torstai 9. maaliskuuta 2023

Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen


Miksi tyytyä vain yhteen sukutarinaan, kun niitä voi kertoa kaksitoista ja samalla kauhaista mukaan historiaa ja nykyhetkeä ja antaa äänen vaiennetuille vähemmistöille? Bernardine Evaristo kirjoittaa  proosarunoa, pienin kirjaimin, ilmavasti asetelluin lausein, välimerkkien pysähdyksistä piittaamatta. Jokunen pilkku löytyy. Tyyli kantaa hienosti tätä värikästä kudelmaa ja ällistyttävää on, että kokonaisuus on niin helppolukuinen. Dialogi uppoaa tekstiin kevyesti, puhuja vaihtuu hetkessä ja kuitenkin on selvää kuka puhuu. Niin vaivattoman tuntuista ja siinä se taito piileekin. 

Tässä välkehtivässä virrassa fokukseen nousee vuorollaan lesbonaisia, homomiehiä, muunsukupuolinen, äitejä, isiä ja lapsia, ystäviä ja rakastettuja, enimmäkseen mustia ja ruskeita. Ei-binäärinen aktivisti ja radikaalifeministi tuovat kertomukseen omat historiansa ja valintansa. Kadonneet vanhemmat ja lastaan yli kaiken rakastava sperman luovuttaja kertovat vanhemmuuden laajasta spektristä. Odotusten vastaisesti opettajaksi kouluttautunut lontoolainen nainen kipuilee hämmästyttävän samanlaisten ongelmien kanssa, joista meillä näinä päivinä puhutaan tulenpalavasti.

Amma ei kertonut hautajaisvieraille että oli pitänyt
isää itsestäänselvyytenä ja säilyttänyt kapeakatseisen,
omahyväisen näkemyksensä isästä lapsuusvuosista isän
kuolemaan saakka, vaikka isässä ei itse asiassa ollut muuta
vikaa kuin se, ettei hän kyennyt vastaamaan Amman
feministisiin odotuksiin

Tyttö, nainen, toinen tuo sukupolvet keskustelemaan herkullisesti eivätkä roolit aina pysy, osapuolet joutuvat tarkistamaan omia asenteitaan, hauskasti piruilevat dialogit pureskelevat liian ylivoimaisena itseään pitäviä, repivät alas totemeja. Mikään ei seuraa ennustettavaa lentorataa. Äidin feminismi kalpenee tyttären humanitarismin rinnalla, uudet tuulet puhaltavat vanhoja ajatuksia nurin. Radikaalifeministi kangistuu ehdottomien määrittelyjensä loukkuun. ... joka oli eri mieltä ja sanoi että huonosta tuurista siinä oli ollut kyse eikä käsittelemattömistä lapsuudenaikaisista traumoista, sinusta on tulossa liian amerikkalainen, Dom  Kertomus ehtii yhden hahmonsa mukana ruotimaan amerikkalaisuudenkin olemusta brittiläiseen verrattuna.

Kukaan ei putoa tänne taivaasta ja siksi näiden mustien ja ruskeiden nykybrittien tarinat kantavat mukanaan kolonialismin ja rasismin historiaa. Siihenkin taustaan Evaristo heittäytyy huolella ja intohimolla. Myöhemmässä ajassa se antaa mahdollisuuden tutkailla brittiläistä yhteiskuntaa afrikkalaisen pakolaisen silmin. Kirjailijan humanistinen katsanto puolustaa jokaisen oikeutta valita tiensä; kukaan ei synny edustamaan ihmisjoukkoa, jokainen on yksilö. Näin suhtaudutaan valkoisiin, miksei mustiin? Paatosta ei silti Evariston tyylivalikoimasta löydy, ironinen huumori sinkoilee murjottujen kesken. Uhriksi ei auta heittäytyä, energisyys ja kovakin nauru vievät eteenpän. Eikä auta kuin nauraa mukana, sen verran riemastuttavasti juttu kulkee parhaimmillaan, milloin ei veny liian pitkälliseen lesbofeminismin ihasteluun.

Roland on kuitenkin aivan liian sofistikoitunut
järjestääkseen kohtausta ja hän katsahtaa ympärilleen
huoneessa, jossa on entistä äänekkäämpää ja eloisampaa kun
prosecco päästää kaikkien sisäisen teatraalisuuden valloilleen
keittiöstä näyttämön oikealta puolelta tuodaan sisään
kanapeet, niitä kantavat kullatuilla tarjottimilla herkullisen
näköiset nuoret miehet, jotka astuvat esiin rivissä kuin
atleettinen tanssiryhmä

Kirja alkaa lesbotaiteilijan ja aktivistin teatteriesityksen ensi-illasta ja siihen se myös sulkeutuu. Tällä tyylillä kuvattuna, melkein voi haistaa ja maistaa lontoolaisen teatterin ensi-illan tunnelman. Hyvin kauniisti Tyttö, nainen, toinen myös lopettaa rönsyilynsä erilliseen epilogiin, lohdulliseen kuvaan pitkän etsinnän päättymisestä. Loistava suomennos tekee kunniaa romaanille, kiitos ja kumarrus Kaijamari Sivill.

Bernardine Evaristo voitti romaanillaan vuonna 2019 jaetun Booker-palkinnon yhdessä Margaret Atwoodin kanssa ja siitä tuli myyntimenestys. Viime vuoden tammikuussa talouslehti Forbes valitsi Evariston listalle, joka nimesi maailman viisikymmentä vaikutusvaltaisinta yli 50-vuotiasta naista. 

Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen
Girl, Woman, Other, 2019, suomentanut Kaijamari Sivill
WSOY, 2022, 528 s

4 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi kiva teos, ilman huumoria monikin näistä henkilöistä olisi ollut melko sietämätön oikeamielisyydessään. :D Jotenkin näiden kaikkien ihmisten mukana eli lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin vinkistä, sinultahan tämä nyt palautui mieleen. En viime vuonna lukenut, vaikka muistan nähneeni sen blogeissa. Jokin ennakkoasenne minua tais jarruttaa, ajattelin että siinä saattaisi olla liikaa paasausta hyvän asian puolesta, liian oikeamielistä kuten sanot. Mutta onneksi todellakin kokonaiskuva oli paljon särmikkäämpi ja pureva huumori raikasta.

      Poista
  2. yks parhaimmista lukukokemuksista viime vuonna

    VastaaPoista