"Anteeksi, anteeksi, tämä laukku on menossa hyvin kauas", hän julisti, pysähtyi sitten Rio de Janeiron bussin luokse, ja Semiramis sanoi kuskille "Hei, pidä hyvää huolta velipojastani, se on matkalla Portugaliin", muut matkustajat kerääntyivät uteliaina ympärilleni, myös ne joiden määränpää oli aivan toinen...
Brasilialaisen Luiz Ruffaton pienoisromaani perustuu hänen maanmiehensä Sergio de Souza Sampaion haastatteluille, jotka kirjailija on tehnyt Lissabonin vanhassakaupungissa Alfamassa. Sergion tarina voisi olla monen köyhyyttä ja työttömyyttä pakenevan nuoren miehen, maahanmuuttajan kertomus. Naisen tarina se ei ole niin usein, johtuen epäilemättä köyhyyden ja varhaisen raskauden tiukasta kytkennästä. Köyhät naiset lähtevät vasta sodan alta.
Sergion, ystäville Serginho, tarina jakaantuu kahteen osaan, ensimmäinen elämä on pienessä brasilialaisessa Cataguasesin kylässä, toinen Lissabonissa. Mies, joka heittäytyy valtameren yli vailla selvää päämäärää, voi nähdä tupakanpoltossa elämäänsä määrittävän tekijän. Ensimmäinen osio on otsikoitu 'Kuinka lopetin tupakanpolton' ja toinen 'Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen'.
Brasilialaisessa pikkukylässä kaaos hallitsee, kuten Ruffaton aiemmissa romaaneissa Sao Paulon kaduilla, mutta kylän mittakaavassa kaikki tietävät toisensa ja tunnelmassa ei ole samaa vaarallisuutta, siinä on pieni pisara kodikkuutta ja optimismia. Kaaos on enemmän fellinimäistä absurdiutta kuin kamppailua joka nurkan takana vaanivaa kuolemaa vastaan. Kun joku päättää lähteä, kuten Sergio äkillisestä päähänpistosta, hänestä tulee vähäksi aikaa kuuluisuus, paikallislehtien uutisaihe. Atlantin ylittäminen ja ylipäänsä pois lähteminen on suurta, unelma paluusta sisältää itsestäänselvästi aseman ja varakkuuden. Vaikka ajatus ei ole kovin mietitty, Sergio ei voi luovuttaa, virtaahan suonissani sekä intiaanien, portugalilaisten että mustien verta, mistä olen tosi ylpeä ja mikä auttaa elämässä .
Lissabonissa vastassa on toinen maailma, brasilialaiset ovat brasseja, joilla on huvittava aksentti, ravintolan työpaikoista kilpailevat monesta suunnasta tulevat - hau aar juu, kan ai help juu, gud miil, gud prais - Portugalin historia Angolassa näkyy prostituutiossa, ja Ukrainasta saapuu entistä pienemmillä palkoilla työtä tekeviä, sitäpaitsi vaaleita ja sinisilmäisiä.
Ruffato kirjoittaa edelleen hengästyneen tiiviisti, mutta vailla edellisten romaanien välähdyksenomaisia tuokiokuvia, suurkaupungin liikenteen rytmiä. Nyt rytmi syntyy köyhän nuorenmiehen epätoivon paineesta. Yhä uudet vastoinkäymiset kaatuvat aika hyväuskoisen nuorenmiehen niskaan, ponnistelu on ylivoimaista. Monille ei ole missään kotia, sen Ruffato kertoo taas taiturimaisesti. Myötätunto on heidän puolellaan. Sen puolen Ruffato on valinnut, Sao Paulossa ja Lissabonissa. Sergion loputtomista vaikeuksista huolimatta romaani on värejä ja tuoksuja täynnä, pippuroitu dona Palmiran äksyilyllä ja runolija Rodolfon, konkarimaahanmuuttajan, Lissabonin kaduilla ja kuppiloissa poimituilla havainnoilla.
"Vai tunnetko kotikaupungissasi yhtään köyhää ja rehellistä joka pärjää, siis pärjää kunnolla, loppukuuhun asti ilman rahahuolia? Et tietenkään, sillä se edellyttää että on saanut varallisuutensa jo kehdossa, syntynyt johonkin niistä harvalukuisista suvuista jotka ovat riistäneet Brasiliaa kautta aikojen ja jotka juuri siksi osallistuvat politiikkaan, jotta voivat jatkaa törkeätä huijaustaan", hän suorastaan raivosi.
Kirja oli mukana myös Mummon matkalla.
Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
Estive em Lisboa e lembrei de você, 2009, suomentanut Jyrki Lappi-Setälä
Into Kustannus, 2018, 130 s
Välähdykset uupuvat, kuten toteat, mutta Ruffato tarkastelee hyväpoljentoisesti ja tarkkasilmäisesti vähempiosaisten selviytymiskeinoja ja elämää ymmärtäväisten silmälasiensa läpi.
VastaaPoistaBrasilian kauneus, rytmit ja suuret mahdollisuudet sykkivät vaihtelevalla tempolla yhteiskunnallisten vaikeuksien, korruption, koulutusongelmien jne. kanssa. Brasilia on upea maa ja ainutkertainen kokemus:)
No varmasti on, enpä ole päässyt kokemaan. Mutta Ruffato osaa kyllä maalata sen tunnelman käsin kosketeltavaksi, sekä Brasiliassa että Portugalissa. Alfamassa olenkin joskus tepastellut.
PoistaSen eron alkaa kyllä havaita näissä etelä-amerikkalaisissa kirjailijoissa verrattuna suomalaisiin, että kurjuuden ja köyhyydenkin kuvaukset ovat omituisen keveitä, iloisiakin tunnelmaltaan. Kun taas Suomessa on alakulo vallitseva.