Kapuscinski, Ryszard: Imperiumi
Luettu 7/2011

Kaikkien reportterien isä ja guru matkusti entistä Neuvostoliittoa ristiin rastiin vuosina 1939- 1967, 1989-1991, 1992-1993. 
 

'Enää ei ole kommunismia eikä Gorbatshovia, kohta ei ehkä ole enää Jeltsiniäkään. Mutta jossain Siperiassa vanha nainen, hänen puutöllinsä ja joka nurkalla loistava köyhyys, naisen tapa ajatella, hänen yrityksensä löytää elämäänsä sisäistä järjestystä, rauhaa ja voimaa kestää kohtaloaan – se on jotain joka on aina ollut, ja luulen että se tulee säilymään muuttumattomana vielä pitkään.'

Myös valkeni historiallisia faktoja, joita selvästi suomettuneessa historian kouluopetukseni ajassa ei tullut esille, esim Stalinin perusteellinen tuhotyö kaikilla rintamilla, niin maaseudun ihmisten näännyttäminen nälkään kuin satoja vuosia rakennetun loisteliaan kirkon ja sen aarteiden brutaali hajottaminen keskellä Moskovaa ilman muuta julkista tietoa, kuin lehdessä painettu ilmoitus uuden neuvostojen palatsin rakentamisesta tiettyyn osoitteeseen. Osoite sama jossa kirkko seisoi! Venäläiset joutuvat vuosisadasta toiseen raivaamaan itselleen elintilaa eri tyyppisten sortajien alamaisuudessa.

Kuinka loputonta onkaan huonon hallinnon aiheuttama kärsimys kansoille ympäri maailmaa, eri aikakausina, erilaisine ilmentymismuotoineen. Ihminen on kekseliäs, hyvässä ja pahassa.

Kapuscinski, Ryszard: Keisari
Luettu 5/2008

 

'Perehtymällä yhteen diktatuuriin opit tunnistamaan muutkin - missä ja milloin tahansa'. Puolalainen toimittaja ja kirjailija haastatteli Etiopian keisarin Haile Selassien lähimpiä palvelijoita kukkaronkantajista koiranhoitajaan. Haastatteluista muotoutuu absurdi ja groteski kuva kymmeniä vuosia (1930-1974) kestäneestä diktatuurista joka lopulta kaatui kun suurin osa kansasta eli äärimmäisessä köyhyydessä ja nälänhädässä. 'Keisari on häikäisevään kirjalliseen tyyliin kirjoitettu kuvaus äärettömästä vallasta ja sen kieroutuneista vaikutuksista niin hallitsijaan liehittelijöineen kuin alaisiin.'

'Keskelle masennusta ja tukahduttavaa ahdistusta, jotka olivat saaneet palatsin valtaansa ja täyttäneet hovin synkkyydellä ja surulla, tupsahti yhtäkkiä ryhmä ruotsalaisia läääkäreitä, jotka meidän herramme oli aikoinaan kutsunut Euroopasta mutta jotka jonkin käsittämättömän viivyttelyn takia saapuivat vasta nyt. He tulivat opettamaan hoviväelle voimistelua. Ymmärräthän, ystäväni, se tapahtui silloin, kun kaikki oli jo luhistunut, ja nekään hovin jäsenet, jotka eivät vielä viruneet pidätettyinä, saattoivat odottaa hetkensä koittavan milloin tahansa ja hiiviskelivät käytävilla seinänvierustoja pitkin, jotteivät tulisi huomatuiksi, sillä jos upseerit näkivät jonkun hovin väestä jossakin, he heti nappasivat hänet, sulkivat tyrmään eiväkä päästäneet sen koommin hyppysistään. Ja keskellä tätä jahtia ja pyyntiä olisi kaikkien pitänyt ryhtyä voimistelemaan!'

- Keisari on painajainen jota vallanpitäjät näkevät yksin ollessaan. Se on vertahyytävä, nerokkaasti kerrottu tarina, jonka kristallinkirkas kieli ja poliittiset oivallukset ovat veitsenteräviä. (John Updike)

Kapuscinski, Ryszard: Eebenpuu
Luettu 12/2007

Jo toinen Afrikasta kertova kirja parin kuukauden sisällä. Vaikuttaisi, että Eero Paloheimokin on lukenut tämän ja saanut siitä vaikutteita. Kirjoittaja on puolalainen toimittaja, joka on asunut eri puolilla Afrikkaa kymmeniä vuosia 1950-luvulta alkaen. Kirjan luvuissa tie kulkee Ghanasta Tansaniaan, Etiopiasta Eritreaan ja Etelä-Afrikkaan, usein hengen kaupalla; auton moottori hajoaa pimenevällä hiekka-aavikolla, myrkyllinen kobra odottaa pientäkin liikettä uupuneessa kädessä, joka riippuu sängyn laidan yli, norsu astelee leirinuotiolle, jossa ihmiset jähmettyvät paikalleen kauhusta. Kokonainen kylä herää aamulla savimajoissaan, hakee vetensä, keittää riisinsä ja odottaa seuraavaa iltaa varjossa, kun helvetillisen kuuma keskipäivän aurinko polttaa maata. Kuinka vaikea paikka onkaan alkukotimme Afrikka ihmiselle. Nyt sieltä kai pitäisi jokaisen päästä pois jos haluaa elää. Mutta siellä ihmiset lisääntyvät ja tuaregit katoavat hiekka-aavikoille eivätkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi muuta. Afrikan historia, valkoisen miehen veriset jäljet, kulkee kertomuksissa mukana.