Torday,
Paul: Ventovieras
Luettu 10/2012
Luettu 10/2012
Sisältää juonipaljastuksen:
Hesarin hyvän arvostelun innostamana lainasin tämän draama/kauhukertomuksen joka sitten paljastui potilaskertomukseksi. Sujuvasti kirjoitettu kyllä mutta silti tuli vähän vedätetty olo, kun toinen osapuoli, eli pariskunnan miespuolinen paljastui skitsofreeniksi joka lopetti lääkityksensä ja muuttui ensin ihanaksi ja jännittäväksi rakastajaksi ja sitten murhaajaksi, jolta paljastui sitten historiasta lisää ruumiita, oma äitikin.
Espoolaisen
Katan kirjablogista:
Kirjan
eräs teema on rasismi. Michaelin Grouchers-klubi on tiukasti vain
valkoihoisille, varakkaille ja konservatiivisille herrasmiehille ja
ongelmia syntyy, kun eräs jäsenehdokas ei näitä kriteereitä
täytä. Jäsenet kiistelevät siitä, että saako heillä olla
tälläinen yksityinen turvapaikka samantyylisille miehille vai
pitäisikö seuran muuttua maailman mukana, ja Torday perustelee
hyvin molemmat näkökannat. Tyylilaji maaginen
realismi
(ei kai?) tämän kirjan kohdalla tarkoittaa sitä, että
Ventovieraan
kanssa joutuu pohtimaan, että ovatko Michaelin näyt sairaan
mielen tuotoksia vai jotain muuta. Tämäkin osa on niin hyvin
kirjoitettu, että valmiita ratkaisuja ei ole, vaan lukija saanee
tehdä omat päätelmänsä. Torday jättää myös lopun hieman
auki, joten ajateltavaa lukijalle jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti