Kokoelman toinen novelli, Vladimir Makaninin Kaukasialainen vanki on melkein ensimmäisen, Bulgakovin Mansetteihin merkittyä-novellin vastakohta. Novelli sijoittuu ajallisesti 1900-luvun toiseen päähän ja Venäjän Tšetšenian sotaan, Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisiin tapahtumiin. Se kertoo palasen rumasta sodasta kauniilla vuoristoseudulla.
Sodasta huolimatta novellin tunnelma on lähes idyllinen. Sodan kasvot välähtelevät vain hetkissä. Enimmäkseen korkea ruoho huojuu auringon valaisemassa vuoristomaisemassa, kun aron kasvatti Rubahin ja kaverinsa ampuja-Vovka talsivat kohti joukko-osastoaan. Lepäily katkeaa vastustajan kohtaamiseen. Kamppailun seurauksena venäläiset sotilaat ottavat vangin. Kaunis pitkätukkainen nuorukainen häiritsee Donin aron miehen mieltä. Sota etääntyy kunnes tulee taas lähemmäs. Kauneus ei pelastakaan maailmaa, vaikka vuoret kohoavat niin jylhinä ympärillä.
Tapa tai tule tapetuksi, sodan tapa juurii muut tavat kohdata toinen Makaninin novellissa. Kaukasialainen vanki kuvaa muutakin sodan kertomuksista tutuksi tullutta: kuinka everstiluutnantille sota ei ole niinkään vahingoksi, oikeastaan päinvastoin. Se on silti herkkä kertomus ihmisen kohtaamisesta, jonkin nukahduksissa olleen tunteen heräämisestä - ennen kuin toinen muuttuukin viholliseksi, kaukaa nimetyksi pahaksi.
Olga Slavnikova: Tšerepanovin sisarukset. Fjokla ja Maria ovat keski-ikäiset sisarukset, jotka elävät suon keskelle unohtuneessa Medjankan kylässä. Kylä on ison osan vuodesta eristyksissä mahtavan ja hedelmällisen suon keskellä. Suon ansiosta marjat kasvavat isoiksi kuin viinirypäleet ja muutenkin kylä elää siitä. Kylän miehet ovat jatkuvassa viinahuurussa partojensa peitossa, naiset hoitavat asiat. Fjokla ja Maria ovat suoraan alenevassa polvessa veturinrakentajia ja semmoisen he rakentavatkin, pontikalla tai marjamehulla käyvän. Kylä nousee jaloilleen kuin uponnut Atlantis, miehetkin raitistuvat.
Novelli on Sotamies Švejk-tyyppinen inhimillisen kekseliäisyyden ylistys, kunnianosoitus vapaudessa viihtyvälle älylle ja luomisvoimalle, lämmin ja humoristinen. Erityisesti lumoaa suon kuvaus: kylän ympärillä kupliva suo on kuin alkuvoimainen äiti maa kahlitsemattomana, runollisena ja maagisena. Sille vetää vertoja vain hurjapäisten sisarusten elämä. Semmoista omaehtoista kukoistusta ei virkavalta sulata. Nämä sisarukset eivät nimittäin ole kuin muut normaalit, vetureita keksimättömät ihmiset.
Voisi ehkä kuvitella, että tämä tarina sijoittuisi jonnekin vähintään viidenkymmenen vuoden taakse, mutta ei: Raittiuden esiintyminen keskellä määrätöntä laadukkaan pontikan merta herätti kiivasta blogikeskustelua, jossa vallalle nousivat asian mystiset tulkinnat.
Novellihaaste/33.
Toisaalta, kaikkea voi sattua. Venäläisiä novelleja
Suomentaneet Martti Anhava ja Vappu Orlov
WSOY 2015
Kuulostaapa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaVladimir Makaninin ”Kaukasialainen vanki” tuntuu liikkuvan samoilla huudeilla kuin Leo Tolstoin Kasakat. Siinäkin idyllisen maiseman keskellä Kaukasuksella käydään sotaa, ja kauniin ja vieraan naisen kautta venäläinen sotilas joutuu tarkastelemaan itseään, vierasta kulttuuria ja omia käsityksiää.
Joo, kuulostaa aika saman tyyppiseltä. Jos olen joskus Kasakat lukenut, niin en enää muista siitä. Makanin kirjoittaa hienosti, tuokin on vaikuttava novelli.
Poistalukenut joitakin, tykkään
VastaaPoistaSamoin. Vaikuttaa, että Bulgakovin jälkeen suurempi osa kokoelman novelleista on edellen elävien eli nykykirjailijoiden. Kaipasin vuosilukuja eli kirjoitusajankohtaa noihin novelleihin, mutta niitä ei ole. Eihän se niin oleellista ole, mutta kiinnostavaa silti.
Poista