Tomek Tryzna: Tyttö Ei-Kukaan

"Et sä muista?" sanoo hän. "Mehän luvattiin sulle. Ja sä vannoit et sä et ala vihata. Kärsi nyt itse. Mun eläinsuojeluviikko päättyy just nyt, se on kestäny ihan liian kauan. Mä oon saanu susta tarpeeks."

Täytyy ihmetellä, että  Tyttö Ei-Kukaan -romaanin ilmestymisvuonna 1994 48-vuotias mies, elokuvakäsikirjoittaja ja ohjaaja, puolalainen Tomek Tryzna eläytyy 15-vuotiaiden tyttöjen elämään ja kuvittaa, sanoittaa sitä niin loistavasti. Ehkä hän on ryöstänyt jonkun päiväkirjan?  Niin iholle tulevat hänen päähenkilöidensä myrskyisät dialogit, ahdistuneet monologit, sateenkaaren väriset unennäöt ja keskinäisten suhteiden vaaralliset aallokot. Tyttöjen, Marysian, Kasian ja Ewan keskinäiset valtapelit naurattavat ja pelottavat. Sillä murrosikäisen maailma näyttäytyy romaanissa hyvin todellisena, kaikkine mahdollisine valintoineen dramaattisena.

Marysia/Maria/Minka/Majka (lempinimiä) Kawczak on köyhän monilapsisen perheen tytär. Isä on vapaa-aikoinaan ryypiskelevä kaivostyöläinen, äiti ylilihava ompelija. Tyttö on harras katolinen ja kiltti esikoinen, joka hoitaa sekä perheen pienet että isän illalliset. Perhe muuttaa syrjäseuduilta Wałbrzychin kaupunkiin. Ensin alkavat kuukautiset ja sitten uusi koulu. Luokassa alkavat ne armottomat pelit, jotka lapset kaikkialla osaavat. Luokan pomot haistavat uhrin köyhässä ja vanhanaikaisesti puetussa tytössä. Mutta Marysialla on tuuria, hän saa puolelleen yhden pomoista, Kasian. Tai sitten se on huonoa tuuria. Heistä tulee erottamattomat, valantehneitä.

Tyttöjen kaveruussuhde on kuin intohimoinen rakkaussuhde; muita ei oteta mukaan. Uskollisuuden valat ovat ehdottomia, valan rikkomiselle tulee hintaa. Sen vastineeksi Kasia lupaa pelastaa Marysian köyhien kuningaskunnasta, viattomien taivaasta. Marysian pelastaja on rikkaan perheen lahjakas tytär, säveltäjä, joka säveltää Afrikassa elelevälle isälleen, käy koulua kun huvittaa, testaa ympäristöään, opettajaa, kavereita, manipuloi ja valehtelee tarpeen tullen, saa hysteerisiä kohtauksia. Hän pitää itseään liian fiksuna säveltäjäksi, sillä "ajattelen liian paljon, tunnen liian vähän." Marysia oppii yhä paremmin, yhdessä peitetään jälkiä vanhemmilta, käskytetään toisiaan. Silti Marysia tietää mistä on kyse.

Mutta en vain saa paljastaa hänelle sitä millainen oikeasti olen...että olen keskinkertainen ja typerä. Minun täytyy keksiä koko ajan jotain ihmeellistä. Jotain mistä hän tykkäisi.

Toisessa osassa kaveri vaihtuu. Ewa, toinen luokan primadonnista, hyvin samalla tavoin käyttäytyvä käskyttäjä kuin Kasia alkaa bestikseksi. Kasian on nyt vuoro tulla hylätyksi ja vihatuksi. Ewan erikoislahjakkuus on seksuaalisten kokemusten kartuttaminen, miesten narraaminen. Virkavaltakin pehmenee vihreillä seteleillä, dollareilla, joita myös Ewan kodissa on löysästi tarjolla. Työläisperheen köyhä tyttö kulkee rikkaasta perheestä toiseen yhä enemmän eksyksissä. Oma perhe hävettää. Raha ei ole tärkeintä silloin kun sitä on.

Yhdeksänkymmentäluvun Puolassa varakkaat elävät jo hyvin samanlaista elämää kuin muualla länsimaissa. Maaseudulla uskonnolla on suuri merkitys, mutta Kasian ja Ewan tyttömäiset rahaa käyttävät äidit vaikuttavat amerikkalaisilta. Uskonnon eli katolisuuden merkitys Marysialle on puolalaista arkea. Kasia ja Ewa suhtautuvat siihen pilkallisesti. Marysia kohtaa uuden maailman, opettelee sen keinoja, pyytää edelleen ripillä syntejään anteeksi, vaipuu uniinsa. Tyttöjen leikki polttaa vaarallisesti ja valoja rikotaan. Tomek Tryzna hallitsee suvereenisti tyttöjen maailman, unia myöten. Hän maalaa mestarillisesti Marysian haavemaailmaa, jonne tämä sukeltaa onneaan etsimään. Itse asiassa unijaksot ovat sellaisia vyörytyksiä, että mieleen tuli parhaimmillaan Bulgakov.

"Kamaan beibi, sit daun!" sanoo hän ja naurun vetoketju aukeaa edessäni. Lasken nopeasti hänen hampaansa, 128, okei, yhtään ei puutu. Palaamme vieraiden luo, istumme. Syömme ja juomme, keskustelemme säästä... Koktail on juotu, vieraat menneet, oranssi aurinko katoaa valkoisten huviloiden taa. Lapset olen pannut jo nukkumaan, nyt menen meidän palisanterimakuuhuoneeseen. Minulla on päällä vaaleanpunainen yöpaita, kiiltävä, 35 $.

Muuten romaani kulkee napakoiden dialogien, vuolaiden monologien ja unennäköjen kautta kohti sittenkin melko yllättävää loppuratkaisua. Marysian kohtalo kovapintaisten tyttökavereidensa otteessa ja hänen raastavat yrityksensä pärjätä siinä pelissä koskettaa, mutta nuo petolliset ja paheelliset syöjättäret tekevät siitä yhdessä loppuratkaisun kanssa oikeastaan mustavalkoisen ja moralisoivan, mikä lopulta oli pieni pettymys. Päivi Paloposken suomennos on loistava ja tyttöjen dialogeihin valittu puhekieli luontevaa. Kiinnostavaa oli myös kurkistaa sisälle puolalaiseen yhteiskuntaan, jossa nuoret pitkälle meneviä pelejään pelaavat.

Romaani on Tomek Tryznan esikoisromaani, joka ilmestyi viidessätoista maassa ja oli etuliepeen esittelytekstin mukaan kansainvälinen menestys. Andrzej Wajda on tehnyt siitä elokuvan. Suomennoksen kansikuva ei kuitenkaan näytä olevan sieltä peräisin.

Tomek Tryzna: Tyttö Ei-Kukaan
Panna Nikt, 1994, suomentanut Päivi Paloposki
Otava 1997, 367 s