maanantai 2. marraskuuta 2026

Patikointia Portugalissa - ja Eva Frantzin Sininen huvila lukemistona

Lokakuun viimeiselle viikolle ajoittui syksyinen patikkamatkamme Sintraan, hyvin kesäiseen Portugaliin. Sää suosi viikkoa, aurinkoisia päiviä +21-25℃. Ilta kuitenkin viileni nopeasti eikä illallinen terassilla ollut enää hyvä idea.

Casa do Vallen, bed&breakfast majatalon pihalta näkyi jo ensimmäinen patikkakohde Castelo dos Mauros. Sintran historiallinen keskusta sijaitsee tämän paikan läheisyydessä, kapea katu nousee ylös aukiolle n 45 asteen kulmassa puoli km, joten patikointia sai harrastaa aina ulos lähtiessä.


Castelo dos Mouros on 800-900 -luvuilla rakennettu maurilaislinnoitus. Näkymät avautuvat Sintran kaupunkiin ja ympäröivään vuoristoon. Valitettavasti huipulle päästyä linnakkeen ympärille kääriytyi harmaa sumu, joka peitti parhaat näkymät.







Malveira da Serran alueella kulki seuraavan päivän n 8 km patikan lenkki, joka päättyi Atlantin rantaan Praia do Guincholle. Surffarit näkyivät siellä nauttivan tyrskyistä. 










Piknik-lounas Atlantin rannalla.









Keskellä viikkoa ohjelmassa oli "vapaapäivä" eli oma retki. Oli kivaa löytää paikallisbussi ja yhteys 4 km Sintrasta sijaitsevaan Palácio de Monserrateen. Englantilainen varakreiviksi nimetty James Cook rakennutti 1858  maurilaisvaikutteisen palatsin. Sen ympärillä kasvaa upea 30 ha metsäinen puisto satoja vuosia vanhoine puineen ja 3000 eksoottista kasvilajia viidestä maanosasta. Niiden lomassa kulkee polkuja ja puroja. Kukkulalta  avautuvat hienot näkymät Atlantille saakka. Puut ja kukat tuoksuvat, linnut livertävät ja hetken tuntui kuin olisi paratiisissa. 


















Portugalin ylpeys korkkitammi lähikuvassa.





Viimeinen patikka meille kulki jyrkkiä metsäpolkuja ilmeisesti Sintran suosituimmalle palatsille Palácio da Penalle, n 500 m korkeudessa merenpinnasta. 

Sillä retkellä menetin rakkaan lippalakkini. En enää löydä mistään noin kivaa...Nyyh.





Luin Penan palatsin esittelystä netistä, että sen tyyli on jakanut mielipiteitä. Se on Unescon suojelukohde ja edustaa romanttista tyyliä, mutta aika moninaista sellaista. Prinssi Ferdinand II muutti entisen luostarin tähän "satumaiseen ja leikkisään" muotoon. Minusta se on aikamoinen sekasotku, ja räikeät värit korostavat sitä. Aikamoinen turistirysä myös. Ihme kyllä, lokakuun lopullakin!








Tässä vaiheessa viikon alun viileällä iltaterassilla ensi oireitaan antanut flunssani puhkesi kukoistukseen ja jouduin jättämään viimeisen retken väliin.

Avuksi tuli Casa do Vallen pieni mökkerö, ovessa kyltti "biblioteca". Olin toki varustautunut kirjalla, mutta Flann O'Brienin Hullu kuningas puussa osoittautui minulle liian absurdiksi, joten mielihyvin luin  kirjastosta löytämäni Eva Frantzin Sinisen huvilan sekä erään toisen kirjan, josta kirjoitan vielä erikseen. Molemmat on nyt luettu. Jotain iloa flunssastakin.



Eva Frantzin Sinisen huvilan parissa flunssa etelän matkalla ei tuntunut ihan niin epäoikeudenmukaiselta. Siinä on taitavasti punottu juoni, jossa pienen (ruotsinkielisen) paikkakunnan julkkis, monen seuraama lifestyle-bloggari Becca Stenlund löytyy verissä päin ja tiedottomana kotinsa lattialta. Apua on lähtenyt hakemaan hänen 5-vuotias poikansa Bruno. 

Vastakohtana Beccan tahrattomalle kodille esitellään rikospoliisi Anna Gladin kaoottinen koti, johon sisältyy myös hänen työtön ja äksy poikaystävänsä. Muita henkilöitä on Annan kollega Rolf, Beccan stailattuihin kuviin sopimaton aviomies Peter, joka on Sinisestä huvilasta passitettu omaan kämppäänsä, remontointikyvyistään huolimatta. Epäiltyjä on monia. Sisustus- ja tyylialan tähtibloggaaja on kärsimätön ja omanarvontuntoinen, moni kadehtii eikä hän ole kaihtanut antamasta tuomioitaan paikallisille alan yrittäjille, jotka eivät ole hänen ekologiseen vaatimustasoonsa yltäneet. Lisäksi kertomuksessa esiintyy mystinen hahmo, jonka ajatuksia ja puuhia kerrotaan kursiivilla välikkeissä.

Rennolla ja luontevalla tyylillä on kerrottu Sininen huvila, jonka löysin Casa do Vallen kierrätyskirjastosta. Hyvä kaveri flunssaisellekin.

Eva Frantz: Sininen huvila
Blå villan, 2017, suomentanut Ulla Lempinen
S&S, 2017, 247 s