Pietiläinen, Tuomo ja Tutkiva työryhmä: Wahlroo$.

Epävirallinen elämäkerta 

Vihdonkin online tässä blogissa. Kaikki vanhat tekstit kirja-arvioistani vuodesta 2003 siirretty tänne.  Kovin ajankohtaisesta kirjasta pääsenkin tähän ´ live´ hommaan: Eilen näin Tuomas Pietiläisen  + tamperelaisen työryhmän esittelemässä tätä kirjaa Helsingin kirjamessuilla. Tässä vaiheessa on kohde itsekin, Wahlroos jo kommentoinut kirjaa ja todennut että kirja on 'ihan ok', jonka tekijäryhmä tyydytyksellä toi julki. Miksei olisi ihan ok Wahlroosillekin, sen verran monta kertaa hänen ylivertaisuutensa lähes kaikissa pyrkimyksissään tulee esille. Alkoi jo tulla vähän liikaa makeaa.

Hesarin taloustoimittaja, Tampereen yliopiston vierailijaprofessori, monet palkinnot pokannut Tuomo Pietiläinen on työryhmineen kohdistanut tutkivan katseensa Suomen talouselämän eturivin vaikuttajaan, Björn Wahlroosiin. Tuloksena on perusteellinen, kohteensa kautta myös Suomen lähihistoriaa monelta suunnalta valottava opus. Elämäkerta on 'epävirallinen' koska Wahlroos tai hänen lähipiirinsä ei ole kirjan tekemiseen osallistunut, vaan kirja perustuu työryhmän tekemiin yli 200 haastatteluun ja arkistolähteisiin. ja on Tampereen yliopiston tutkivan journalismin hanke, työryhmässä 25 journalismin opiskelijaa. Wahlroosista 'tuntui luontevammalta olla ottamatta osaa projektiin'.

Olin odottanut Wahlroosin melko ylimielisen imagon takia kriittistä, negatiivisempaakin kuvaa kuin mitä kirjasta muodostuu. Päin vastoin, sekä nimellä että nimettömänä haastateltavien kommenteissa toistuvat enimmäkseen äly, nopeus, määrätietoisuus, karisma, verkostoitumiskyky, ylivertaiset neuvottelu- ja sosiaaliset kyvyt sekä - näkyvimpänä – julkisuuden hallintakyky.

Hän jättää muut kiistelemään. Heittää luun ja muut riitelevät ja kaluavat sitä. Tavallaan hän ei ota niistä sanomisistaan vastuuta. - sanoo Arja Alho.

Yksinvaltaiset otteet, raivokohtaukset kun alaiset eivät ole samaa mieltä, esiintyvät pieninä säröinä ja poikkeuksina kokonaiskuvassa. Kriittisin osa on oikeastaan johdannossa, kirjan tekemistä perusteleva osio:

Kovaan markkinatalouteen uskovan Wahlroosin tutkiminen on tärkeää hänen vaikutusvaltansa vuoksi. Hänen ajamansa aatteet edistävät tuloerojen kasvua ja suomalaisen yhteiskunnan liikettä kohti uudenlaista luokkarakennetta: sekä pääomatuloja nostavien miljonäärien että halpa- ja silpputyötä tekevien kansalaisten joukko on kasvanut. Wahlroosin lounaskutsusta tuskin kieltäytyy monikaan päättäjä, ja palan painikkeeksi Wahlrtoos tarjoilee ajatuksiaan. Tarvittaessa hän ottaa kantaa julkisesti. Wahlroosilla on myös muodollisia kanavia: hän saa ajatuksiaan esiin esimerkiksi Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen elinkeinopoliittisessa neuvottelukunnassa ja Elinkeinoelämän valtuuskunnanhallituksessa. Rahallisesti hän on tukenut RKP:n lisäksi kokoomusta. Wahlroos vaikuttaa yhteiskuntaan niin ikään erilaisten säätiöiden kautta.

- - -

On aiheellista pohtia, onko hyväntekeväisys sittenkin maineen ja päätösvallan ostamista.

Wahlroosin ikäpolvi muistaa päähenkilöstä jo varhain julkisuudessa käsiteltyjä uutisaiheita, nimittäin värikkään isän, kauppa- ja teollisuusministeriön vaikutusvaltaisen kansliapäällikkö Bror Wahlroosin sekä Wahlroosin opiskeluaikaisen äärivasemmistolaisen taistolaiskauden, josta hän tokeni Hankenin opintojensa aikana ja käänsi perusteellisesti takkinsa. Käy ilmi myös se, että virheiden myöntäminen ja kurssin muuttaminen, kuten tämä mainittu taistolaisepisodi, ei myöskään ole Wahlroosille mikään ongelma. Taistolaisaikaa käsiteltiin 50-vuotisjuhlissa hauskana episodina.

Wahlroosin ura Hankenista yliopistoprofessuurien kautta – myös USA:ssa – pankkimaailmaan on nopeaa nousukiitoa, ja vielä nopeampaa on rikastuminen sekä oikea-aikaisten että onnekkaiden toimien johdosta.

Kirjassa käydään huolellisesti läpi Suomen pankkikriisiä 90-luvulla, jolloin matkan varrella syntyi ruumiita.Kaikissa käänteissä Wahlroos pelasi korttinsa hyvin ja kun pöly laskeutuu, hän tepastelee paikalta pankkitilit entistä muhkeampina. Usein näyttää, että kauaskantoisissa pankkikaupoissa vastapuoli, esim. valtiovallan edustaja ei ole ollut tilanteen tasalla:

Mandatumin ja Sammon osakkeiden vaihdolla Wahlroos sai omistuksen Sammossa, minkä jälkeen suomalaisten vuosikymmeniä maksamat lakisääteiset maksut kulkeutuivat osinkoina Wahlroosille ja muille osakkeenomistajille.

Isä Bror Wahlroos selvisi pahasta alkoholismista vasta vuosikymmenten sikailujen jälkeen. Pojalla ei näitä ongelmia ole, esimerkki on ollut riittävän varoittava. Wahlroos jättää illallisvieraansa nauttimaan anniskelusta ja vetäytyy lukemaan, ollakseen skarppina seuraavana päivänä. Illallisia järjestetään entisessä Armfeltin, nykyisessä Joensuun kartanossa Halikossa, jota entisöitiin kuusi vuotta. Illallisvieraina on Suomen talouselämän vaikuttajia, Ruotsin puolelta kuningas Kaarle XVI Kustaa kuuluu myös ystäviin ja metsästyskavereihin. Wahlroos on luonnollisesti myös hyvä ampuja, koska kaikki mihin hän ryhtyy, enimmäkseen onnistuu. Tässä on Suomen varsinainen Aurinkokuningas!

Toivottavasti neuvottelupöydissä ja lounailla päättäjät muistavat kenen asialla ollaan, kun pöydässä istuu tämä mies, joka helposti vie kuin pässiä narusta kun tilaisuus annetaan.

Carpelan, Bo: Lehtiä syksyn arkistosta. Tomas Skarfeltin muistiinpanoja

(Blad ur höstens arkiv) 
 Luettu 8/2013

 

Carpelanin viimeinen kirja kertoo elämän lopusta, kuoleman lähestymisestä, enteellisesti, koska hän kuoli samana vuonna kuin tämä kirja julkaistiin, vuonna 2011.

En tiedä miksi se on romaani, jossa on Tomas Skarfelt -niminen päähenkilö. Teksti kulkee minä-muodossa eikä siinä ole dialogia tai juonen käänteitä, jotka kertoisivat tarkemmin tuon päähenkilön elämästä. Tämä Tomas vaikuttaa ylimääräiseltä kun Bo Carpelan pohdiskelee elämää ja sen loppua yleensä.

Kirja on suorapuheinen ja viisas, hämmentävä kuin lapsen tai vanhuksen tutkiva katse. Meitä on lapsia, aikuisia ja vanhuksia, pelkistää kertoja. Haikeus, kaipaus, luopumisen tunne on vahva; tuokin pihapuu jatkaa elämäänsä, kun minua ei enää ole. Silti se ei ole murheellinen, vaan kauniin kielensä takia nautittava ja ironisella huumorilla maustettu.

'Onko taiteen tekemisen sisin tanssia, rytmiä, musiikkia? Vanha mies tekee minkä pystyy, tanssii pirun huonosti. Päästä varpaisiin hän tuntee väristyksen, mutta ahteri ei liiku. Se siitä. Toisinaan olemassaolo on omiaan panemaan pisteen enimmälle.'

Tuokiokuvat lapsuudesta välähtävät metsän tai pihan näkymistä:

'Kapeat käsivarret, pienet lapaluut, äiti, joka seisoi eteisessä ja piteli suurta valkoista kylpypyyhettä, sitä, joka tuoksui niin suloisesti saippualta, ja johon peityin kokonaan, niin että olin kuin pehmoinen perhosen kotelo äidin sylissä hierottavana. Onni on vain lyhyissä hetkissä, muistan sen, onnen.

Bo Carpelan sai Finlandia-palkinnon kahdesti ja eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon le Prix Européen.

Lundberg, Ulla-Lena: Jää
Luettu 7/2013

Sisältää juonipaljastuksen:

Pitkäpiimäinen jaarittelu saaristopapin ja pastorskan saapumisesta Luodon saaristoseurakuntaan, elämästä siellä sodan jälkeisenä aikana 1940-luvun loppupuolella. Kokonaisuus on kuin kotiseutumuseon historiikista, henkilöiden kautta lähempää nähtynä. Heistä ei kuitenkaan alun jälkeen kiinnostu.

 Kuvatut tyypit, haaveilevasta papista, tarmokkaasta ja käytännöllisestä papinrouvasta postinkantaja Antoniin jäävät jotenkin aapismaisiksi ja epäkiinnostaviksi. Postinkantajalla on jotain hämäriä luonnon ilmiöihin perustuvia näkemisen kykyjä ja hänen mietteitään ripotellaan kirjan välikkeisiin kursiivilla, ne ovat vieläkin puuduttavampia kuin muut osat.


Kirjailija on syntyisin Kökarista ja kirja sai vuonna 2013 Finlandia-palkinnon, ehdokkaista valinnan teki presidentti Tarja Halonen. Jännite jää syntymättä ja uteliaisuus hiipuu kirjan edetessä. Luin loppuun kursorisesti. Papin perheellä oli synkkä loppu, pappi hukkuu kevätjäihin.

McCleen, Grace: Ihana maa

Luettu 07/2013

 

Vuonna 1981 syntyneen brittikirjailijan omaelämäkerrallinen esikoisteos, joka heti kahmi palkintoja.

Onkin hyvin luettavassa muodossa oleva tytön näkökulma uskonnollisen yksinhuoltajaisän kasvattamasta, ja sen seurauksena koulukiusatusta tytöstä, joka on rakentanut itselleen mielikuvitusmaailman huoneeseensa ja käy dialogia jumalan kanssa.

Aiheesta huolimatta kirja on yllättävästi kepeä ja hauska. Jännittäväkin selviytymiskertomus tiukan uskonnollisen maailmankäsityksen umpikujasta vapautumisesta. Vastaava raskaan aiheen kepeä käsittely ei onnistu suomalaisilta, vaan tällaiset traumamuistelot – lopussa isä ja tytär luopuvat uskostaan – ovat meillä aina synkeitä.

'Pystyt siis saamaan aikaan lumisateen', ääni sanoi. 'Mitähän muuta sinä pystyisit tekemään?' 'Olet Jumala, etkö olekin?' 'Hys', sanoi ääni. 'Olen tarkkaillut sinua jo jonkin aikaa. Saattaisit olla minulle varsin hyödyllinen. Sinulla on mahtava mielikuvitus. Tarvitsen jonkun sinunlaisesi välineekseni. Ihmeitäja sellaisia juttuja.'

Rajala, Panu: Lavatahti ja kirjamies
Luettu 06/2013

 

Panu Rajala, puolittain hömppäjulkisuudessa tahriintunut professori, kirjoitti kirjan 7 vuoden mittaisesta avioliitostaan laulajatähti Katri Helenan kanssa. Se on osittain, mutta ei pelkästään ilkeä, ja saattoi tahria lopulta hänen omaa mainettaan enemmän kuin Katri Helenan. Se näyttäytyy vähän tympeänä paljastuskirjana mutta oli itse asiassa odotuksiani parempi. Oli siinä kuitenkin itseironiaakin.

Mahdottomalta se suhde nyt sitten lukijallekin näyttäytyi, kun ne odotukset ja mielenkiinnon kohteet poikkesivat aika perusteellisesti ja miehen mukaan naisen speksit olivat kovin vaativat hänen olemiselleen, ja elämäntavat tiukat. Eli skismaa aiheuttavat niin jääkaapin oveen kiinnitetyt dieetit, puutteellinen sivistys kuin turhan tiiviit yhteydet henkimaailmaan

Markus Määttänen, Aamulehdessä:

Rajalan uutuudessa Katri Helena paitsi automaattikirjoittaa viestejä edesmenneeltä puolisoltaan Timpalta, myös bongaa ulkoavaruuden olioita talonsa lähettyviltä. "Ne on ihan ystävällisiä, ne vain haluaa tutkia meitä ja antaa apua, jos tarvitaan." Katri Helenan usko henkimaailmaan on niin vahva, että kirjamiehen ja lavatähden yhteen sovittamistakin tähti pitää edesmenneen Timppansa huumorina rajan takaa.

Chaline, Eric: Maailmanhistorian huonoimmat ennustukset ja ihmiset niiden takana
Luettu 02/2013

 

Tämä opus virkisti elämää influenssan kourissa. Palasia ihmiskunnan historiasta hauskassa valossa kun kulloinkin vallassa tai arvostetussa asemassa olevat henkilöt lausuvat suurella itseluottamuksella ennusteitaan, jotka myöhemmässä valossa näyttäytyvät liikuttavan hassuina. Kuten ettei tarvita radiota tai puhelinta, koska on riittävästi lähettejä , jotka toimittavat sähkeet perille. Että New York hukkuu kohta 3 m lantakerrokseen. Ettei kukaan jaksa tuijottaa illat pääksytysten jotain vanerilaatikkoa huoneen nurkassa.

 Maailma olisi loppunut ja Jeesuksen toinen tuleminen tapahtunut moneen kertaan, jos kaikkien profeettojen sanomiset olisivat toteutuneet. Laumoittain ihmisiä on mennyt profeettojen mukana ennenaikaiseen kuolemaan. Kiinalainen Wang Hoo laittoi 1500-luvulla ruutipanoksen rottinkituoliinsa ja laukaisi. Hän poistui tältä maapallolta ikiajoiksi. Se sitten taas liittyi haaveeseen päästä kuuhun.

Kirjan esittelystä netissä: 

 Nyt se on todistettu: ihminen ei ole ennustava eläin. Maailmanhistorian huonoimmat ennustukset kaivelee historian kerrostumia, paljastaa ihmiskunnan herkkäuskoisuuden ja esittelee merkittävimmät ihmiset ja instituutiot, jotka ovat lipsauttaneet ikimuistoisia sammakoita suustaan ja joilla on kunnia olla vastuussa ihmiskunnan noloimmista ennustuksista. Pahasti mönkään menneitä povauksia löytyy kaikilta niiltä osaamisalueilta, joista ihminen on julistanut jotain tietävänsä: uskonnosta, politiikasta, tieteestä, talouselämästä, kulttuurista ja sodankäynnistä. Kirjan luvut etenevät kronologisesti antiikista nykyaikaan, ja tekstiä elävöittävät nelivärikuvitus ja kartat. Teoksen sivuilla pääsee kohtaamaan koko joukon pistämättömiä trendien nuuskijoita, kuten esimerkiksi

- opetuslapset Matteus, Markus, Luukas ja Paavali, jotka ennustivat Jeesuksen ensimmäisen toisen tulemisen- Karl Marx, joka uumoili, että kapitalismi tuhoutuu ja kommunismi voittaa- Henry Morton, jonka mielestä hehkulamppu oli floppi jo syntyessään- kapteeni Edward Smith, jonka mukaan Titanic oli uppoamaton- Variety-lehti, joka kirjoitti rock and rollista vuonna 1955, että "se on unohdettu ensi kesäkuussa"- Gary North, joka pisti päänsä pantiksi, että maailman tietokonejärjestelmä romahtaa keskiyöllä 1.1.2000.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan - ja tämän jälkeen asianlaita herättää suurta kiitollisuutta. Teos on korvaamaton tuki jälkiviisastelun jalossa taidossa!

Enia, Davide: Maan päällä

Luettu 06/13

Italialainen kirjailija saapui Suomeen Messilän kirjailijapäiville samanaikaisesti kun sain kirjaston varauksen itselleni. Mutta eipä tämä sisialainen nuorten poikien ja isoenon kukkoilu eli machoilu ja nyrkkeilyn opettelun ihanuus oikein sytyttänyt. Vähän liiallista kikkailua myös aikatasojen nopealla vaihtelulla.

Kolmen sukupolven kautta eletään Sisilian ja Italian historiaa, isoisä Rosario selviää Italian sotaretkeltä Pohjois-Afrikasta, isoeno Umbertino perustaa nyrkkeilysalin, parin kappaleen välein ollaan Afrikassa ja muutamaa riviä myöhemmin taas minä-henkilön, nuoren Davidun nyrkkeilyottelussa tai seuraamassa nuoren tytön valloitusta. Liikaa testosteronia ja hikeä! Ja se naiskäsitys, madonna tai huora! Pahh.