lauantai 29. huhtikuuta 2023

Sara Danius: Sidenkatedralen och andra texter


Sara Danius oli ensimmäinen naispuolinen Ruotsin akatemian pysyvä sihteeri. Hän oli myös Anna Wahlgrenin esikoistytär. Hänen elämänvaiheisiinsa olin omassa lukuhistoriassani törmännyt muutamassa kirjassa: Anna Wahlgrenin Lapsikirjassa vuodelta 1986, Felicia Feldtin Näkymättömässä lapsessa ja kirjassa Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin Akatemian romahdus. Sidenkatedralen on postuumisti toimitettu esseeteos hänen eri yhteyksissä julkaisemistaan teksteistä. Sara Danius kuoli rintasyöpään lokakuussa 2019. Hän oli paitsi Ruotsin akatemian jäsen myös kirjallisuustieteen professori Tukholman yliopistossa ja väitellyt tohtori sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa, jossa hän asui kymmenen vuotta.

Esseet käsittelevät Daniuksen omimpia aiheita: kirjallisuutta, valokuvausta, muotikuvausta ja loppupuolella on tekstejä hänen radio-ohjelmistaan, joissa hän puhui omasta historiastaan ja syöpään sairastumisesta. Mukana on myös hänen akatemiapuheensa, kun hän otti tehtävän vastaan ja istui Selma Lagerlöfillekin aikoinaan varatulle tuolille nro 7. Viimeisessä luvussa hän tuo oman henkilökohtaisen näkökulmansa Ruotsin akatemian skandaaliin. Hän joutui silloin miespuolisten akateemikkojen painostuksen kohteeksi tuotuaan julkisuuteen ja oikeuden käsiteltäväksi lukuisten naisten jo vuosia esittämät syytökset karkeasta seksuaalisesta häirinnästä ja korruptiosta akatemian piirissä. 

Lukijalle on innostavaa uppoutua Daniuksen perehtyneeseen analyysiin Flaubertista ja Madame Bovarysta. Lukiessa saa myös nauttia pienistä pikarillisista Elias Canettia, Thomas Mannia, James Joycea, Svetlana  Aleksijevitšia ja vähän isomman annoksen Marcel Proustia. Kaikesta huokuu kirjallinen sivistys, joka tekee mahdolliseksi rennon oloisen tavan yhdistellä asioita, valottaa niitä ajassaan, nostaa uusia näkökulmia, saada ne näyttämään edelleen lukemaan houkuttelevilta, kuten ajattomat, kyntensä näyttäneet klassikot ovat. 

Kirjallisuudesta hyppy pariisilaisiin muotitaloihin, Balenciagaan ja Dioriin on aika iso verkkareissa hengailevalle lukijalle, mutta ei Daniukselle. Hän on täynnä tämän taiteen, muotiluomusten ja taidokkaan käsityön lumoa. Itse olin helpottunut kun muotikuvauksesta siirryttiin kirjassa muihin valokuvauksen suuriin nimiin, kuten August Sander, Irving Penn ja Lee Miller, joka kylpi Hitlerin kylpyammeessa sodan viimeisenä päivänä, vieressä Buchenwaldin mudasta tuhriintuneet kengät.

Luksusmuoti sopii hyvin yhteen Ruotsin akatemian kanssa, sen verran tiukasti siellä vaalitaan vanhoja juhlapukuperinteitä. Miehille se on nykyään yksinkertaista, kun on frakki, mutta naiset Selma Lagerlöfistä alkaen ovat joutuneet/päässeet käyttämään valtakunnan ykkösräätäleitä, suunnittelijoita ja ranskalaisia kangastoimittajia. Daniukselle se on selvästi ollut mieluista, hän osaa arvostaa estetiikkaa, kauneutta ja laatua eli hienoja käsityöperinteitä.

Nimiessee, kuin novelli, Sidenkatedralen on erityisen hauska tässä monipuolisten kirjoitusten kokoelmassa. Se kertoo kirjan kanteakin somistavan puvun (Sara Danius Nobelklänning 2015) syntyhistorian, juhlaillallisen ja kotiinpaluun. Ja se kotiinpaluu on Tuhkimon paluu arkeen puvussa, joka on kuin katedraali - sitä ei ständiga sekreteraren saa yksin riisuttua! Efter en halvtimme av vredgade försök resignerar hon. Hon lyckas få av sig strumporna, men klänningen, ja, den sitter där den sitter. Hon borstar tänderna, spottar ondskefullt i handfatet och ligger sedan blickstilla i sängen i tre och en halv timmar, med släpet som en lång tunga på golvet.

Nostan olematonta hattuani Sara Daniukselle! Minkä elämän hän elikään! Impulsiivinen äiti pullautteli lapsia aina uusien miesten kanssa, perhe päätyi välillä Egyptin maaseudulle alkeellisiin oloihin, josta kouluikäinen Danius ja siskonsa pelastautuivat isän kasvatettavaksi Ruotsiin. Se oli onni, koska sieltä Sara Danius opiskeli itsensä lopulta sinne saakka, missä suurin valokeila häneen lopulta kohdistui. Urhea nainen avasi ikkunat akatemian tunkkaisiin huoneisiin ja tuuletti ulos karsean ahdistelijan, joka oli vaientanut koko köörin vanhoja akateemikkoja katsomaan sormien läpi tyypin sikailua. Miksi eivät he joutuneet vastaamaan kymmenen vuoden vaikenemisestaan, sitä voi kysyä.

Sara Danius: Sidenkatedralen och andra texter
Redaktör Gunilla Sundén
Bildredaktör Tove Falk Olsson
Albert Bonniers Förlag, 2020, 309 s


6 kommenttia:

  1. Tässäpä kirja, jonka luen heti, kun muuttokuviot ovat asettuneet. Hyvässä mallissa ovat jo nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on monia kiinnostavia aiheita, kirjallisuutta, kulttuurihistoriaa, henkilökohtaista pohdintaa ym, kuten esseetyyppisissä kirjoissa usein. Kivaa vappua Lissu! Perinteinen vappusääkin :)

      Poista
  2. Tämän kirjan olin onnistunut unohtamaan täysin, kiitos muistutuksesta! Täällä Ruotsissa olisi kyllä tarvetta jollekin uuden polven saradaniukselle, paljon hävisi täkäläisestä kulttuurielämästä hänen poismenonsa myötä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että hänenlaiselleen on kysyntää. Onneksi hän ehti tarttua toimeen ja pelastaa mitä pelastettavissa oli Ruotsin akatemian maineesta. Jäi tässä mainitsematta, että tietenkin toimittaja Matilda Gustavssonilla oli ratkaiseva merkitys tuon skandaalin paljastumisessa. Aloin ihailla Sara Daniusta kuin silkistä rakennettua katedraalia tätä lukiessani.

      Poista
  3. Hmm, yhteiskunnallinen anti kiinnostaa, mutta jotenkin tuo muoti ja vaatetus ei oikein. Kaiken lisäksi jostain syystä juuri vaatesanat menevät minulla vieraissa kielissä sekaisin ja unohtuvatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös hieman nielemisvaikeuksia luksusmuodissa, niin elitististä, mutta Daniukselle se istuu. Juhlapuvuista huolimatta hän oli sekä feministi että humanisti minusta.

      Poista