Philippe Collin: Ritzin baarimestari

Kannen kuva Roger-Viollet

Naamioi sydämesi kuten kasvot voi naamioida, esitä ja teeskentele, älä luota kehenkään, hillitse itsesi, ole varovainen. 

Ranskalainen toimittaja ja historiapodcastien tekijä Philippe Collin on löytänyt esikoisromaaniinsa Ritzin baarimestari päähenkilöksi todellisen historiallisen henkilön, joka tuo jo sinänsä jännitteiseen alkuasetelmaan lisäkierteen. Natsi-Saksan joukot marssivat Pariisiin 14. kesäkuuta 1940 ja miehittivät kaupungin. Ranska oli murtunut kuin sokeripala absinttilasissa.

Frank Meier on nimittäin juutalainen ja Pariisin hienoimman hotellin maankuulu baarimestari. Saksan Wehrmacht, ylimpänä käskijänä Hermann Göring asettuu hotelliin ja saksalaismiehittäjät alkavat ottaa korvauksia hävityn ensimmäisen maailmansodan tappioista. 

Frank Meierin tausta itävaltalaisten köyhien vanhempien lapsena ei ole yleisesti tiedossa. Hän on rantautunut Ranskaan ja Pariisiin New Yorkin ravintolamaailmasta ja onnistunut poistamaan köyhyyden aromin elämästään. Hän hallitsee nyt hienoimpien ravintoloiden elegantin koreografian, seurustelutavat ja ennen kaikkea on kasvattanut mainettaan eksklusiivisten cocktailien kehittelijänä. Vuonna 1936 hänen maineensa lujittuu jopa kirjallisella teoksella: The Artistry of Mixing Drinks. 

Hotel Ritzin vakioasiakkaisiin kuuluu koko Pariisin, ja muidenkin metropolien crème de la crème. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway, Sacha Guitry, Barbara Hutton, Coco Chanel ovat nojailleet baarimestarin tiskiin drinkkejään siemaillen. 

Natsien komennossa kaikki muuttuu. Saksalaiset aloittavat miehittäjinä samat kuviot, joilla ovat jo kunnostautuneet muualla, juutalaisten ja muiden epäilyttävien kansanosien ajojahdin. He siirtävät huolella salonkien sisältä löytyviä rikkauksia omiin varastoihinsa. Helposti löytyy myös riittävästi kollaboraattoreita, ihmisiä, jotka haluavat pelastaa nahkansa ja yrittävät näin pysytellä oikealla puolella, moraalista ei ole enää varaa välittää. Osalle saksalaisten näkemys kelpaa alun alkaenkin, toiset joutuvat kääntämään takkia. 

Aivan häkellyttävää, miten innokkaasti ranskalaiset tekevät ilmiantoja, meille tulee 1500 kirjettä päivässä, pomoni on juutalainen, naapurini on juutalainen...

Ahdinkoon ajetun pariisilaiskerman valintoja kirjailija valottaa löysässä hirressä roikkuvien romaanihenkilöidensä avulla, joista jokainen on siihen saakka uskonut elämänsä eliitin piirissä turvatuksi. Kireää tilannetta kuvataan Frank Meierin näkökulmasta. Kertomukseen sisältyy pätkiä Meierin fiktiivisestä päiväkirjasta. Tätä en ihan saanut mielessäni sopimaan baarimestarin henkilökuvaan, mutta kirjailijalla on vapautensa kuvitella. 

Kirjan lopussa esitellään valokuvissa keskeiset saksalaiset upseerit Stülpnagel ja Speidel, kirjailija Ernst Jünger sekä ranskalaisia Hotelli Ritzissä viihtyneitä julkkiksia, mm näytelmäkirjailija Sacha Guitry, Gabrielle 'Coco' Chanel, hotellin omistaja leskirouva  Marie-Louise Ritz. 

Baarimestari Meierille tärkeimmäksi kuvataan hänen salaa intohimoisesti rakastamaansa Blanche Auzelloa, hotellia ennen sotaa johtaneen Claude Auzellon vaimoa. New Yorkista syntyisin ollut kaunotar oli omaa sukua Rubinstein, juutalainen räväkkä nainen, joka koki kovia natsiemiehityksen aikana. Hotellissa yöpyi moni alkoholisti ja narkomaani, heitä oli sekä ranskalaisissa että saksalaisissa.

Kaupunki kuohuu, pelko ja epävarmuus leijuu kaikkialla. Collin kuvaa taidokkaasti baarimestarin tunteiden myrskyä hänen yrittäessään pitää hengissä itsensä, juutalaisen apupoikansa ja liian rohkean salaisen rakkautensa. Meier auttaa vastarintaliikkeessä omalla tavallaan - ja tuntee huonoa omatuntoa sen riittämättömyydestä. Muutenkin kirjassa kuvataan hienosti latautuneen tilanteen aiheuttamia ristiriitoja, auttamisen halua, oman edun tavoittelua, henkilöistä nousevia yllättäviä piirteitä.

Jännite kasvaa myös saksalaisten keskuudessa. Göring hoitaa vieroitusoireitaan sviittinsä ammeessa, muualla punotaan suunnitelmia, muissa huoneissa Pariisissa taidekauppoja väärennettyjen passien vastineeksi. Kuvaukset pysähtyvät Frank Meierin päiväkirjamerkintöihin, joissa hän pohtii mm Verdunin juoksuhautoja, omaa historiaansa ja katkenneita suhteitaan köyhiin vanhempiinsa. Itseironinen ruoskinta auttaa kestämään ankaraa pelkoa. Tarkemmin ajateltuna, kirjoittaisiko juutalainen baarimestari päiväkirjaa natsimiehityksen aikana? 

Tapahtumat kuvataan kronologisesti saksalaisten saapumisesta aina ensimmäisten liittoutuneiden baariin tuloon saakka, Pariisin vapautumisen päivänä 25. elokuuta 1944. Samalla ovesta pörähtää myös Ernest Hemingway ja myöhemmin maineikas valokuvaaja Robert Capa. 

Ritzin baarimestari on hyvin elokuvallinen ja elokuva näyttääkin olevan tekeillä. Luvassa on luksusta, kauniita naisia muotiluomuksissa, kimaltelevia shampanjalaseja, päihteitä ja romahduksia, salaliittoja ja sotilaita.

Suomennos on loistava, kiitos siitä!

Philippe Collin: Ritzin baarimestari
Le barman du Ritz, 2024, suomentanut Saana Rusi
Siltala, 2026, 411 s