Mihal Hodorkovski: Uusia muistelmia kuolleesta talosta

Sammakko 2014, 113 s

Τюремные люди, suomentanut Jukka Malinen

”Putinin lähipiiri – ne ovat kaikki suuria satusetiä. Ne voivat sepittää mitä tahansa ja tahrata kenet tahansa. Se on niillä aivan verissä. Ja niinpä ne voivat muuttaa minkä tahansa asian aivan toiseksi.” - Mihail Trepaškin/Pekka Hakala HS 14.12.2014

Eilisestä lehtijutusta siteerattu loppukaneetti voisi olla tästä kirjasta. Mihail Hodorkovski, venäjänjuutalainen liikemies, on maailmalla tunnetuin presidentti Putinin vastustaja ja oli kymmenen vuoden ajan Venäjän kuuluisin poliittinen vanki.

Hodorkovski aloitti yritystoimintansa Mihail Gorbatšovin aikana ja junaili omistukseensa yksityisen pankkinsa kautta konkurssin partaalla olleen valtiollisen Jukos öljy-yhtiön. Yrityksessä tehtiin suuria muutoksia länsimaisten liiketaloudellisten käytäntöjen mukaisesti ja se alkoi menestyä. Tässä vaiheessa Hodorkovski oli Venäjän vaikutusvaltaisimpia oligarkkeja. Hänenlaisiaan, Neuvostoliiton romahduksen jälkeen epäselvissä olosuhteissa äkkirikastuneita oligarkkeja oli ja on Putinin lähipiirissä edelleen, mutta Hodorkovski oli ainoa joka vangittiin. Hänen Jukosin modernisointihankkeensa ja hallituksen arvostelu eivät miellyttäneet Putinia ja hänen piiriään. Hänet pidätettiin vuonna 2003 ja tuomittiin veronkierrosta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja vankileirille Itä-Siperiaan vuonna 2005. Vuonna 2010 hän sai talousrikoksista uusia tuomioita, yhteensä 14 vuotta ja hänet siirrettiin työleirille Karjalan tasavaltaan. Medvedev lyhensi tuomiota kahdella vuodella ja Putin armahti Hodorkovskin joulukuussa 2013, Sotšin olympialaisten kynnyksellä. Hodorkovski kiitti erityisesti Angela Merkeliä, jolla oli merkittävä vaikutus vapauttamiseen.

Nämä muistelmat koostuvat lyhyistä luvuista, ne ovat kuin ruohonjuuritason esimerkkejä siitä samasta mielivallasta jonka kohteeksi Hodorkovski joutui. Kyse on järjestelmästä, jossa syyte ja tuomio saadaan tyhjästä kehitettyä tai ainakin kasvatettua ja sopiva uhri vankeuteen keinoina korruptio, lahjonta, uhkailu ja pelottelu. Nykyisen Venäjän arjessa on usein vaikea erottaa suojelurahan kiristäjää virallisen hallinnon työtekijästä. Ja onko tätä eroa tavalliselle ihmiselle olemassakaan?

Hodorkovski kertoo vankila-ajan muuttaneen arvomaailmaansa. Tätä kirjaa ovat kustantajat häneltä pyytäneet, se ei syntynyt hänen omasta aloitteestaan. Kirjoitustyyli on paikoitellen töksähtävää ja kömpelöä; hän ei ole kirjailija vaan liikemies ja teknokraatti. Kirjasta välittyy myötätunto ja viha vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, jonka uhreiksi enimmäkseen valikoituu yhteiskunnan heikoimpia, köyhimpiä, päähänpotkittuja. Hodorkovski sai omalle tapaukselleen koko maailman huomion. Hän kertoo Koljasta, Alekseista, Volodjasta, narkomaanista, pummista – ihmisistä, joiden kohtaloista ilman näitä muistiinpanoja ei tiedettäisi.

Vankilakierteessä oleville laitetaan 'samaan kuormaan' toinen juttu, ja vanki saa vastineeksi jonkin edun. Koljan piti ottaa niskoilleen mummon ryöstö, mutta hän ei suostu. 'Jos mummon laukku olisi liimattu minulle, olisin silloinkin kuollut', sanoo Kolja tarkoittaen itsekunnioitustaan. Aleksei saa pedofiliasyytteen, koska hänen tyttöystävänsä on alle 18 v ja viranomaisella on menossa pedofiliakampanja ja tarvitaan 'ruksi' kirjanpitoon. Aleksei ottaa vanhemmat, päälliköt luonnonvoimana. Aalto tuli ja viskasi rannalle – yksin, ilman kotia, ilman perhettä.

Yksittäiset tarinat kertovat yleispätevästi sekä Venäjän vankiloista että muusta yhteiskunnasta. Amerikassa on puhuttu valtavista vankimääristä, riittämättömistä vankiloista -vankilat ovat täynnä mustia – ja järjestelmän tehottomuudesta; samat ihmiset palaavat yhä uudelleen rikoksista tuomittuina. Samoin on Venäjällä: takaisin vankilaan palaavien lukumäärä on valtaisa. Ne jotka pysyvät normaalissa elämässä kiinni, eivät tee sitä vankilakokemuksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Hodorkovski oli vankeusaikanaan neljä kertaa nälkälakossa vankien olojen parantamisen puolesta.

Ajatelkaa miten paljon tällaisia hylättyjä kavereita riutuu Venäjän vankiloissa! Kuinka paljon näitä tyyppejä on siellä. He ovat epätoivoisesti yrittäneet tulla huomatuiksi, tunteakseen itsensä tarpeelliseksi maailmassa, missä he osoittautuivat vieraiksi kaikkein läheisimmillekin.

Vapautumisensa jälkeen Hodorkovski sai viisumin Sveitsiin, jonne asettui asumaan. Hän tukee Ukrainan Maidan-liikettä, mutta arvosteli myös Ukrainan uutta hallitusta etnisestä suvaitsemattomuudesta ja kostonhalusta aiemmille poliittisille vastustajille. Kirja sisältää lopussa Hodorkovskin puheet Kiovan polyteknisessä instituutissa 11.3.14 ('Teidän ja meidän vapauden puolesta) ja puheen Ukrainan ja Venäjän dialogiforumilla 24.4.14.

Suomentaja Jukka Malisen jälkisanoissa valotetaan sitä samaa Putin- historiaa, jota Hesarissa käydään parhaillaan läpi. KGB:stä juontuu jesuiittamainen kaksinaamaisuus, valmius hyväksyä likaiset temput ja muuttaa oikeuslaitos repressioiden välineeksi.

Kaikesta huolimatta, Putin on Venäjän presidentti, asiallinen keskusteluyhteys on tärkeä säilyttää sanon painavana poliittisena lausuntonani. Loppujen lopuksi hän sentään armahti Hodorkovskin, olisi voinut jättää sen tekemättäkin. Ehkä siitä voi repiä edes pisaran positiivisuutta loputtoman masentavien Putin- uutisten ja -otsikoiden sekaan. Viimeisimpänä niistä tämän päivän primitiivisen kuuloinen koirapelkoisen Merkelin pelottelu!