Karin Fossum: Rakas Poona

Tein tehokkaan täsmäiskun kirjastoon alkuviikosta, ennen uutista niiden sulkeutumisesta. Sittemmin huomasin, että olisi pitänyt lainata enemmän. Toisaalta tarkempi omien hyllyjen tarkastelu lievensi huolta, sieltä löytyy vielä luettavaa. Toivottavasti Turun kaupunginkirjastokin alkaa seurata Sallan kirjaston ketterästi aloittamaa kirjakassi-palvelua.

Ensimmäinen lainaamani tuli nimittäin luettua päivässä. Johtuu ilmeisesti poikkeusoloista ja sen seurauksena tekemästäni poikkeamasta dekkarihyllylle, jossa harvoin käyn. Huolellisen alustavan tutkimuksen jälkeen päättelin, että norjalainen Karin Fossum on sellainen kirjailija, johon on syytä tutustua. Rakas Poona on ilmestynyt vuonna 2000. Se mainitaan Konrad Sejer-romaaniksi. Komisario selvittää rikoksia tähän mennessä jo yhdessätoista dekkarissa, Rakas Poona on sillä listalla puolivälissä. Dekkareilla on taipumus koukuttaa nopeaan lukemiseen hitaammankin.

Rakas Poona oli miellyttävä ensitutustuminen Fossumin dekkareiden maailmaan. Pienen norjalaiskylän Elvestadin yhteisö ja ympäristö on kuvattu kiinnostavasti, tyypit ovat lihaa ja verta, moniulotteisia; Fossum ei ratsasta kliseillä. Romaanin rakenne on mutkaton, sirpaleiset näkökulmat ja vaihtuvien aikaikkunoiden trendi ei ehkä ollut vielä vallalla. Kirjassa on murhamysteeristä huolimatta rento meininki. Siitä syntyy vaikutelma, että kirjailija tietää mitä on tekemässä. Komisario koirineen ja nuorempi kollega vaikuttavat kiireettömiltä, mutta osaavilta. He tuovat romaaniin kodikkaan tunnelman, niin murhaan fokusoituneita kuin työssään ovatkin.

Kertomuksen traaginen sankari on Gunder, maatalouskoneiden myyjä, viisikymppinen vanhapoika ja kyläyhteisössäkin hieman erilainen tyyppi, oman tiensä kulkija. Hän repäisee kuitenkin yllättäen tekemällä matkan Intiaan, Mumbaihin (ei enää Bombay sitten vuoden 1995, oppii Gunder). Matkan tarkoituksena on löytää sieltä vaimo. Ja se onnistuu paremmin kuin hän olisi ikinä voinut toivoa. Vaimokandidaatti löytyy paikallisesta ravintolasta, jossa Gunder nauttii  vaihtelevia tandoorikana-annoksia. Nainen, tarjoilija on Poona, jonka hiilenmustat hiukset on punottu pitkälle palmikolle. He rakastuvat helposti ja hellyttävästi. Gunder on samaa miestyyppiä kuin komisario Sejer, puhuu vasta kun asia on mietitty, tyyppiä, joka saattaa nopeammasta tuntua hidasälyiseltä. Mutta se on väärä päätelmä.

- I show you the city, tarjoilija ehdotti varovasti. Hän ei hymyillyt eivätkä hänen eteenpäin työntyvät hampaansa näkyneet.
- Yes. Please! I wait here, hän sanoi ja taputti pöytälevyä. You work. I wait here.
Tarjoilija nyökkäsi mutta jäi vielä hetkeksi paikoilleen. Oli aivan hiljaista. Toisista pöydistä kuului vain vaimeaa huminaa.
- Mira nam Poona he, tarjoilija sanoi hiljaa.

Poona on saapumassa Norjaan, kun tapahtuu auto-onnettomuus, jossa Gunderin sisko, Marie loukkaantuu vakavasti. Se sysää liikkeelle tapahtumien ketjun. Fossum kuvaa erityisen taitavasti yhteisössä rikoksen jälkeen syntyviä jännitteitä, suhteita, ystävyyttä ja solidaarisuutta. Ja kylän ihmisiä, uskottavia tyyppejä: nuorten jengiä kylän ainoassa baarissa, baarinpitäjä Einaria, villiä ja epävakaata Lilliania, rekkaa ajavan yksinhuoltajan tytärtä, joka heittäytyy haavemaailmaansa kohdatessaan kyläläisten taholta kasvavaa hyljeksintää.

Loppuratkaisu ei ole aivan selvä ja yksiselitteinen - ja siksi onnistunut. Se antaa kertomukselle viimeisen silauksen; mikään ei ihmisten kesken ole mustavalkoista, tästäkin kylästä löytyy vain epätäydellisiä ihmisiä. Fossum kirjoittaa tyylikästä tekstiä ja luontevaa dialogia. Ja minullahan on näitä vielä kymmenen lukematta, onneksi!

Karin Fossum: Rakas Poona
Elskede Poona, 2000, suomentanut Tarja Teva
Like, 2001, 320 s