Brasilialaisen kirjailijan toisesta suomennetusta romaanista tunnistaa kyllä esikoisromaanin Rutosti hevosia käsialan. Luiz Ruffato on varsinkin Euroopan ulkopuolisen maailman urbaani vaeltaja. Sen takia hän on täältä katsottuna myös eksoottisen värikäs kirjailija valaisten pienissä kertomuksissa keveästi mutta terävästi meiltä kaukana olevia maailmankolkkia ja samalla universaaleja inhimillisiä kokemuksia. Alaotsikkona on Matkoja vieraalla maalla.
Romaanin kokijaksi kirjailija nostaa Dório Finetto-nimisen insinöörin ja Maailmanpankin projektikonsultin. Johdannossa kirjailija kertoo saaneensa tältä kirjeen, jossa maailmaa kiertänyt mies pyytää Ruffatoa kokemustensa kirjalliseksi tulkiksi. Sitä seuraa mainittu kirje ja romaani on siis kirja kirjassa. Sitä voi miettiä, onko tämä totta mutta turhaahan se on. Kohde ei tunnista itseään kirjalijan laatimasta muistiosta. Heijastaako väite elämäkerran kohteen leikkisyyttä vai elämäkerturin kyvyttömyyttä, siinäpä kysymys - kysyy kirjailija. Ainakin se saattaa heijastaa kirjailijan leikkisyyttä, kun hän haluaa ojentaa lukijalle kimpun tekokukkia. Dório Finetton tarinat ovat mielenkiintoisia pieniä novelleja joka tapauksessa.
Dório Finetto kertoo tapaamiensa ihmisten kohtaloista. Varakas, työpaikkansa kautta maailmaa kiertävä mutta yksinäinen ja juureton matkaaja kuvaa savuisia baareja Sao Paulon kujilla ja Lissabonissa, Rio de Janeiron hotellin aulabaaria, huoltoasemaa lähellä Belo Horizontea. iltapäivää Havannassa. Hän kertoo, miksi täysihoitolan emäntä Hampurissa ontuu, ja sushiaterialla Beirutin Golden Tulip de Villessä tapaamansa Marcelon tarinan. Hän kertoo, miksi Itä-Timorin liian kaunis Susana ei koskaan saanut olla onnellinen. Kuinka englantilaisesta Bobbysta, entisestä palkkasoturista Kongon Katangassa tuli rotanmyrkyttäjä Sao Paulossa.
Maailmanmatkaaja on hiljainen kuuntelija, jolle satunnaiset kulkijat vuodattavat syvimmät salaisuutensa. On jokunen toteutunut unelma - vauras ranskalaisnainen löytää argentiinalaisen tangon - mutta enemmän murskaantuneita. Ihmiset sinnittelevät marginaalisissa olosuhteissa. Tiellä kulkee monia riitaisten perheiden yksin jättämiä. Kadonneiden isien hylkäämiä poikia, jotka kantavat elämän mittaista haavaa: pelko hylätyksi tulemisesta pakottaa lähtemään itse ensimmäisenä. Jossain tarinassa sivutaan myös poliittista vainoa Argentiinassa, ja mm sen seurauksena pakolaisuutta.
Rakastin muutamaa naista, mutta minua piinasi pelko hyljätyksi tulemisesta, joten luovuin heistä aina ennen kuin he ehtivät jättää minut... Kärsin tässä päivässä, jotta ei tarvitsisi riutua tulevaisuudessa...
Romaanin tunnelma ei kaikista koskettavista, itkettävistäkin kohtaloista huolimatta ole murheellinen. Humoristisille näkökulmille löytyy aina aurinkoläikkänsä. Luiz Ruffato on hieno kirjailija.
Luiz Ruffato: Tekokukkia
Flores artificiais, 2014, suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Into 2015, 176 s
Kiinnostaa, ilman muuta. Luinkesällä Rutosti hevosia ja tykkäsin, että se oli kivasti kokeellinen.
VastaaPoistaRutosti hevosia on ehkä sirpaleisempi, semmoinen ikäänkuin suurkaupungin hengityksen tahtiin kulkeva, impressionistinen. Tämä on rauhallisempi rytmiltään, mutta myös jännittävä ja vahva tunnelmaltaan.
VastaaPoistakiva vihje brasilialaisesta kirjailijasta
VastaaPoistaJuu, Ruffato on hyvin omaääninen lähimaisemiensa ja yhteiskunnallisen todellisuuden dokumentoija. Ja se kaikki todella tyylikkäästi.
VastaaPoista