Tosiasiassa olen aina pitänyt Turun murretta vähän pöhkönä, ennen pois muuttoakin. Vielä enemmän muualla. Turusta mentiin ensin Joensuuhun ja meidän pikkulapset alkoivat viäntää antaumuksella. 'Mie haluun mehhuu', sanoi kaksivuotias. Ja 'sinne mäni' eräänä iltana, heitettyään vessapyttyyn jotain ja vetäen rivakasti vedet päälle.
Murteet ovat kivoja ja maanläheisiä, ei pidä hienostella ja uskotella olevansa jotain muuta. Kaikkein kiusallisinta oli sittemmin Helsingissä kun jotkut olivat niin stadilaisia ettei paavikaan. Ja aika hassua se stadilaistenkin dallaaminen. Taitavat sentään dallaajat olla jo haudan partaalla, hekin. Saa olla murteita, ja murrekirjailijoita. Heli Laaksonen on hieno runoilija ja sympaattinen tyyppi, ainakin mitä julkisuudesta voi päätellä.
Turun tori. Paras kaikista.
 |
| Tässäkin annetaan neuvoja kuinka lähestyä myrkkynääpikästä. |
Turku, Suomen suurin hautausmaa, valisti kollega firmasta ja Hesasta lähtiessäni. Sinne päädyn ennen pitkää, appiukon viereen. Ei auta vaik kui vikisisisis.
Turussa kaikki on vanhaa tai vanhempaa. Kuten esim Kansallinen Kirjakauppa - jonka nimi ja logoväritys tuo mieleen Ilkka Kanervan. Since 1899.
Se on kestänyt Stockmannin Akateemisen nousun ja tuhon, Bonnierin tulon. Kansallinen Kirjakauppa - pystyssä kaiken aikaa. Bukowskia lainatakseni.
Vai näin on käymässä.
VastaaPoistaMinä kun käyn Turussa, niin herätän huomiota, kun en muista vaihtaa pronominia ja huutelen "maalaisesti" että miä löysin sen jo, elä siä enää etsi.
Murteet on kivoja. Muistelin juuri eräässä blogissa kaenuun kielen yhden sanan lausetta Van! Ottaapiko se Puavo kahvia? - Van! tai painokkaasti Vann! Siis kyllä vain, jo vain, tottakai.
Kyllä on rikas ja moninainen tämä kielemme!
Niin turkulaisuus on aika sisäänlämpiävää, vaikka ollaan kai täälläkin vähän rentouduttu viime vuosikymmeninä. Mutta kyllä tietty länsimurteita kuulee enemmän kuin kaenuulaista. Täällä suurempi osa on suhteessa vanhoja turkulaisia kuin Helsingissä vanhoja stadilaisia, luulisin. Helsingissä koko Suomi sekoittuu kovaa vauhtia siihen kantaväestöön + vielä muualta tulleet.
Poistakiitos kuvista!
VastaaPoistatommottos, mä miätin mist toi ylin kuva on?
VastaaPoistaKuva on Kaskenmäen päältä, portaat nousee siitä Samppalinnan puistoon.
PoistaEipäs arvattu käydä tuossa Kansallisessa kirjakaupassa silloin v. 2013, kun Turussa vierailtiin. Mutta toisaalta, kai se kestää siellä meitä odottelemassa siiheksi kun muutamankymmenen vuoden perästä uudestaan Turkuun saavutaan.
VastaaPoistaMinusta turun murre kuulostaa ihan kivalta. Joskus kun olen soittanut palvelunumeroihin ja puhunut omalla tavallani, niin toinen puhuja on alkanut käyttää omaa murrettaan. Se kuulostaa jotenkin rehelliseltä ja kotoisalta, kunhan se tosiaan on sen henkilön omaa kielenkäyttöä.
Kauniita, tasapainoisia kuvia. Mukavaa, että olet päästänyt ihmishahmojakin kuviisi.
"niin stadilaisia ettei paavikaan" kuulostaa tosi hauskalta!
Vai niin harvakseen käytte. Toivottavasti Kansallinen kirjakauppa pitää pintansa. Siitä aina ilahtuu, kun joku vaan sinnikkäästi jatkaa. Varsinkin jos se on kirjakauppa ;)
PoistaEn minäkään oikeasti Turun murretta tai muitakaan vastusta. Pääkaupunkiseudulle muuttaessani en kuitenkaan kovasti sillä leveillyt, ettei kukaan päässyt työpaikalla hihittelemään. Sittemmin vähän kasvoin siitä irti, ja takaisin muutettuani kuulin sen nuotin ja murresanat selvemmin. Nyt alkaa se herkistyminen olla ohitse. Tääl ollaan tukevasti.
Kyllähän ne murteet havaitusti myös vaimenevat ja vahvistuvat ympäristöstä riippuen, hauska joskus kuulla miltä junantuoma tuttu kuulostaa puhelimessa soittaessaan kotiin päin tms :)
VastaaPoistaMuutenhan Helsingin kielensekoituksen lisäksi nämä Uudenmaan etelähämäläismurteethan taitavat olla aika neutraaleja, liikutaan lähellä yleiskieltä. Kiitos pernajalainen Agricola :)
Kaikesta tulee lopulta samaa harmaata massaa, niin kielestä, vaatteista kuin viihteestä, ainakin päällisin puolin. Mut se on ehkä kielen suhteen totta vain isoimmissa kaupungeissa, missä ihmiset tosiaan mukauttaa nopeasti kielensä yleiskieliseksi.
PoistaAgricolaa ei tule usein ajatelleeksi, mutta kyllähän semmoisen hahmon poissaolo näkyy esim Italiassa, jonka yhtenäinen historia on aika uutta ja se hajanaisuus näkyy monissa kirjavissa paikalliskielissä.
Turun murrekin vielä menee, mutta Euran murre on aivan kamalaa. Olen sen näinä vuosikymmeninä onnistunut painamaan jonnekin selkäytimen ja tietoisen väliin, mutta aina välillä, jossain tilanteissa tietoisuus pettää, ja murre livahtaa huulilta. Näin esimerkiksi lentopallopelissä, jossa syöksyn pallon perään ja huudan :mää ota!
VastaaPoistaEihän murteessa mitään pahaa ole, kuten kirjoitit, ja ihmiset saavat vääntää ihan niin kuin haluavat, mutta minun suuhuni murre ei vaan sovi. Syytä tiedä en :)
Aah ihanaa! On siis kohtalotovereita. Minulla on ihan sama tunne, suhtaudun positiivisesti, mutta ei sovi minunkaan suuhuni. Siksi minuakin kammottaa jos suustani tulee sanosin. Vakavaa se ei ole, vähän hassua. Onneksi en pelaa pallopelejä, vähentää tilanteita ;)
Poista