Kuinka näppärästi sarjakuvateos voikaan viedä helteiseltä Aurajoen rannalta suoraan Sofoon, Tukholman trendikkääseen Södermalmin kaupunginosaan. Sofo = South of Folkungagatan, jossa osoitteessa on muodikasta hengata ja vielä hienompaa asua. Erityisen kätevää se on tämmöiselle seitsemänkymppiä lähentelevälle tädille, joka ei missään nimessä jaksaisi enää notkua baareissa näitä värikkäitä tyyppejä seuramaassa. Ihana tehdä se kaiman, Lena Ackebon opastuksella. Koska hän on niin älyttömän hauska, tarkkasilmäinen ja -korvainen. Vi ses i Sofo on jatkoa "succé-albumille" Fucking Sofo.
Huumori on mustaa ja sarkastista, mutta tämä tyyppikavalkadi ja heidän suustaan tuleva dialogi on ehdottoman autenttista ja sitä tulvii. Tyypit on taitavasti piirretty ja luonnetutkielmat herkullisen osuvia. Etualalla käydään keskustelua, mutta ohikulkijankin repliikit puhelimeen tai kaverille napataan kuvaan. Ja miten hauskoja tyyppejä, yksityiskohdissaan kuteita ja koruja myöden tutkittuja! Itsetehostusta, turhamaisuutta, pieniä valheita, hienostelua ja teeskentelyä - sitä se on, mutta hymyily sille on armeliasta. Tämmöisiä me ihmiset olemme, epätäydellisiä, ja se juuri on niin kiinnostavaa.
Vi ses i Sofon juttu kulkee kaupunginosan eri baareissa ja kadulla. Edellisen tarinan lopussa ohi kulkee pariskunta, jota taas seurataan seuraavaan baariin. Yhdistävänä tekijänä on vanha kingi, Jörgen, joka näillä kaduilla ja baareissa on kuin kala vedessä. Hän on kaikille velkaa, mutta uusi laina on koko ajan kehitteillä, uusilla tarinoilla. Hän on vanha vasemmistolainen kapitalismin vastustaja, joka ei McDonaldsiin astu. Jörgen on lähellä saada kuonoonsa, mutta ei pienestä hermostu vaan puhuu itsensä ylös suosta ja jättää juttukaverinsa sekaviin tunteisiin.
Vanha konkari ei vierasta nuoria blondejakaan, heihin voi tehdä vaikutuksen oletetuilla tutuilla. Naisia voisi kiinnostaa viileä samppanja Jörgenin jääkaapissa. Sen hän on saanut Paris Hiltonilta. Ammattejakin löytyy, hundsykolog voisi purra nuoriin naisiin. Jörgenin hymy ei hyydy. Sen sijaan häneltä löytyy loputtomasti viisautta juuri alla kuvatun tyyppiseen dialogiin. Miksi hankkia koira, jos sen ylläpito on niin kallista että se täytyy laittaa päiväkotiin että voisi tehdä töitä koko päivän että voisi olla varaa siihen?
Mainio pari ovat siskokset Fanny ja Alexandra. Fanny antaa hervottoman esimerkin omaan napaan herkeämättä tuijottavasta tyypistä, joka onnistuu uhriutumaan kaikesta. Siskolle synttärilahjaksi tarkoitettu kellokin päätyy sitten omaan ranteeseen ja aivan loogisen päättelyn seurauksena.
Mukana on vielä Herr Gårman, lannistumaton standup-koomikko, King of comedy. Jonot baarin ulkopuolella ovat pitkiä, ja keskustelu polveilee.
Osiossa nimeltä 'Titta dom snackar' kuvaan astuu jo vakiintuneita nelikymppisiä, joiden keskusteluissa vaikutus tehdään sillä kuka on aiemmin aloittanut retkiluistelun tai muilla oikeaoppisen elämän tiedonjyvillä. Kunnes Jörgen astelee paikalle ja kertoo vähän hänen ja Göstan yhteisistä kouluvuosista luokkaretkineen.
Jörgen ei myöskään vähättele panostaan nuorison kasvatuksessa, saavat häneltä jotain puhumisen aihetta, sen sijaan että räpläävät aifounejaan ja murehtivat kuinka moni heidän 5000 seuraajastaan tykkää siitä, että he juovat sikakallista oluttaan sofossa pilvisenä lauantaina.
Tässä sopii muistella, että paikka joka teki minuun suurimman vaikutuksen vuonna 1968 oli Restaurang Stampen, jazzkapakka kuin suoraan New Yorkista. Kävin sen ovella uudelleen noin vuonna 2000 ja siellä he olivat edelleen, kanta-asiakkaat. Kaikki noin kahdeksankymppisiä valkohapsia, still going strong, ainakin paikalle päässeet.
Lena Ackebo: Vi ses i Sofo. Ett seriealbum
Kartago förlag, 2012, 111 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti