Puhuimme myös pitkään afrikkalaisen (tai Afrikassa syntyneen) kirjailijan epämääräisestä, joskus mukavasta mutta useimmiten nöyryyttävästä asemasta ranskalaisen kirjallisuuden kentällä. Hieman epäoikeudenmukaisesti syytimme tilanteesta aiempien sukupolvien afrikkalaisia kirjailijoita, koska he olivat helppo ja itsestään selvä kohde. Mielestämme he olivat syypäitä kaikkeen pahaan josta saimme kärsiä, meistä tuntui, ettemme voineet tai meillä ei ollut oikeutta (se oli sama asia) sanoa mistä tulimme; lisäksi syytimme heitä siitä, että he olivat antautuneet toisten katseen vangiksi, herhiläispesäkatseen, ansaverkkokatseen, suohon upottavan katseen väijytyskatseen vangiksi, sillä ne katseet vaativat afrikkalaisia kirjailijoita sekä olemaan autenttisia - siis erilaisia - että samanlaisia - siis kirjoittamaan ymmärrettävästi (toisin sanoen niin, että teksti oli markkinoitavissa länsimaisessa ympäristössä jossa he elävät.
Senegalilaisen Mohamed Mbougar Sarrin Miesten syvimmät salaisuudet kulkee laajalla säteellä Pariisin senegalilaisesta kirjallisesta piiristä alkulähteilleen Senegalin kyliin, sotien viemänä Eurooppaan ja myöhemmin Argentiinaan. Ajassa liikutaan ensimmäisen maailmansodan ajoista näihin päiviin. Kolonisaation aikajänne venyy satojen vuosien taakse, Kata maag, meren takaa tulleet ovat siellä.
Romaani kutoo tarinoiden verkkoonsa sekä myyttisiä kertomuksia Afrikasta että nuorten nykykirjailijoiden opiskelemaa maailman kirjallisuuden perintöä. Sisään rakentuu ristiriita: valkoisen maailman kirjallisuutta ihaillaan, sen maailman palkintoja etsitään, mutta pyrkimys on halveksittava. Miksi kerjätä kolonisaattorin arvostusta? Miksi toistaa kliseitä värikkäistä afrikkalaisista isoine hampaineen? Ranskalaisen lehdistön alentuva suhtautuminen on luettavissa riveiltä ja rivien väleistä. Ranskalaisille on tärkeintä, että afrikkalaisuus näkyy.
Minäkertoja, esikoisteoksensa julkaissut kirjailija Diégane Latyr Faye kuulee arvostetulta senegalilaiskirjailijalta, Marème Siga D'ltä 80 vuotta sitten julkaistusta ja mystisesti kadonneesta romaanista Epäinhimillisyyden labyrintti ja sen salaperäistä mainetta nauttivasta kirjoittajasta T.C. Elimanesta. Romaani synnytti ilmestyttyään kirjallisen skandaalin, koska se oli loistava ja kirjoittaja musta Rimbaud, mutta myötätuuli kääntyy, kirjailijaa syytetään plagioinnista, nerokkaasta ja omaperäisestä, mutta kuitenkin ilmiselvästä. Diéganelle romaanista ja sen tekijästä kehittyy pakkomielle. Kuten ilmeisesti myös Miesten syvimmät salaisuudet -teoksen kirjoittajalle, koska kadonneella kirjailijalla ja hänen teoksellaan on vastineensa todellisuudessa.
Kadonnut romaani ja sen tekijä on vain yksi koukeroisen labyrintin sokkeloissa juoksevista punaisista langoista. Diéganen ja hänen kirjailijapiirinsä keskustelut rönsyilevät sadan vuoden takaisiin sukusalaisuuksiin. Niissä paikalliset tavat törmäävät siirtomaaisäntien - Senegalissa tässä ajassa Ranskan - tuomiin arvostuksiin, henkiseen kolonisaation.
Elimane syntyy toiselle kaksosveljistä, joista toinen jää kalastajaksi kotikylään, toisen lähtiessä opiskelemaan lähetystyöntekijöiden kouluun ja päätyessä myöhemmin kuolemaan Ranskan rintamalla ensimmäisessä maailmansodassa. Sekin, sotaan lähtö, herättää ihmetystä. Miksi mies katsoo velvollisuudekseen sotia Ranskan joukoissa eikä jäädä kotiinsa, jossa uusi perhe on vasta syntymässä? Oliko se hänelle upein tapa tulla valkoiseksi: kuolla valkoisten sodassa valkoisten maassa, valkoisen luodin tai valkoisen pistimen kaatamana?
Diégane päätyy etsintämatkallaan Dakarista samaan kylään, jossa kaksosten äiti istui järkensä menettäneenä mangopuun alla, poikaansa kotiin palaavaksi odottaen - hänkin lopulta kadoten.
Ranskassa, kuten englannissakin, homme-sana tarkoittaa myös ihmistä, joten nimi voisi olla myös ihmisten syvimmät salaisuudet. Ja kuinka ollakaan, tasa-arvon mallimaa Ruotsi onkin ottanut siitä vaarin ja kääntänyt tuon sanalla människa. Vahvojen naisten ääntä kertomuksessa kuullaan, mutta toimijoina he ovat passiivisia ikävöijiä ja kertomuksessa on ällistyttäviä kaikuja jostain 60-lukulaisesta jamesbondista, jossa naisten rinnat houkuttavat. Hetihän sen huomaa jos naiset teeskentelevät sängyssä. Lauseita, jotka nostivat tukan pystyyn. Muutoin romaanissa vilahtaa hyvin mutkattomia seksikuvauksia. Arvostettu madame Siga D esim saattaa ehdottaa kolmen kivaa parille huomattavasti nuoremmalle kirjailijakollegalle.
Paikoitellen pilkistävän sovinismin lisäksi minua häiritsivät tuon tuosta ilmaantuvat maagiset voimat. Iso kulttuuriero näissä kohdin teki lukemisesta kompastelevaa; enneunet ja muut sen kaltaiset ilmiöt eivät innosta. Kirjallinen ja muukin oppineisuus paistaa romaanissa monissa nimissä ja sitaateissa. Argentiinassa etsijä tutustuu Ernesto Sabatoon. Buenos dias...
Pariisin senegalilaisten piirissä eräs kirjailija kertoo lapsuutensa tarinaa Kongosta, jossa lapsena joutui piilotettuna kaivon pohjalta seuraamaan vanhempiensa teloitusta. Se on koskettava ja selkeä kuvaus keskellä tiheästi vaihtuvia aika- ja kertojatasoja. Aina ei ole aivan helppoa ymmärtää kuka milloinkin muistelee ja kertoo kokemuksiaan.
Romaanin nykyajassa on huvittavaa havaita, kuinka internet-aikana samanlainen terminologia leviää yli rajojen ja samanlaiset käsitteet yleistyvät ja alkavat ylikypsyä kliseiksi. Kirjailija kiristelee hampaitaan resilienssille. Hän ei ala resilientiksi, hänellä on liikaa hampaan kolossa.
Miesten syvimmät salaisuudet tekee surullisen päätelmän kadonneen ja vaienneen kirjailijan kohtalosta. Siinä ei käy hyvin, kun afrikkalainen ryhtyy tavoittelemaan valkoisten kirjallista kaanonia.
Meidän pitäää karistaa se kannoiltamme, Faye. Häippäistä ja nopeasti. Hapenpuute on lähellä. Meidät kaasutetaan säälittä, ja kuolemamme on sitäkin traagisempi, että meitä ei ole ajettu sen syliin: olemme sännänneet sinne itse postuumin ylistyksen toivossa. Meistä tehdään mustaa saippuaa, jolla pyövelimme voivat pestä kätensä entistä valkoisemmiksi.
Kirja on voittanut Goncourt-palkinnon, monen muun palkinnon lisäksi - mikä on aika ironista tässä tapauksessa.
Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudetLa plus secrète mémoire des hommes, 2021, suomentaneet Marja Luoma ja Sampsa Peltonen
Gummerus, 2022, 463 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti