Ich und Kaminski. Suom. Ilona Nykyri
Tammi 2013, 190 s
Matkalla maineeseen, keinoja kaihtamatta
Sebastian Zöllner on mukavuudenhaluinen ja omahyväinen toimittajan niljake, joka ei ole vielä onnistunut saamaan taidepiireissä sitä asemaa ja mainetta, jota hän kovasti janoaa. Hän saa briljantin idean ja päättää tehdä elämäkertateoksen kuuluisasta taiteilijasta Manuel Kaminskista, jonka elämänlangan hän epäilee olevan jo hauraan puoleisen. Hän onnittelee itseään paitsi ideasta myös ajoituksesta.

Matkasta Theresen luo tulee seikkailu, jossa ahne pyrkyri näyttää vievän avutonta vanhusta kuin pässiä narusta. Tie on kuitenkin toimittaja Zöllnerille vaivalloinen, kalliskin ja kun ollaan perillä, ei ole enää selvää kuka tässä tulee huijatuksi. Nuorelle miehelle on vanhan miehen seurassa valjennut joitakin totuuksia eikä nopea maine ja kuuluisuus ole enää niin tavoiteltavaa. Kunnianhimoinen tavoite hämärtyy, vanhan taiteilijan elämä ja elämän kokemukset alkavat kiinnostaa oikeasti eikä vain välineinä oman edun tavoittelussa.Toimittajasta alkaa kuoriutua melkein sympaattinen henkilö. Eikä vanhuskaan ole ihan sitä miltä ensin näyttää.
Kirja on nokkela satiiri, veijaritarina. Matkalla tapahtumien käänteitä ei liikaa selitellä, vaan ne paiskautuvat vauhdilla päin naamaa ja lukija saa selvitä omin päin. Pitää virkeänä ja hereillä. Mainiota dialogia ja öykkärimäisen minä-persoonan monologia. Tarinassa irvaillaan tyhjälle taidepuheelle, kuvien ja nimien kumartamiselle.
Daniel Kehlmann on saksalaisia nykykirjailijoita, joka on teoksillaan voittanut m.m. Thomass Mann- ja P.O. Enquist -palkinnot. Kiinnostuin tästäkin, kuten niin monesta, Hesarin arvion perusteella. Jukka Koskelainen kiitteli arviossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti