Liv Strömquist: Kunskapens frukt

Suomennoksen nimi on Kielletty hedelmä ja englanninnoksessa on vielä lisätty nimeen: The Vulva vs the Patriarchy. Liv Strömquist porautuu tässäkin teoksessa omalla kuvia kumartelemattomalla tavallaan naisen historiaan, lähinnä sen kautta kuinka naisen biologiaan on suhtauduttu. Hän kertoo naisen kaksituhatvuotisen alistamisen ja  halventamisen historiaa: kuinka miespuoliset tiedemiehet, lääkärit, uskonoppineet ja muut gurut eri aikoina ovat onnistuneet määrittelemään naisen ruumiin toiminnot likaisiksi, häpeällisiksi ja syntisiksi. Siinä mutakasassa on riittänyt tonkimista. Strömquist tekee sen kaikkien naisten ja miestenkin puolesta. Terävällä älyllään ja tarkkakatseisuudellaan hän löytää tästä ihmisen historiasta loputtoman kavalkadin kaistapäisyyttä - ja näyttää lukijalle sen ytimen höystäen havaintonsa räväkällä huumorilla. Moni historiassa vakavissaan esitetty "tutkimustulos" naurattaisi ellei samalla raivostuttaisi - koska on vaikeuttanut elämää naisena.

Samaan tyyliin kuin Einsteinin vaimossa Strömquist on löytänyt mielenkiintoisen listan ajan auktoriteetteja, joille hän nimeää yhteiseksi asiaksi liiallisen kiinnostuksen naisen sukupuolielimeen. Sieltä löytyy mm Harvey Kellogg, maissihiutaleiden kehittäjä, jolta löytyi aikaa ja energiaa myös onanian vahingollisuudesta kertomiseen. Häntä komppasi Tri Baker-Brown, joka ehdotti ongelman ratkaisuun radikaaleja leikkauksia. Samoja joita edelleen tehdään.

Kirkkoisä Augustinuksen polusta valaistumiseen kerrotaan, kuinka hän - päin vastoin kuin antiikin erotiikan myönteisessa maailmassa - totesi, että seksi ei ole Jumalan lahja vaan synti. Hän päätti ryhtyä selibaattiin, mutta ajatteli, kuinkas muuten, entistä enemmän seksiä. Ankarassa ajatustyössään hän päätyi siihen, että perisynnin kautta kaikki ovat syntisiä ja nainen on erityisen syntinen, koska houkutteli Aatamin kiusaukseen. Augustinuksen perintö onkin sitten piiitkä ja se on jättänyt pysyvän jälkensä kristinuskon seksuaalisuuden vastaisuuteen ja naisvihaan.

 Naisen sukuelimiä huolestuneet miehet ovat tiirailleet vuosisatojen ajan ja päätyneet erilaisiin analyyseihin vajavuuksista ja liiallisuuksista, ja ratkaisseet sitten kokemiaan ongelmia leikkauksin ja silpomisin. Tässäkin asiassa on kuitenkin ollut historian aikoja, mm Kreikan mytologiassa kuvattuja, jolloin naisen vulva ja sen näyttäminen on ollut palvottua ja arvostettua; se on esitetty voiman lähteenä.

Orgasmiin suhtautumisessa nähdään samanlaisia äkillisiä suunnanmuutoksia. 1700-luvulla arveltiin sen olevan tarpeellinen raskaaksi tulemiselle, orgasmin piti mielellään olla samanaikainen miehellä ja naisella. Siitä oheinen juhlava latinankielinen ohje Itävallan prinsessa Theresialle hänen lääkäriltään, kun prinsessa tiedusteli, mitä hänen olisi tehtävä tullakseen raskaaksi. Ohje on suomeksi: Muutoin olen sitä mieltä että Hänen Majesteettinsa Kaikkein Pyhintä vulvaa tulisi kutittaa ennen yhdyntää. Orgasmi- ja klitoristutkimukset jatkuivat, mutta vasta vuonna 1998 tarkat syynit toivat päivänvaloon klitoriksen oikean koon, 7-10 cm. Näkyvin osa on vain jäävuoren huippu. (Olisiko tuo sittenkin hieman ontuva vertaus tässä kohtaa?) - Vasemmalla alhaalla on hyvä kysymys: Meinaan vaan, että jos tuosta pahuksen veni vidi vicistä tuli kuolematon niin...

Tottakai tohtori Freud putkahtaa tässäkin kirjassa lausumaan painavia. Freud teki taas ovelan, ja historian saatossa yleiseksi osoittautuneen päätelmän, jossa löydettiin uusia puutteita naisen alapäästä ja sen toiminnasta. Syventävissä tutkimuksissaan hän löysi ja nimesi erikseen klitoris- ja vaginaorgasmin. Toinen on ihan feikkiä ja leikkiä ja toinen on vakavasti otettavaa ja laadukasta toimintaa. Hurraa...

Blood mountain -luvussa Strömquist perehtyy kuukautisten veriseen maailmaan. Hän osoittaa vastaansanomattomasti, mistä kuukautisten kauan jatkuneessa mystisessä salailussa on kyse. Aiheuttaako punaviinitahra samanlaista syvää häpeää kuin kuukautistahra. Ei, koska pahinta on se että paljastuu - minulla on kuukautiset ja nyt kaikki tietävät - apua!

Tästäkin häpeän tunteesta lahjomaton Strömquist löytää pitkän historiallisen polun aina kolmanteen Mooseksen kirjaan, jossa arvovaltainen taivaallisen hengen maanpäällinen tietotoimisto pukee asian kaikille ymmärrettävään sanomaan. Ja kun naisella on vuotonsa ja veri hänen lihastaan poistuu, on hän oleva epäpuhdas seitsemän päivää ja jokainen joka tulee hänen lähelleen on oleva epäpuhdas iltaan saakka.

Aikojen kuluessa miehet näkivät sitten kuukautisten tuovan mukanaan monenlaisia tuhoisia vaikutuksia, aina oopiumin laadun heikkenemiseen. Mutta Strömquist on tutkinut historiaa pidemmälle, ja taas havainnut, että - ennen kristinuskon ristiretkiä ja sen sanomaa kuukautisten äärimmäisestä inhottavuudesta - monissa kulttuureissa on ollut täysin vastakkaisia näkemyksiä. Strömquistin tutkimukset ovat rennosta sarjakuvamuotoisesta julkaisusta huolimatta huolellisia, ja perustuvat lähteisiin, jotka on kirjattu ruutuihin.

Liv Strömquist on riemastuttava naisten vapauden esitaistelija. Kirjan pitäisi olla oheislukemista historian opetuksessa. Se on juuri oikealla tavalla esitettyä faktaa että kouluikäisetkin voisivat innostua lukemaan, mitä kaikkea on tällä saralla ajateltu asioista, jotka koskevat puolta ihmiskuntaa. Ja samalla vapautua vanhojen asenteiden myrkyistä.

Suomennos julkaistiin vuonna 2018 ja sai silloin runsaasti aplodeja blogiteksteissä.

Liv Strömquist: Kunskapens frukt
Galago, 2014, 143 s