Freida McFadden: Kotiapulainen

Kotiapulainen kirjan tai elokuvan nimenä ryöpsäyttää mieleen monenlaista kauhukuvastoa. Aiheessa on sisäänrakennettuna potentiaalinen kauhu: kotiin hiipii palkattuna paha, joka on pukeutunut hyvään hahmoon. Yhdysvaltalaisen Freida Mc Faddeninkin trilleri antaa odotuksille myöten heti ensi avauksella: Millie, kotiapulaiseksi hakeva nuori nainen on kymmenen vuoden jälkeen vapautunut vankilasta, nyt hän jatkaa ehdonalaisessa vapaudessa. Sen historian hän kätkee tulevalta työnantajalta kuten myös sen, että hänellä ei ole muuta asuntoa kuin vanha Nissan -autonsa. Lisää kätkettyjä asioita löytyy myös työhistoriasta, potkuja on rapissut pikaruokapaikoistakin. Kehyskertomuksesta palataan kolme kuukautta aiemmin alkaneisiin tapahtumiin kahden päähenkilön näkökulmista. 

Epämääräisestä taustastaan huolimatta Millie saa ihanteelliselta vaikuttavan työpaikan Nina ja Andrew Winchesterin varakkaassa kodissa, hemmotellun Cecelian hoitajana ja kotiapulaisena, jonka toimenkuvaan kuuluu hommia ruoanlaitosta siivoukseen. Perheenäidistä paljastuu ensi tutustumisen jälkeen hyvin ailahteleva temperamentti, jonka seurauksena iso talo on hetkessä siivouksen tarpeessa. Mikään ei tunnu olevan Ninalla hallinnassa, vaikka aikaa pitäisi yhden lapsen kotäitinä riittää. Sen sijaan hän keskittyy muiden äveriäiden Long Islandin rouvien seurapiiritapaamisiin, joissa käydään kovaa kisaa menestyksen ulkoisista merkeistä. Ninan sekopäisyydestä ja hoitohistoriasta psykiatrisessa sairaalassa juorutaan selän takana ja tyttären koulussakin.

Tämä on täydellinen, minä sanon. Rouva Winchester näyttää haltioituvan vastauksestani. Hän johdattaa minut takaisin pimeään portaikkoon ja talon toiseen kerrokseen, ja kun laskeudun portaat, päästän suustani hengähdyksen, jota en edes tiennyt pidätelleeni. Huoneessa oli jotain hyvin pelottavaa, mutta jos onnistun saamaan tämän paikan, pääsen tunteestani varmasti yli. Helposti.

Millie saa työpaikan lisäksi asunnon. Tosin huone on komeron tapainen ullakolla, narisevien portaiden päässä ja lukossakin on jotain outoa. Perheen isä Andrew kääntää naisten katseita komeudellaan. Hän on Millielle hyvin mukava ja vaimonsa mielialoille ja sotkuille loputtoman kärsivällinen. Millie on päättänyt pysyä poissa vankilasta ja se johtotähtenään hän on valmis noudattamaan Ninan jokaista oikkua ja myöntämään syyllisyytensä jokaiseen mokaan. Nina on myös hyvin mustasukkainen. Voi olla, että Andrew'n katse viipyykin turhan pitkään uudessa kotiapulaisessa. Yhä painostavampi ilmapiiri talossa saa Millien epäilemään omia aistejaan ja havaintojaan. Alisteinen asema tekee tilanteesta - ja ullakkohuoneesta - aina vain epämukavamman.

Long Islandin eleganttia taloa ympäröi seudun hienoin puutarha, jota hoitaa toinen miehinen komistus, italialaislähtöinen Enzo. Hänen englanninkielen taitonsa on puutteellinen, mutta naapuruston naisten liiallistakin huomiota se ei estä. Jostain hän yrittää Millietä varoittaa sanalla pericolo, vaara.

Näistä lähtökohdista Kotiapulainen kiristää jännitystä koukuttavalla tavalla juonen tarjotessa kiitettävästi yllätyksiä. Kiittää voi myös yhteiskunnallisen todellisuuden havainnoista; siihen köyhistä oloista varakkaan perheen lähipiiriin muuttanut nuori nainen antaa terävän näkymän. Dialogi on nasevaa kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja muutenkin koko kertomus on hyvin elokuvallinen. Kuinka ollakaan, viimeisillä sivuilla mainitaankin, että kirjasta on tekeillä elokuva. Juonesta ei voikaan paljastaa sen enempiä. 

Kiristyvä kehä yltyy loppua kohden paikoitellen hieman epäuskottaviinkin käänteisiin, mutta tarina pitää näpeissään ja on vetävästi kerrottu. Henkilöhahmojen psykologisia ulottuvuuksia ja vastaavaa käytöstä on kuvailtu harvinaisen huolellisesti ja uskottavasti. Kirjailija onkin paitsi menestyskirjailija myös aivovammoihin erikoistunut lääkäri. 

En enää muista, mistä tämän kirjavinkin nappasin, mutta olen tyytyväinen kun pääsin vaihteeksi trillerin imuun. Oli joulun jälkeen hieman lukujumia muutaman raskaan sarjan teoksen kanssa. Tuleva klassikkohaastekin on aiheuttanut aloituksia ja keskeytyksiä. Kotiapulainen tuli hyvään saumaan.

Freida McFadden: Kotiapulainen
The Housemaid, 2022, suomentanut Jussi Tuomas Kivi
Otava, 2023, 346 s