Heidi
Köngäs: Jokin sinusta
Luettu 1/2009
Luettu 1/2009
Tässä Hesarista pätkä: ’Jokin sinusta on selviytymistarina ja kehityskertomus. Se kuvaa poissaolevan valtaa ja sitä, kenelle ja minne ihminen kuuluu. Kertomuksesta ei löydy viisasta kuningasta, joka ratkaisisi äitien välisen riidan lapsesta. Valinnan tekee aikuinen Marga sisällään.’
Omaelämäkerrallinen
romaani, jossa kirjailija (gen. Könkään) on kirjoittanut elämänsä
dilemmasta vasta biologisen äitinsä kuoltua. Äiti luopuu
lapsestaan lapsettomalle sisarelleen, josta tulee Margan äiti ja
katoaa maailman tuuliin seuraamaan kaunottaren onnetonta polkua –
siltä näyttää. Näkökulmat vaihtelevat eri luvuissa äidistä
tyttäreen ja tämän siskoon. Samoihin aikoihin syntyneelle ajankuva
on hauska: varsinkin ruotsalaisten hienous 60-luvulla meihin
maalaisjuntteihin verrattuna. Ja 50-luvun maaseutu ja se viaton aika
Suomessa. Marga on tytär eli kirjailija, joka yhteisen elämän
kautta on äitinsä valinnut ja siksi suhde oikeaan äitiin värittyy
enimmin torjunnalla. Pelko tulla revityksi irti sieltä, mihin on
juuriaan alkanut kasvattaa on suuri. Siksi hän ei torjunnalta suostu
tutustumaan äitiinsä satunnaisten kohtaamisten aikana. Uteliaisuus
herää vasta aikuisena, ja varsinkin kun äidistä tulee kuolemassa
vaaraton. Tykkäsin.
Ärsyttävä
nimi kirjalla, vaikka sillä olikin yhtymäkohta sisältöön: äidin
haudalla osa tervehdyksestä kukkanauhassa. Mietin muutaman toven
minkä nimen olisin antanut. ‘Et ole äitini’, ‘Äidin oma’,
Kätketty, Vaiettu, Sanaton sopimus, peitetty haava, Vieraan äidin
lapsi – no ehkä Jokin sinusta on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti