Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa

Turun ylopiston Suomen historian professorin  Kirsi Vainio-Korhosen teos seksityöläisten elämästä ilmestyi kolmisen vuotta sitten. Se on historiankirjoitusta, jota ainakaan 60-luvulla koulua käynyt sukupolvi ei  siellä nähnyt. Siihen aikaan historian oppikirjat kertoivat kruunupäistä, valtaapitävistä ja valloitussodista. Tavallisen kansan, varsinkin naisten ja osattomien, elämä jäi enemmän pimentoon.  Kuitenkin se kertoo enemmän ajasta ja tavoista kuin kruununperimys jossain Euroopan hovissa. Tutkija korostaa halunneensa kertoa näiden naisten tarinan heidän omista lähtökohdistaan, yrittäen ymmärtää heidän ankaraa arkeaan eikä ole pitänyt mittapuuna parempiosaisten maailmankuvaa, tapoja tai sukupuolimoraalia. Tuossa vaiheessa 1800-luvun lopulla muotoutunut ydinperheen ihanne ei muutenkaan ollut vielä vallitseva.

Kirjan pohjatietona on Turun poliisilaitoksen arkistosta löytynyt veneeristen tautien tarkastuskirja vuosilta 1838-48. Se sisälsi 164 säännöllisissä sukupuolitautitarkastuksissa käyneen naisen tiedot. Näiden ns tarkastusnaisten elämän kohtaloita historioitsija on jäljittänyt eri vaiheissaan ja koonnut niistä kiinnostavan ajan ja tapojen kuvauksen. Siihen aikaan pelätyin sukupuolitauti oli kuppa ja sen tartunta haluttiin minimoida tarkastamalla säännöllisesti naiset, joiden elämäntapa antoi aihetta epäilyyn. Tartunnan saanutta hoidettiin elohopealla. Tarkastusrutiinin mallia oli otettu Napoleonin Ranskasta. Vielä eivät viranomaiset osoittaneet kiinnostusta kansan seksitapoihin, pääasia oli saada tauti pidettyä kurissa ja ihmiset töissä tai muutoin vakituisessa elämänmuodossa, avioliitossa ja/tai hoitamassa lapsiaan.

Tuohon aikaan Turku oli Suomen suurin kaupunki, mutta sen pahin katastrofi, kaupungin tuhonnut tulipalo vuonna 1827 oli käännekohta, josta Helsingin kasvu alkoi. Kaupunki elpyi hitaasti ja neljäsosa väestöstä oli köyhiä. Tulipaloa seurasi kolera; kerjäläisyys, "irstas" ja "kuljeskeleva" elämäntapa huolestutti viranomaisia. Mutta viranomaisten määräykset, puhumattakaan kirkon synniksi tuomitsemista tavoista olivat eri asia kuin ihmisten arki ja heidän keinonsa selviytyä siitä.

Orpoja ja aviottomia lapsia oli paljon. Vanhempien tehtävänä oli opettaa luku- ja kristinopintaito. Jos jäi ilman niitä, jäi ilman konfirmointia eikä avioliittoon ennen sitä päässyt. Syrjäytymisvaara oli näille tytöille ja naisille suuri. He tekivät töitä piikoina taloissa, majataloissa, ravintoloissa. Varsinaisesta seksin myynnistä ei ole asiakirjoissa tietoa, maksuista ei ole merkintöjä eikä se puoli viranomaisia kiinnostanut. Seksin myynti ei ollut myöskään leimaavaa, pahempaa oli avioton lapsi. Niitä tässä joukossa syntyi enimmillään yhdellä naisella seitsemän. Turkulaisista tarkastusnaisista suurin osa oli paikallisia ja se merkitsi, että heillä oli tukiverkosto, joka auttoi suurimmassa hädässä ja takasi heidän lapsilleen siedettävät elinolot. Helsingissä prostituoidut olivat 1800-luvun loppupuolella muualta tulleita ja juurettomuus ajoi heitä nopeasti yksinäisyyteen.

Myös ajan hengessä tapahtui 1800-luvun mittaan käänne ankarampaan suuntaan. Aikaisemman vuosisadan käsitys hekumallisesta seksistä terveen ja hedelmällisen avioliiton perustana väistyi viktoriaanisen passiivisen naisihanteen tieltä. Seksuaalisuuden historiaa tutkinut Michel Foucault kutsuukin varhaismodernia aikaa seksin kultakaudeksi, jolloin suorasukaisia eleitä, häpeämätöntä puhetta tai suoranaista synnillisyyttä ei suinkaan vältelty. 1800-luvun sukupuolielämä oli sen rinnalla nujerrettua, mykkää ja tekopyhää.

Vainio-Korhonen vertaa kirjallisuuden ylempisäätyisten rakastajattaria, kurtisaaneja kuten Kamelianainen, turkulaisiin tarkastusnaisiin ja toteaa nämä harmaavarpusiksi, jotka tapasivat nähtävästi melko vähään tyytyviä ja usein ilmeisen vähävaraisia asiakkaitaan kaupungin laitamilla sijainneissa, karuissa vuokrahuoneissaan. Seksin lisäksi yhdessäoloon liittyi seurustelua isommallakin joukolla, ateriointia, kahvittelua ja viinan juontia.

Venäjän keisarillista armeijaa oli värvätty vuosikausiksi Suomen rannikkokaupunkeihin ja sen kasarmien tuntumassa turkulaiset tarkastusnaisetkin hengailivat. Sieltä löytyi seuraa ja joskus aviopuolisokin, joka saattoi tarjota mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Mielenkiintoinen tieto on se, että tuolloin Suomesta kehittyi ensimmäisine muslimi- ja juutalaisvähemmistöineen uskonnollisesti monikulttuurinen maa, aikaisemmin kuin entisestä emämaasta Ruotsista, jossa vastaava kehitys tapahtui vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kirsi Vainio-Korhonen kertoo vähäosaisten naisten historiaa suurella myötätunnolla; naisten elämä oli jatkuvaa pelkoa uusista raskauksista ja taudeista, kamppailua omasta ja lasten paikasta. Heillä oli suuri riski joutua kehruuhuoneelle eli naisten työlaitokseen, joka oli se pelottavin paikka näännyttävän työmääränsä takia: työtä tehtiin aamuviidestä iltayhdeksään. Naisilla oli apuna sisaruksensa, nuorina vanhempansa ja kirjoitustaitoisiakin, jotka auttoivat kirjoittamaan valituksia saatuihin tuomioihin. Jotenkin syntyy kuva, että vaikka näillä ihmisillä oli tosi rankkaa, he olivat kuitenkin usein omanarvontuntoisia ja valmiita kamppailemaan oikeuksistaan. Eikä virkavalta ollut niin mielivaltaista, etteikö heidän valituksiaan olisi ainakin käsitelty. Mutta kovaa oli köyhän naisen elämä, heillä ei useinkaan ollut muuta kuin se nuoruus, lyhyt sekin.

Kirja on runsaasti kuvitettu, vanhoilla maalauksilla, valokuvilla ja rakennuspiirroksilla museoiden arkistoista. Maalaukset ovat yllättävän hienoja eikä niitä ole historiateosten sivuilla näkynyt siihen malliin kuin juuri noita kruunupäitä ja ylimyssäätyistä väkeä. Suurennuslasilla maalauksista löytyi kiinnostavia yksityiskohtia. Useat ovat norjalaisten ja ruotsalaisten aikalaistaiteilijoiden tekemiä.

Pehr Hilleström, Två tjänsteflickor vid en bäck. Wikimedia Commons.

Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa on tyylikäs historiateos. Tuntuu lohdulliselta, että nuo ankaran elämän eläneet vähäosaiset naiset ovat saaneet historialleen näin ymmärtävän kirjoittajan.


Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa
SKS Kustannus, 2018, 283 s