Kuuntelin ensimmäisen äänikirjani. Syynä Tukholman reissulta napattu ärhäkkä pöpö, jonka seurauksena en päässyt kirjastoon hakemaan uutta luettavaa. Apuun tuli e-kirjasto, jossa kohtasin tutun nimen Alex Schulman. Hän lukee itse kirjansa Att vara med henne är som att springa uppför en sommaräng utan att bli det minsta trött. Olla hänen kanssaan on kuin juoksisi kesäisellä niityllä väsymättä ollenkaan. Vapaa käännös, löysin blogin, jossa ihmeteltiin että miten niin uppför. Schulman on nimittäin muokannut nimen Tomas Tranströmerin runosta, jossa puhutaan kukkivasta rinteestä ja rinnettä ylös juoksemisesta.
Schulman on taitava kirjoittaja ja herkän oloinen havainnoitsija, johon hän ilmeisesti on kouliintunut sukunsa monien salaisuuksien paljastajana. Salaisuuksista hän on selvästi saanut tarpeekseen, niin avoimesti hän näyttää häpeänsä, mokansa ja intiimit tunteensa. Jopa niin, että välistä tuntuu että vähempikin riittäisi. Onneksi hänellä on huumorintajua ja itseironiaa. Tuloksena on tragikomediaa ja myötähäpeässä kieriskelyä.
Paikoitellen mies on kuin Mr Bean purjehtiessaan eliitin kutsuilta Sturehofiin, vahvassa humalassa, vessasta palatessa omaa peilikuvaansa väistellen. Kuitenkin Tukholman yöelämän kuvauksessa on oma mielenkiintonsa, tunnelma cocktailkutsuissa tulee käsin kosketeltavaksi. Kuinka on käveltävä määrätietoisesti kohti jotakin, vaikka kävelyn suorittaminen jännitystilassa vaikeutuu. Kun ei ketään tunne ja on peitettävä epävarmuus.
Hiljalleen miehen alkoholipitoiseen arkeen alkaa hiipiä mediatapahtumia, joissa eräs henkilö nousee esille, lopulta pakkomielteeksi. Hänen on saatava tuo nainen, Amanda Widell, rakastetukseen, mutta mies on samalla tappiostaan vakuuttunut. Hän ei ole naisen arvoinen. Amanda on Tukholman julkkispiirien kasvo, mediapersoona, influensseri, sittemmin tv-tuottaja, kaunis nainen, jota liehakoivat kaikki kynnelle kykenevät miespuoliset kaikissa tilaisuuksissa. Vaikka Schulman punoo etukäteen tarkan koreagrafian, minkä avulla pujottautua istumaan viereiselle tuolille, joku ehtii ensin.
Niin vain hankala alku ohitetaan, ekat treffit tapahtuvat ja loppu on toisiinsa rakastuvien ihmisten huumaa, yhteneväisiä mielipiteitä ja sattumia, joista muodostuu tiukkeneva tunneyhteys. He ovat viikossa yhdessä ja vuoden sisällä ensimmäisen lapsensa vanhempia. Lapsia on nyt kolme.
Onnensa ohella Schulman kuvaa riittämiin tappioitaan, tai omissa silmissä epäonnistumisiaan. Kuten silloin, kun hän saa esikoiskirjailijana haaveilemansa tilaisuuden signeerata kirjakaupassa omaa uutuuskirjaansa. Hän muistaa ihailemansa kirjailijan repliikit, on harjoitellut omaa signeeraustaan ja istuu kirjapinonsa vierellä hyvissä ajoin. Ketään ei näytä kirja kiinnostavan, kukaan ei saavu paikalle. Kirjailija alkaa signeerata kirjaansa muutamia kappaleita, ennen kuin kirjakaupan edustaja pysäyttää sen: he eivät saa palautettua kirjaa kustantajalle jos siinä on suttua.
Tämä romaani on julkinen rakkaudentunnustus, joka pursuilee tunteita; häpeää, ahdistusta, pelkoja ja huumaavaa rakastumista. Pelkoja Schulmanilla riittää, päällimmäisenä se, että hän menettää elämänsä rakkauden, kun hän ei voi luottaa onneensa eikä varsinkaan ole sen arvoinen. Toinen on niin överlägsen. Kirjan eräs motiivi on osoittaa - ruotsalaisille, tukholmalaisille - että se julkisuuskuva, joka Schulmanista on muodostunut, on kokonaan muuttunut. Hänellä on ollut kovan ja kyynisen miehen imago, mutta Amanda on muuttanut hänet kokonaan.
Parisuhdekuvaus alkoi ottaa voimille ja Schulmanin ääneen kyllästyä, mutta matkan varrella sattuu ja tapahtuu. Kirjailijalla on silmää arjen dramatiikalle, hän vangitsee nopeasti vaihtuvia yllätyksellisiä hetkiä, pitää mielenkiintoa yllä.
Kuitenkin, vaihdan lukemisen kuuntelemiseen jatkossa vain pakon edessä, en halua edetä näin nopeasti. Tosin olisin saattanut keskeyttää painetun kirjan.
Nyt saa riittää Tukholma ja varsinkin karmeat hökötykset laivoiksi, joihin ihmisiä kuormataan kuin lampaita. Sitä ennen tungeksitaan terminaalin käytävillä kylki kyljessä vaihtamassa viruksia.
Olihan tuolla muutama herttainen hetki. Melkein aamiaisen takia kannatti lähteä. Bageri Skeppsbrolla saa nauttia vastaleivotuista suussasulavista croissanteista ja merellisestä maisemasta.
Pienet taiteilijat luomisen innossa Waldemarsudden puistossa
Alex Schulman: Att vara med henne är som att springa uppför en sommaräng utan att bli det minsta trött
Piratförlaget, 2011, 3 h 15 min
