Mai Jia: Koodinmurtaja

Minun oli pakko lukea tämä kirja. Ilman ennakkovaroitusta - ehkä jokunen kiittävä arvio jostain luettuna - astuin laivaan, olin saaressa eikä minulla ollut muuta luettavaa kuin Koodinmurtaja! Lisäksi blogiharrastus on vaikuttanut lukemiseeni niin, etten pysty enää kovin helposti aloittamaani keskeyttämään. Nyt olisi pitänyt, sillä kärsimyksen malja alkoi täyttyä. Ei auta kuin uskoa sen jalostavaan vaikutukseen. - Mutta hetkinen, eikö joku juuri sanonut ettei siinä ole mitään jalostavaa? Kyllä juu, sehän oli Mark Levengood. Ja oikeassa on. Rajallisessa elämässäni on nyt elettynä monta tylsää hetkeä lisää. Ne ovat kaikki kuluneet Koodinmurtajan parissa.

Miksi ylipäänsä alan lukea mitään, jonka nimi on Koodinmurtaja? Tuon TV-sarjankin olisi pitänyt varoittaa. Jaksoin juuri ja juuri katsoa Bletchleyn nelikon ensimmäiset jaksot. Siinä alan naiset, sota-ajan koodinpurkajat, käyttävät superälyjään rikollisten jahtaamiseen. Brittien huolellista ajankuvaa, mutta aika naivistiset tarinat. Siinä jotain yhteistä tämän romaanin kanssa: pitää uskoa matemaattisen älyn ihmeellisyyteen, ihailla nerokkuutta, sen pitää riittää sisällöksi.

Kiinalainen koodinmurtaja on ihmelapsi Rong Jinzhen. Ei pitäisi asiantuntemattoman leimata, mutta koska pitkäaikainen kärsimys on tehnyt minut ärtyneeksi, totean että tässä kuvataan asperger-tyyppiä.   Minäkertoja kertoo Rong Jinzhenin historian oman, koodinmurtajan salattuun elämään kohdistuvan tutkimusmatkansa kautta. Kertomusta katkovat haastattelut, joissa kertoja haastattelee Jinzhenin siskoa, esimiestä, kollegaa, vaimoa.

Ihmelapsi hyväksytään varakkaaseen suolakauppiassukuun, sen yhden jäsenen aviottomana lapsena. Suvussa kulkee perintönä isopäisyys ja matemaattinen erityislahjakkuus. Nuoren miehen kyvyt huomataan ja hänet napataan C-kaupungin maineikkaasta N-yliopistosta Maon Kiinan valtionhallinnon salaisimpaan ytimeen, Erikoisyksikkö 701:een. Hän räjäyttää pankin ja murtaa Purppura-nimisen äärimmäisen vahvan koodin ja nälän kasvaessa, ei malta pidättäytyä seuraavasta, Mustasta. Siinä kuitenkin rikotaan kirjoittamatonta sääntöä, ei pitäisi. Salaisuuksien ytimessä tai paremminkin kynnyksellä katoaa kaikkein pyhin, Muistivihko, Rong Jinzhenin henkilökohtainen ajatushautomo. Se on Jinzhenille kuin polku Jumalan luo. Nerous kohtaa hulluuden.

Matematiikkaa, ihmelapsen varsinaista lahjakkuutta vilautetaan vain aluksi, enimmäkseen kryptoanalyysia ja koodin murtamisen saloja selvitetään filosofisen kilvoittelun tyyppisesti. Tätä historiaa kuvittavat kryptiset tyypit, muuan koodinmurtaja - vaiko sittenkin koodintekijä - Liseiwicz, joka häipyy Israeliin (vaikka muut mainitut valtiot ovat X ja Y), raajarikko, yksikönjohtaja Zheng, joka on värvääjä sekä shakkihullu, pahaenteinen esimerkki siitä mitä epäonnistuneesta koodinmurtajasta voi tulla.

Kaikki maailman salaisuudet ovat uniin kätkettyjä, ja sama pätee myös koodeihin.
- Vaikkei varajohtaja ymmärtänytkään kryptoanalyysista juuri mitään, hän tunsi syvää halveksuntaa unien kaltaisia idealistisia käsitteitä kohtaan.

Varajohtajan kaltaisia typeryksiä Rong Jinzhen joutuu kohtaamaan matkallaan, sillä keskivertoihmiset, tavalliset ovat mitättömyyksiä nerojen ja hullujen rinnalla, jotka ovat kuin tiikereitä, petojen kuninkaita, koodinmurtajien keisareita. Nerojen, ja erikseen Rong Jinzhenin suitsutus jatkuu taivaita hipoen, viimeisenä siihen yltyy tavis joka onnistuu näkemään pilkahduksen nerouden syvimmästä ytimestä. Pah ja so what? Minulle Rong Jinzhenin tarina, väärät valinnat matkalla kohti täydellistä koodia kertoi harvinaisen vähän maailmasta. Saattaa olla, että se maailma on liian kaukana. Saattaa myös olla, että salatun koodin ja sen murtamisen maailma rinnastuu romaanissa avuttoman kansalaisen asemaan totalitaarisessa maassa. Oli miten oli, sen yksi- tai monimerkityksellisyys jätti minut kylmäksi.

Romaani pohjaa omaelämäkerrallisiin aineksiin, sillä kirjailija Mai Jia on työskennellyt vuosia Kiinan tiedustelupalvelussa.

Liioittelematta voidaan sanoa, että maailman lukemattomista historian metsistä kryptoanalyysin historia on vähäsanaisin ja kylmäkiskoisin.

Vai että vähäsanaisin! Muilta osin kyllä siltä tuntui. Hymy ei neron kasvoille nouse eikä lukijankaan.

Mai Jia: Koodinmurtaja
Jie mi, 2002, suomentanut Rauno Sainio
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 356 s