Ervo Vesterinen: Naisen ruumiin historia

Naiselle kaikki näyttäisi olevan mahdollista!

Istuin gynekologin odotushuoneessa ahdistuneena, sekä itse tutkimuksen että mieltäni vaivaavan pahan epäilyksen takia. Luulotaudiksikin sitä nimitetään. Mielikuvitukseni kukkii väärissä paikoissa, ei silloin kun alan maalata tai kirjoittaa. Mutta jos kroppani antaa aihetta pahalle diagnoosille, silloin mielikuvitukseni saa siivet. (Olen kerran vaatinut vastahakoiselta sisätautilääkäriltä peräsuolitutkimusta, koska pelkäsin pahinta. Hän ei löytänyt mitään. Tai no, ei siis sitä mitä pelkäsin.) Odottelin vuoroani gynekologille. Edellinen asiakas tuli ulos iloisena ja punaposkisena.  Ervo Vesterinen hoiti minunkin ongelmani ystävällisesti ja asiallisesti, kuin vain sympaattinen ihminen ja osaava lääkäri. Soitti vielä illalla ja ilmoitti, ettei minun tarvitse olla huolissani, kaikki on hyvin. Voi että olin huojentunut ja pidin lääkäriä erityisen huolehtivana.

Ervo Vesterinen on kirjailija, lääketieen ja kirurgian tohtori ja gynekologi. Naisen ruumiin historia on ennen kaikkea gynekologian historiaa enkä ehkä olisi sitä lukenut ilman tätä henkilökohtaista kontaktia. Minulle tulee Vesterisestä mieleen Peter Sellersin  laulama (musiikkia elokuvaan Magic Christian) 'he is not only a dentist, he is a dentist of the soul'. Luonnehdinta istuisi gynekologiin muokattuna hyvin myös tähän lääkäriin, niin hyväntahtoinen ja naisia arvostava hän on sekä kirjan että kokemuksen perusteella.

Gynekologian historia saa kyllä huokaisemaan kiitollisuudesta; kuinka kamalaa olisi ollut elää naisena antiikin tai sitä vanhempina aikoina! Tai no, eihän se muillekaan herkkua ollut sairauksien riivatessa. Naisella siihen tulee päälle vielä kuukautisten, raskauksien ja synnytysten konkreettisten ja hengenvaarallisten tilanteiden lisäksi patriarkaalisten yhteiskuntien välinpitämättömyys vahvistettuna uskontojen syyllistävillä tulkinnoilla monista naisille kuuluvista biologisista ilmiöistä. Yllättävää kuitenkin lukea, että hyvinkin kaukaisina aikoina on ollut tiedemiehissä niitäkin, joilla on ollut toisenlaisia näkemyksiä, naista ja tasa-arvoa tukevia.

Mytologiset tarut pitivät pihdeissään tiukasti antiikin kreikkalaisia, rationaalisista pyrkimyksistä huolimatta. Patologia ei ollut pitkään monista pyhyysesteistä johtuen mahdollista, joten havainto ei ei päässyt vakiintunutta oppia kovin nopeasti horjuttamaan. Humoraaliopin mukaan miehen ruumis oli kuiva ja kuuma, naisen kylmä ja kostea, sekä huokoinen kuin villa. Se, naisen ruumis, keräsi nesteiden ylimäärän, jota kuukautiset tasapainottivat. Jos ne jäivät pois, ne hakivat uusia reittejä, ja saattoivat ilmaantua nenäverenvuotoina. Humoraalioppi nestetasapainoineen piti pintansa 1800-luvulle ja siitä on vielä jälkiä uskomushoidoissa (viimemainitun luin wikipediasta).

Kohtu mystisen naiseuden ytimessä on vaivannut miehiä ankarasti halki vuosisatojen. Ennen kuin rakennetta tunnettiin, kohdun epäiltiin liikkuvan ja aiheuttavan samalla monenlaista hysteriaa, kalvetustautia ja nymfomaniaa.  Mutta eivät kaikki mielettömät naiset ole nymfomaanisia, von Haartman huomauttaa, jotkut ovat mielettömiä, jotkut taasen kärsivät mielettömistä vanhemmista.

Teos käy läpi eri aikoina vallinneita menetelmiä, jotka luin osittain kursorisesti läpi, koska niistä paistaa joka tapauksessa nykyajan naislukijalle niin paljon hölmöä ja kammottavaa, että se on suorastaan rasittavaa, monista valopilkuista huolimatta. Osoittautuu, että tälläkin alalla arabit ja persialaiset olivat eräässä historian vaiheessa valmiimpia kokeelliseen lääketieteen kehittämiseen kuin antiikin muotissa toimivat eurooppalaiset. (Sittemmin noissa maissa on otettu pelkästään askeleita taaksepäin, tai ei ole otettu mitään askeleita. Oma päätelmä).

Vesterinen vertailee miesten ja naisten seksuaalista kanssakäymistä, sen tarkoitusperiä, eroja ja yhtäläisyyksiä. Hedelmöitymisen mystiikka on vaivannut kauan, naisen ja miehen siementä on verrattu ja päätelty niinkin, että nainen pystyy itse asiaan vaikuttamaan.

Kätilön ammatin kehityksestä päästään kirjan lopulla omaan kunnanlääkärin työn muisteluun. Tuolloin hän oppi Kiuruvedellä m.m. sen, että savolaiset ymmärtävät vähemmästäkin ja että he osaavat kyllä hoitaa puhepuolen. Jätettäköön se heille, lääkärin osa olkoon tutkiminen ja hoitaminen. Hän päätteli selostaneensa savolaismiehelle sydämen vaivoista liian seikkaperäisesti. Lopuksi perehdytään Suomen synnytyslaitoksen historiaan, Turun kautta Helsingin Kätilöopistoon ja Naistenklinikalle, jonka alullepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa suuri panos oli Laimi Leideniuksella, joka oli ensimmäinen nainen lääketieteen professorina Helsingin yliopistossa ja Pohjoismaissa.

Gynekologilla käynnistä voi olla tällaisiakin seurauksia, että tulee siis lukeneeksi kirjan. Ervo Vesterinen on kirjoittanut muitakin teoksia omalta alaltaan ja lisäksi Rudolf Koivuun liittyviä, mm Musette ja Arlette - Rudolf Koivun paperinukkien kertomaa sekä omaelämäkerrallisen kirjan lapsuuden Töölöstä.

Ervo Vesterinern: Naisen ruumiin historia
Into, 2017, 255 s