Ocean Vuong: En stund är vi vackra på jorden

This little light of mine, I'm gonna let it shine.

Huomasin tämän kirjan Hanneles bokparadis-blogissa, sen kansikuvan ja haikean runollisen nimen. Ja kirjahan löytyi kirjastosta.

Ocean Vuong tuo taustaltaan mieleen Kim Thúyn. Molemmat ovat syntyneet Vietnamin Saigonissa, mutta Thúy on parikymmentä vuotta vanhempi. Vuonginkin ilmoitetaan kirjan takakannessa syntyneen Saigonissa, vaikka vuonna 1988 kaupunki on Vietnamin sodan jälkeen virallisesti Hồ Chí Minh. Molempien perheet ovat joka tapauksessa muuttaneet Vietnamista Pohjois-Amerikkaan ja saaneet sittemmin kansainvälistä mainetta kirjailijoina, Ocean Vuong ensin runoilijana. En stund är vi vackra på jorden (On Earth We're Briefly Gorgeous) on hänen esikoisromaaninsa.

Little Dog-nimellä perheessä kutsuttu poika kirjoittaa elämäänsä auki kirjeessä lukutaidottomalle äidilleen, Roselle. Perheen kolmas jäsen on isoäiti Lan (orkidea vietnamiksi). Molemmat naiset työskentelevät kynsisalongissa Connecticutin Hartfordissa. Siinä missä Kim Thúyn pienoisromaanit etenevät kirkkaan pelkistetyn kielen kautta karmeista kokemuksista selvinneen, jotenkin käytännöllisen ja määrätietoisen oloisen naisen kertomina, Ocean Vuongin kertomus on täynnä tunteita: haavoja, traumoja ja suurta ulkopuolisuutta. Little Dog on jo ennestään vietnamilainen, kuten perheen naiset hänelle korostavat, hänen ei pitäisi olla sen lisäksi homoseksuaali. Vaalenpunaiseksi maalattu pyörä toimiikin jo koulukavereille signaalina lisäkiusaamiselle. Perheen naiset kantavat mukanaan sodan traumoja; väkivaltainen sota purskahtelee välähdyksinä molempien naisten mielen häiriöissä. Äidistä se purkautuu äkillisenä pahoinpitelynä myös poikaan, jota isoäiti satunnaisesti onnistuu suojaamaan. Ehkä äiti haluaa valmentaa poikaa sotaan, Little Dog etsii selitystä, sillä äiti ja poika ovat sittenkin läheisiä.

Ibland föreställer jag mig att monarkfjärilarna inte flyr vintern utan din barndoms napalmmoln i Vietnam. - - - Du är en mor, mamma. Du är också ett monster.

Tässäkin maahanmuuttajaperheessä poika oppi kielen vanhempia nopeammin. Hän saa tulkita ulko-oveen punaisella spreijatun herjan: Siinä lukee Hyvää Joulua, äiti. Pojan nykyhetki pirstoutuu äidin ja isoäidin nuoruuden aikaisiin tuokiokuviin Vietnamin maantien varsilta ja baareista. Jossakin niistä miehet jatkavat vanhaa perinnettä: elävän makakiapinan aivojen syöntiä. Apina on ennen pyöreän pöydän keskelle sitomista juotettu viinalla. Niin ovat miehetkin. Perinteen mukaan tämä  - tietenkin - parantaa potenssia. Vieläkin makaaberimpaa on lukea tästä perinteestä nykyisen pandemian aikana. - Olin jo kuullut tästä, vuosikymmeniä sitten eräs työpaikkani vientipäälliköistä kertoi hymyssäsuin osallistuneensa samaan. En voinut enää erottaa sitä mielikuvaa tuosta miehestä. - Makaker kan känna självtvivel och ägna sig åt introspektion, egenskaper man en gång tillskrev bara människor. Några arter har uppvisat beteende som indikerar att de använder urskillning, kreativitet, till och med språk.

Hartfordin elinpiirin kuvauksissa romaani liittyy moniin muihin, dokumentteihin ja elokuviin, joissa kuvataan syrjäytyneen Amerikan väestöä, köyhyyttä, rasismia, työttömyyttä, asunnottomuutta, hyväksikäyttöä ja opioidikriisin laukaisemia huumekuolemia. Kynsisalongissa ja tupakkapelloilla anteeksi, espanjaksi lo siento ovat tavallisimmat sanat. Det är att sänka ner sig själv så att kunden känner sig överlägsen och välvillig och att hon har rätt.

Little Dog pestautuu salaa tupakkapelloille, muiden alaikäisten, nuorukaisten joukkoon. Vuong kuvaa hyvin kauniisti poikarakkauden löytymistä, hauraita hetkiä aitassa, jossa tupakan lehdet kuivuvat katossa. Trevor on valkoinen poika, joka vihaa juoppoa isäänsä ja asuu tämän kanssa trailerissa. Trevor, eikä Little Dog halua olla semmoinen, joksi heidänlaisiaan haukutaan, mutta rakastuminen ei lupia kysele. Ja poika vakuuttaa äidilleen, että vain se että tälle ei ole mahdollista kirjettä lukea, tekee sen kirjoittamisen mahdolliseksi.

Ocean Vuongin runotausta näkyy ja tuntuu tekstissä. Se koostuu sirpaleisistä  kuvista ja tunnelmista, jotka loppua kohden hajoavat yhä enemmän pisaroiksi, joista en aina saanut kiinni ja myös jotenkin latistuvat. Tekstin pirstominen alkoi maistua itsetarkoitukselliselta. Kuin Vuong haluaisi ottaa kiinni rakastettunsa huumeisen maailman pyörteistä, väreistä ja kuvista. Biisonilauma syöksyy jyrkänteeltä, yksi toisensa perään ja muuttuu ilmassa monarkkiperhosiksi. Niin, tuntuu kuin runoilija olisi tyytymätön proosateoksensa proosaan ja yrittää ahtaa siihen enemmän runoa - ja samalla proosa samenee.

Mutta sitä ennen, nuori rakkaus ja intohimo on kauniisti kuvattu.

Han sjunger "This little Light of Mine" igen, så som han brukade sjunga den - abrupt, mellan pauser i våra samtal, med armen hängande ut genom fönstret på Chevan och takten i knackningar på den blekta röda utsidan. Jag ligger där i mörkret, mimar orden tills han uppenbarar sig igen - ung och varm och tillräcklig.

Ocean Vuong: En stund är vi vackra på jorden
On Earth We're Briefly Gorgeous, 2019 ruotsintanut Andreas Lundberg
Natur & Kultur, 2020, 269 s