Paco Cerdà: Läsnä! Matka espanjalaisen fasismin juurille

Kannen kuva Instituto del Patrimonio Cultural de 
España, Ministerio de Cultura

Puoli Espanjaa on muuttumassa teatteriksi. Valot ovat sammuneet. Näytös voi alkaa.

Espanjan sadan vuoden takaista historiaa valaisevan (dokumentti)romaanin, Paco Cerdàn Läsnä!, espanjaksi Presentes, tunne duende ei tule flamencosta, vaan valtaan nousseen diktatuurin saappaiden kopinasta ja paatoksellisesta kuoleman kultista. Läsnä on falangistien tervehdys, jolla vastataan sodassa menehtyneen aatetoverin nimeen. Epäilemättä samalla ojennettiin käsi yläviistoon.

Vuonna 1939 Espanjan verinen sisällissota oli päättynyt tasavaltalaisten häviöön ja Saksan, Portugalin sekä Italian tukemien kansallismielisten/fasistien voittoon. Vaaleilla valittu kansanrintama oli aiemmin hävinnyt oikeistolaisten upseerien vallankaappausyrityksestä syttyneen sodan. Sisällissotaa pidettiin myöhemmin toisen maailmansodan kenraaliharjoituksena. Sellaiselta sopalta se todella vaikuttaa. Wikipediasta voi lukea tiivistelmän aiheesta.

Francisco Francon diktatuurin alkuvuosiin sijoittuu makaaberi näytelmä, jolle Cerdàn teoksen runko rakentuu. Pienen falangistipuolueen johtajan José Antonio Primo de Riveran ruumis nostetaan Alicanten hautausmaalta ja aatetoverit kuljettavat ruumiin kantaen harteillaan kuninkaiden hautapaikkaan El Escorialin luostariin, lähellä Madridia. Matka halki Espanjan, 467 km, kestää 11 päivää, 20.-30. marraskuuta 1939. Kulkue, näkyvä spektaakkeli osoittaa koko kansakunnalle kansallismielisten, francolaisten voiton. Sisällissota on takana, mutta voittajat eivät lepää. Tasavaltalaiset, heiksi todetut ja epäillyt etsitään ja löydetään. Kosto elää.

Espanjalaiset, huomio: Espanja pysyy sotajalalla niin sisäisiä kuin ulkoisiakin vihollisiaan vastaan. Ikuisesti kaatuneilleen uskollisena maamme suuntaa Jumalan armosta kohti vääjäämätöntä kohtaloaan Yhtenä, Suurena ja Vapaana. Muistaminen, miekka ja sota. (Kansakunnan Ääni radiopuheessaan 3. huhtikuuta 1939)

José Antonio oli pienehkön falangistipuolueen perustaja eivätkä hänen välinsä Generalissimus Francisco Francoon, fasistisen kansallispuolueen johtajaan vaikuta olleen säröttömät. Diktaattorit eivät mielellään näe päälliköitä tai niiksi haluavia lähellään. Falangistit oli niin pieni puolue, ettei se viimeisissä vapaissa vaaleissa saanut kansanedustajan paikkaa. Niinpä diktaattori otti ryhmän omiinsa.

Sodan aikana oikeiston ja vasemmiston radikaalien välisissä väkivallanteoissa tasavaltalaiset tappoivat José Antonion. Parin vuoden ajan hänen kuolemansa salattiin, kunnes hallinto oli varmistanut asemansa. Hänestä alettiin käyttää nimitystä Läsnäoleva ja hänestä rakennettiin pyhimys, marttyyri ja kansallissankari. Ruumis nostettiin haudastaan ja kuljetettiin haudattavaksi kuninkaiden kanssa. Kirjassa kulkueen 11 päivää muodostavat kirjan luvut.

Kirjailija ja toimittaja Paco Cerdà kulki saman matkan ja kirjasi samalla havaintonsa reitin varrelta, kylistä ja kaupungeista, tutki arkistoista historiallisen tapahtuman vaiheita ja rinnakkaiskertomuksena kertoi samanaikaisista voitettujen kohtaloista, jotka ovat jääneet näkymättömiin. Ne ovat kertomuksia teloituksista, vankileireistä, ullakoille ja vajoihin kätkeytyvistä perheenisistä, pakomatkoista, pelosta ja nälästä ja alkavan diktatuurin mielivallasta. 

Jotkut pääsevät pakenemaan Portugaliin ja meritse Argentiinaan tai Englantiin. Reitti ei ole helppo merilläkään, natsien sukellusveneet partioivat alueella kuin krokotiilit tropiikin joissa.

Kirjastoissa suoritetaan puhdistuksia kielletyistä kirjoista. Francon tytär haluaa itselleen kaikki tarjolla olevat  kappaleet suositusta lasten kirjasarjasta, jonka kirjoittaja on jo paennut Argentiinaan.

Tämän teoksen lopussa on laaja lähdeluettelo päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä, blogeista, muista historiateoksista, joista ovat peräisin kuvaukset lukuisten nimeltä mainittujen naisten ja miesten, isien, äitien ja lasten sekä rakastavaisten kohtaloista. Eulalio, Pepe, Weddel, Pilar, tyttö, Miguel, Francisco, Andrés, Amelia, Matilde, Luis, Angel... Samanaikaisesti valtiollinen propaganda keskittyi yhdestä haudasta esiin kaivetun ruumiin hautajaissaattoon halki maan.

Läsnä! on moneen kertaan palkittu Espanjassa, sillä on ihailtava pyrkimys tuoda päivänvaloa diktatuurin prameiden seremonioiden kätköön jääville tarinoille. Koin kirjan tyyliltään hyvin raskaana. Massiivinen henkilömäärä uuvuttaa ja makaaberi kuoleman tanssi kulkee synkän draamaattisessa rytmissä.

Suomennoksen alaotsikko lupaa enemmän analyysiä kuin mitä tässä kiihkeän  tunteikkaassa reportaasissa sitten onkaan. Tai ainakin se tulee pieninä palasina yhdentoista päivän seremonioiden ja ihmiskohtaloiden lomassa. Kirjassa on kirjallisia viitteitä Cervantesin Don Quijotesta Franz Kafkaan, Friedrich Nietzschestä Wisława Szymborskaan.

Romaani/tietokirja -hybridimuoto oli minulle haastava luultavasti myös, koska en tiennyt riittävästi Espanjan sisällissodan historiallisista taustoista, jotka tässä oli upotettu mukaan nopeina näyttämökohtauksina, esim José Antonion, falangistipuolueen perustajan kenraali-isän lyhytaikaisesta ensimmäisestä diktatuurista ennen Francon kautta.  

Paco Cerdà: Läsnä! Matka espanjalaisen fasismin juurille
Presentes, 2024, suomentanut Sari Selander
Siltala, 2026, 349 s