa vuosien 2008 ja 2014 välillä. SE tapahtuma, väkivaltainen joukkoraiskaus paljastuu edestakaisissa muistoissa, joissa näkijänä - ja yhtenä tekijänä - on Gusten Grippe, Nathanin paras kaveri. Heitä, koulukavereita, on neljä ja lehdistö käyttää heistä sittemmin myös nimitystä kauhunelikko (vai neliapila? - skräckfyrklövern). Sitten on Cosmo, boheeminoloinen vapaa tyyppi, joka ideoi myöhemmin tapauksesta elokuvaa. Elokuvan nimi tulisi Sex Pistolsien laulusta Who killed bambi? Poikaporukan mukana kulkee muutama nuori nainen, Emmy, paljon rakastettu ja kaivattu, ja hänen kaverinsa Saga-Lill, jotka molemmat ovat nousseet kaupungin kerman nuorten bileisiin kirjavammista taustoista. Puhumattakaan levottomasta Saschasta, koulukodin kasvatista. Rakkaus sekoittaa päät. Två fools en gång in love.

Aikuisten menestyksen täyteinen elämä ajatuspajoineen (Gayn Hand! josta tulee mieleen Ayn Rand, kaikkien miljonäärien oma apostoli) ja parinvaihtoineen on kertakaikkisen herkullista kuvausta. Omituista, kun romaania lukiessa mieleen hiipi kuva au pair-ajastani Sveitsissä. Siinä istuin pöydän ääressä isäntäväen ja vieraan pariskunnan kanssa. Perheen isä oli oikea perhetyranni, varakas lääkäri, äiti kotirouva ja alkoholin suurkuluttaja. Juttelin isän kanssa ja samalla muut keskenään. "Ruhig!" eli hiljaa äijä karjaisi yllättäen vierailleen, kun näiden puheensorina häiritsi häntä. Lamaantunut hiljaisuus putosi. - Samantapainen tyyppi on romaanissa Abbe, Nathanin isä, joka vieraiden läsnäollessa nöyryyttää poikaansa. I mitt hus ber man om ursäkt. Ja siirtyy kehumaan toista poikaa. Täydellisesti piirretty tyyppi tuokin. Denna nakna patriarkala makt som en arkaisk upprepning utövas också här, i Kråkslottet och kuvar till och med Nathan, och Annelise. 

Mielenkiintoisia kuvauksia kirjassa ovat myös monet naisten väliset ystävyyssuhteet, sekä aikuisten että nuorten naisten, kuten Gustenin kansainvälinen oopperatähti-äiti Angela ja Annelise, ajatuspaja Guldfontänin julkista huomiota alati janoava bisnesnainen. Syyllisyyttä potevalle ja jonkinlaista sovitusta hakevalle Gustenille kaikki rikosta vähättelemään pyrkivät aikuiset tuottavat pettymyksen. Vähättelyn malli raiskausrikoksissa on se sama: uhrista tehdään erilaisuuden, epäilyttävyyden vuoksi syyllinen. Ja näin jatkuu sukupolvesta seuraavaan etuoikeus. Meitä eivät koske muiden lait.

Suurista kysymyksistä on puhe: moraalista, syyllisyydestä, rikoksen sovituksesta, vaikenemisen vahingosta, rakkaudesta ja ystävyydestä - ja sen loppumisesta. Kirjailija paloittelee ja syöttää teemat lukijalle haarukka-annoksina, sulavasti kielellä leikkien, muistosta ja ajasta toiseen hypähdellen. Missään ei ole kaavaa, sumusta paljastuu väläys sieltä, toinen täältä ja kuitenkin lopulta ajaudumme vääjäämättä pyörteeseen, missä kaikki tapahtuu. Samat repliikit ja lauseet toistuvat yhä uudelleen.

Allt som dig ges kan tas ifrån dig. - Being in a band, called the Disciples - Och allt var hans.

Nuorten itsetutkiskelua ja nasevan hauskaa dialogia värittävät musiikin ja runon rajapinnat. Kokonaisuudesta kasvaa omintakeinen säröinen rytmi, se on sekä painostava että suggeroiva. Se ei ole saumaton eikä sileä, sen karheus istuu kertomukseen kuin Kauniaisten lähijunaseisakkeelle töhritty haista fittu, jota sai ihailla työmatkoilla joskus.

Monika Fagerholm: Vem dödade bambi?
Förlaget, 2019, 219 s

2 kommenttia:

  1. Jospa tämä maistuisi minullekin. Pakersin Ihanat naiset aikoinaan väkisin loppuun enkä innostunut ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että maistuis sullekin. Meillähän on vähän sama kokemus Ihanista naisista, sinä vaan sitkeämpänä lukijana pakersit loppuun. Minulla on vähän turhankin matala tuo keskeyttämiskynnys. Joskus olen sitten myöhemmin korjannut. Mutta Bambi oli kyllä hieno lukukokemus!

      Poista