Lundberg, Ulla-Lena: Jää
Luettu 7/2013

Sisältää juonipaljastuksen:

Pitkäpiimäinen jaarittelu saaristopapin ja pastorskan saapumisesta Luodon saaristoseurakuntaan, elämästä siellä sodan jälkeisenä aikana 1940-luvun loppupuolella. Kokonaisuus on kuin kotiseutumuseon historiikista, henkilöiden kautta lähempää nähtynä. Heistä ei kuitenkaan alun jälkeen kiinnostu.

 Kuvatut tyypit, haaveilevasta papista, tarmokkaasta ja käytännöllisestä papinrouvasta postinkantaja Antoniin jäävät jotenkin aapismaisiksi ja epäkiinnostaviksi. Postinkantajalla on jotain hämäriä luonnon ilmiöihin perustuvia näkemisen kykyjä ja hänen mietteitään ripotellaan kirjan välikkeisiin kursiivilla, ne ovat vieläkin puuduttavampia kuin muut osat.


Kirjailija on syntyisin Kökarista ja kirja sai vuonna 2013 Finlandia-palkinnon, ehdokkaista valinnan teki presidentti Tarja Halonen. Jännite jää syntymättä ja uteliaisuus hiipuu kirjan edetessä. Luin loppuun kursorisesti. Papin perheellä oli synkkä loppu, pappi hukkuu kevätjäihin.