Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Kansi Sanna-Reeta Meilahti

Viimeinen viime vuoden puolella aloittamani kirja on tämä japanilaisen Toshikazu Kawaguchin bestselleriksi, eli nykyään BookTok -ilmiöksi kuvattu romaani. Romaanin tapahtumapaikka on tokiolainen kahvila Funiculì Funiculà. - Levyhyllyssämme on  Luciano Pavarottin LP jossa mukana kahvilalle nimen antanut napolilainen laulu. - Kahvilaympäristö, tapahtumat yhden huoneen sisällä tekevät kertomuksesta näytelmällisen. Ja kirjailijan esikoisteos onkin alun perin kirjoitettu näytelmäksi.

Sadan vuoden ikäinen kahvila on siitä erityinen, että siellä on mahdollista matkustaa ajassa, palata menneisyyteen, ja kerran käydä tulevaisuudessakin. Aikamatkailuun liittyy useampia sääntöjä, joista tärkein on se, että matka on ohitse kun kahvikupista ei enää nouse höyry. Kahvilassa häärii sama muutaman hengen henkilöstö ja vaihtuvat asiakkaatkin tulevat tutuiksi. Yhdellä tuolilla, halutulla paikalla, istuu leninkinainen. Vain sillä tuolilla pääsee aikamatkailemaan.

Kertomus on neljän eri tarinan kokonaisuus, joiden kautta tarkastellaan elämän käännekohtia, niitä kohtia, jotka jälkeenpäin osoittautuvat tärkeämmiksi kuin miltä ne tapahtumahetkellä näyttivät. Henkilöt katuvat menetettyjä mahdollisuuksia ja haluavat kokea tilanteen uudestaan. Siihen se jää, sillä yksi aikamatkailun säännöistä on, että nykyhetkeen ei menneeseen palaamisella ole vaikutusta, paitsi tietenkin aikamatkailijan omaan ajatteluun. Sitä voi muuttaa. Jos voisit palata uudelleen siihen päivään, ketä lähtisit tapaamaan? kysytään prologissa.

Ensimmäinen tarina on rakastavaisista, joille tulee ero, vaikka itsevarma, kaunis nainen on etukäteen varma kosinnasta. Avioparista kertoo toinen tarina, jossa sairaanhoitajan mies sairastuu nuoruusiän alzheimeriin. Siskokset kuvaa kolmannessa osassa perhettä, joka on pitänyt maaseudulla majataloa. Vanhempien ja siskon odotukset ovat painaneet vanhimman siskon niskassa. Hän on repäissyt lähtemällä Tokioon kapakoitsijaksi, mutta pikkusisko ei luovuta. Viimeisessä kertomuksessa, Äiti ja lapsi fokus siirtyy kahvilan työntekijöihin, rakastumiseen ja tulevaan syntymään.

Kahvilan seepian sävyinen valaistus - kahvila sijaitsee kellarikerroksessa - sen oven lehmänkellon kalahtelu klank klonk ennen kuin seuraava asiakas astuu sisään, luo viehkon tunnelman, jota tarjoilutiskin, kolmen pöydän ja muutaman henkilön piiri täydentää. Jokainen asiakas kuvataan myös tarkasti vaatetukseltaan, paidasta kenkiin ja asusteisiin, mikä oli aika söpöä, vaatteet kun vaikuttavat niin huolellisesti valituilta. Yksi poikkeustapaus kulkee koko ajan papiljotit päässä riemunkirjavissa vetimissä. Siinäkin asu syventää henkilökuvaa. Kunkin asiakkaan kohdalla kerrataan aikamatkailun säännöt, kahvilan tarjoilijan Kazun toimesta, ennen kuin lukija saa uppoutua vaihtuviin tarinoihin. 

Kävi kuitenkin niin, että kahvilan lehmänkello ja sen jatkuvasti toistetut säännöt alkoivat puuduttaa aika nopeasti enkä oikein osannut riemastua näistä opettavaisista tarinoista, herttaisesta tunnelmasta huolimatta. Siinä oli hetkensä, kepeän ilmava kerrontatyyli, suomennos oli oivallinen ja dialogitkin luontevia, mutta tällainen ihmeiden taikamaailma ei ole minulle sitä sykähdyttävintä lukemistoa. Jatko-osiakin on luvassa, Ennen kuin -sarjaa ilmeisesti. 

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy
Coffee ga samenai uchini, 2015, suomentanut Markus Juslin
Bazar Kustannus/WSOY, 2024, 236 s