perjantai 27. toukokuuta 2022

Maria Maunsbach: Bara ha roligt



För om det är något jag verkligen vill, så är det att vara kär. Och vara ihop med någon.

Enteellisesti Bara ha roligt lähtee liikkeelle Malmön keskustan vanhasta vesitornista, joka kaupunkilaisten puheessa tunnetaan nimellä Kuken. Sen lähellä Lydia tuntee olonsa kotoisaksi.

Onpa hauskaa mummoikäisenä lukea alle kolmekymppisen malmölaisnaisen elämästä, arjesta ja juhlasta ja varsinkin rakkauselämästä, vielä kun Maria Maunsbach kirjoittaa vetävällä ja rennolla tyylillä, suoraan ja ronskisti. Jotenkin myös omituista, että löysin niinkin paljon yhteisiä tunnelmia omiin 60-luvun lopun seikkailuihin Tukholman kesässä. Tosin olin noin 10 vuotta nuorempi, kakara, naiivi ja kokematon. Mutta sama nälkä uusille kokemuksille ja rakastumiselle. Tuli myös mieleen toinen ruotsalaisen nuoren naisen arkea ja ahdistusta kuvaava teos, Moa Romanovan Alltid fucka upp. Molemmissa päähenkilön itsetutkiskelussa on vahvasti mukana tämän ajan perusrakenteet, puhelin, some ja Tinder, deittailu.

Lydia tapaa Johanneksen arkeaan vahvasti rytmittävien bileiden jälkimainingeissa. Johannes on lähes kymmenen vuotta vanhempi arkkitehtiopiskelija, 4-vuotiaan Gretan sinkkuisä. Lydia tekee työtä kaupungin virastossa tiedottajana - se näyttää hoituvan vasemmalla kädellä eikä työ tuota sressiä. Sen sijaan työpaikallakin on paljon ystäviä, jotka ovat hyvin perillä hänen vaihtuvista suhteistaan ja tavastaan heittäytyä viipymättä intiimisuhteisiin. Bileissäkin vilahtelee entisiä KK tyyppejä (knullkompis, panokaveri?). Johanneksenkin kanssa ollaan naimassa heti ensikohtaamisella. Sillä seksi on Lydialle hänen vahvuutensa, sillä hän on osoittanut arvonsa. Hän haluaa miellyttää ja noudattaa toisen toiveita. Lyda on suomeksi totella, joten Lydia nimenä sopii hänelle, joustavalle ja sopeutuvalle naiselle.

I den här frysdisken finns stora påsar med is, om man ska ha fest, säger Johannes.

Ei luulisi, että mies joka ensi tapaamisella syö kaurahiutaleita sokerin kanssa, pitää leivänpaahdinta lattialla ja innostuu esittelemään lähikauppansa pakastealtaita, saisi Lydian miettimään vakavaa parisuhdetta juuri tämän miehen kanssa. Nuori nainen on kuitenkin ehtinyt harrastaa villiä ja vapaata elämää vaihtuvine seksikumppaneineen niin kauan, että hän näyttää olevan valmis taipumaan monenlaiseen henkiseen akrobatiaan saadakseen hyväksyntää  juuri Johannekselta, itsekeskeiseltä ja omiin sääntöihinsä tiukasti pitäytyvältä mieheltä.

Vakituinen seurustelusuhde on se, mikä puuttuu. Hän ei halua olla se, jonka kanssa voi Bara ha roligt.  Hän haluaa käydä Johanneksen kanssa käsi kädessä Ikeassa, istua bussissa vierekkäin ja uskoa, että rakkaus on ainakin tulossa, jos ei vielä ihan siltä tuntuisikaan. Tillsammans på Ikea, va, viskar han och kysser mig på kinden. Hit ska vi åka många gånger i framtiden

Jokainen yhteinen kohtaaminen näyttää vaivalloiselta. Bara ha roligt hersyttää näitä odotusten törmäyksiä riemastuttavaan tahtiin ja osuva dialogi näyttää kuinka mennään rytinällä päin seinää. Mikä saa naisparan jatkamaan ryömien aivan ääliömäisen tyypin kanssa? Se mikä lukijalle valkenee heti ensiaskeleilla, ei vain saavuta Lydiaa. Täydellinen lojaalius miehen tarpeille on parisuhteen hinta. Hiljaa mielessään hän protestoi, hymyillen, nyökytellen.

Lydia äheltää vimmatusti, alistuu, nöyrtyy, yliymmärtää, vaikka projekti näyttää tuhoon tuomitulta. Siinä ohessa on virkistävää lukea nuoren naisen arjen touhuista kotona ja keittiössä, aika kunnianhimoisesta kokkauksesta, Malmön kapakoista, ystävistä ja niistä bileistä. Kokkaaminen on todella Lydialla hallussa, joten ymmärtää että Johanneksen suunnittelema porsaankieli, joka sittemmin korvautuu harmaalla maksamuhennoksella ei ole mikään varsinainen viettelyateria.

Maunsbachilla on huumorintajua, kykyä näyttää tohelous onnistuneilla dialogeilla. Hetkittäin suuri kaipaus, suuren rakkauden metsästys tuo mukaan ripauksen haikeaa virettä. Lydia on kuin traaginen klovni, rehvakka ja naurava, mutta pinnan alla kyynelehtivä. 

Så är det ju med dem som man aldrig fick men ville ha. Det gör ont när de väljer någon annan. Inte för att man är kär fortfarande, men för att de överhuvudtaget har kapacitet att älska någon. Det vill man helst inte tänka på.

Mrs Karlsson johdatti minut tutustumaan Maria Maunsbachiin. Miellyttävä tuttavuus.

Maria Maunsbach: Bara ha roligt
Brombergs, 2018, 249 s

2 kommenttia:

  1. Onkohan se niin, että jos tykkää kirjasta kertovasta blogipostauksesta, tykkää kirjastakin. Ehkä testaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten ole, tiedän kokemuksesta jo blogiaikani ensi vuosilta. Kiva kumminkin että tykkäsit!

      Poista