Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Hollantilaisen 1600-luvun taidemaalarin Johannes Vermeerin maalaus Turbaanipäinen tyttö on toiminut inspiraation lähteenä yhdysvaltalaisen Tracy Chevalierin romaanille Tyttö ja helmikorvakoru. Vermeerin maalauksessa valo hehkuu tytön kasvoissa kontrastina taustan tummuudelle, kaurismainen katse kohdistuu katsojaan/taiteilijaan. Muotokuvan tuntematon tyttö  herää eloon vuosisatojen takaa tässä romaanissa. Kirjailija oli ehtinyt kypsytellä aihetta, sillä hänellä oli maalaus julisteena seinällään vuosikausia. Tuloksena on historiallinen romaani, viehko tarina, joka tuntuu vastaavan maalauksen tunnelmaa sitä paremmin mitä pidemmälle kertomus etenee. Tyyliin sopii hienovaraisesti orastava romantiikka.

Minäkertoja, Griet joutuu kaakelimestari-isänsä sokeuduttua 16-vuotiaana töihin Johannes Vermeerin viisilapsiseen perheeseen palvelustytöksi, piiaksi. Hän muuttaa perheensä kodista ja Delftin kaupungin köyhien kortteleista varakkaamman väestönosan kaupunkiin ja alkaa hoitaa taidemaalarin perheen taloutta yhdessä vanhemman taloudenhoitajan kanssa. Tämä on nimittäin aikamoinen tumpelo, taiteilijan ateljeen siivousta ei voi antaa hänelle eikä vaimo Catharina ole siihen sen soveliaampi, varsinkin kun  on lähes tauotta raskaana. Lapsia syntyikin Vermeerin perheeseen 11. 

Köyhyydessä varttuneelle Grietille kova työ on tuttua. Hänelle tuottaa eniten vaikeuksia peitellä osaamistaan vanhemmalta taloudenhoitajalta, jottei tämä tuntisi itseään huonommaksi sekä vältellä perheen vanhinta tytärtä, jolla on kova halu ilkeillä nuoren piian kustannuksella. Taiteilijan vaimo kuvataan oikukkaaksi ja omanarvontuntoiseksi, kuten kai sen ajan parempi väki yleisesti käyttäytyikin alempiarvoisia kohtaan. Kaunis tyttö joutuu myös väistelemään taidemaalarin luona käyviä taidemesenaatteja ja ostajia, joista eräs osoittautuu hyvin sitkeäksi.

Romaani alkaa hieman laahaavasti ja kielikin vaikutti ensi alkuun kömpelöhköltä, mutta myöhemmin rauhallinen rytmi alkoi vaikuttaa hyvältä tuon yli neljän vuosisadan takaisen kaupunkilaiselämän kuvaukseen. Arjen ajankuva värittyy eläväksi; Griet käy toriostoksilla, valmistaa ruokia, auttaa lasten hoidossa, käy kotonaan ja kuvailee sokeutuneelle isälleen isäntänsä tekemiä uusia maalauksia. Tyttö jää isäntäperheen luo, kun rutto riehuu pahemmin köyhien kaupunginosassa.

Kertomus tavoittaa hyvin itsenäistä elämää aloittavan nuoren tytön ajatuksia ja tunne-elämää.  Griet osaa olla ärsyttämättä niitä, joiden varassa hänen toimeentulonsa ja apunsa vanhemmilleen on. Taidemaalari liikkuu omassa ateljeessaan kunnioitettuna perheen päänä ja arvostettuna taiteilijana. Hän on kuitenkin myös suurissa veloissa ja riippuvainen asiakkaistaan, maalausten tilaajista, suuren perheensä elättäjänä.

Grietiä kiinnostavat sekä taiteilija itse että hänen työnsä. Hän päätyy myös taiteilijan apulaiseksi ja valmistaa tälle tarvittavia väriseoksia. Tytöllä on silmää väreille. Alusta lähtien Vermeerin ja Grietin yhteistyö pohjaa ääneen lausumattomalle yhteiselle salaisuudelle: ei kotiväkeä eikä varsinkaan vaimoa haluta ärsyttää taiteilijan hänelle suomalla erityisasemalla. Se salaisuus itsessään näyttää luovan hedelmälliset olosuhteet myös romanttisen latauksen syntymiselle.

Lukemani kirja on kuvitettu laitos. Vermeerin kirjaan kuvatut maalaukset on kohtuullisen sulavasti sijoitettu juonen kulkuun ja antavat lisää ulottuvuutta tarinalle. Erityisen elävästi Tyttö ja helmikorvakoru kuvaa nuoren tytön ihastumista ihailemaansa taidemaalariin. Maalaushetkissä on kihisevän latautunut tunnelma, hiljaisuuden keskellä. 

Kirkonkello löi kolme kertaa. Räpytin silmiäni. En ollut huomannut ajan kulumista. Olin kuin lumouksen vallassa. Katsoin häntä - nyt hänen silmänsä näkivät minut. Hän katseli minua. Tuijottaessamme toisiamme lävitseni kulki kuuma sykähdys. Katselin häntä kuitenkin suoraan silmiin kunnes hän viimein käänsi katseensa ja rykäisi. "Tämä riittää, Griet. Ylhäällä on sinulle luumustaa jauhettavaksi." Nyökkäsin ja livahdin huoneesta sydän jyskyttäen. Hän maalasi minua.

En ole nähnyt best seller -kirjasta tehtyä elokuvaa. Osaan kuvitella Colin Firthin vähäeleisenä taiteilijan rooliin. Ei ollenkaan hassumpi lukukokemus tämäkään, vaikka lähtökohtana oli Helmet -haasteen kohta 18, kirjan kannessa tai nimessä on koru.

11.8.24: Elokuvan nähtyäni, kävi kuten aina tapaa käydä, kirja päihitti elokuvan. Lukiessa näkee tarinan jo niin valmiina, että elokuvan roolitus useimmiten omissa silmissä epäonnistuu. Kun niin paljon minäkertojan ajatuksista jäi puuttumaan, korostui hidas tapahtumattomuus. En myöskään pitänyt päähenkilöiden ilmeettömästä tulkinnasta. Scarlett Johansson mutruili hilkkansa alta, Colin Firth tuijotteli vaitonaisena, hiippaili ja tirkisteli oven raosta. Ärsyttäviä molemmat. Vaikkapa Kate Winslet tummine silmineen olisi ainakin ollut parempi Grietin rooliin.

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru
Girl With a Pearl Earring, 1999, suomentanut Arja Gothoni
Otava, 2007, 335 s