 |
| Kansi Eliza Karmasalo/Like |
Tällaisia ongelmia voi metsästäjällä olla Islannissa, 1800-luvun loppupuolella. Islantilaisen Sjónin hyvin pienessä mutta kuin kullanhuuhtojan vadista hiotussa romaanissa Skugga-Baldur tavataan eräs kettu, pastori Baldur, kasvitieteilijä Fridrik B Fridjonsson ja muutama muu. On myös nuori tyttö, joka on löytynyt haaksirikkoutuneelta purjealukselta. Hän on ainoa eloonjäänyt mutta pahasti kolhittu olento.
Tämä voisi olla tiiliskiviromaani, mutta sen sijaan se on lyhyt proosarunoelma, loistokkaasti kerrottu ja kerrostettu tarina, jossa paha saa palkkansa, lumi jymisee jäätiköillä, korpit hyppelevät ja kettu vilistää aavassa maisemassa. Siellä asustaa myös kasvitieteilijä Friðdrik B. Friðjónsson ja toisaalla pappi Baldur Skuggason.
Harvoin olen liikuttunut mistään lukemastani niin paljon kuin sen kuvauksesta, kuinka kasvitieteilijä valmistaa elämässään kovia kokeneen tytön hautaan, kuin kaikkien rakastaman kuningattaren. On niin hienoa myötäelää hyvän ihmisen jalouteen, kuin siitä saisi pisaran lainaksi. Pappi Skugga-Baldur sen sijaan ei aseineen antaudu sääliin eikä rakkauden tekoihin. Sillä - suomentaja Tuomas Kaukon sanoin - Skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, joka on puoliksi kissa, puoliksi kettu tai koira. Sanalla voidaan tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä, piileskelijää.
Islantilainen kansanperinne taipuu tässä runollisessa kertomuksessa mitä luontevimmin tarinan henkeen ja hengitykseen, pieniä ilkikurisen huumorin väläyksiä sinne tänne sirotellen, onhan ihminen niin pieni otus aseineenkin tämän taivaankannen alla.
Maagista, vaivuin suorastaan nirvanaan tätä lukiessani. Kiitos Margit! Teos voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005.
Sjón: Skugga-Baldur, 2003
Skugga-Baldur on ihmeellinen kirja. Minä kiitän kirjastoani, jota ilman en olisi tähän tarttunut.
VastaaPoistaIhmeellisen ihana, olin aivan ällistynyt tästä kokemuksesta. Kiitos kirjastolle & sinulle!
PoistaMinulla on tämä lainassa ja poimin sen sieltä lainakirjakasasta juuri teidän ansiosta, Leena ja Margit! Kiitän.
VastaaPoistaLuin kirjan yhtä päätä - voi mikä maailma!
Ihmettelen tätä kirjailijaa. Kirjan kansiliepeestä luin, että hänen tunnetuimmat runonsa ovat Björkin hittilaulujen lyriikkana. Todellakin, Björkin lauluissa on samaa mystiikkaa ja tummia sävyjä mitä Sjonin proosassa. Ja vielä tämäkin: Sjon on julkaissut ensimmäisen runokirjansa 16-vuotiaana!
Niin tämä taikapiiri laajenee :) Onhan sillä tietenkin ollut lukijoita tuon palkinnonkin aikaan enemmän varmaan. Mies lukee tuolla parhaillaan...Runoa siinä on paljon, salaperäistä mystiikkaa ja nuo pienet hymyilytkin siellä mukana.
PoistaHuikealta kuulostaa. Jospa minäkin saisin moisen teoksen silmieni eteen...
VastaaPoistaEipä ole sivumäärällä raskautettu ainakaan, ja kokemuksena hyvin harvinainen kuten näkyy.
Poista