Tein aluevaltauksen, luin sarjakuvaromaanin. Aikuisella iällä en ole näitä satunnaista selaamista enempää katsonut. Tämä on selkeästi blogiharrastuksen ansiota, sen verran olen lukenut bloggauksia aiheesta. Ja toiseksi kirjaston ansiota, kun olivat nostaneet Moa Romanovan Alltid fucka uppin reittini varrelle. Ajattelin kokeilla, kuinka paljon saan selvää tästä seuraavan - tai sitäkin seuraavan, miten sen nyt ottaa - sukupolven läpästä, joka saattaa olla suomeksikin minulle kryptistä, puhumattakaan ruotsinkielisestä. Mutta eihän tämä ollut ollenkaan ylivoimaista. Pidän paljon Moa Romanovan piirrostyylistä, tuosta sirosta viivasta ja selkeästä jäljestä.
Moa Romanova on noin 25-vuotias göteborglainen taiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, joka kirjassa kuvaa omaa arkeaan. Hän on paljon seurattu bloggari ainakin Ruotsissa jo vuodesta 2010. Tämän kirjan kautta voi tirkistellä göteborglaisen nuoren naisen kämpän sisustusta, vaatetusta ja muita ympäristötekijöitä - aika karu teollisuusalue lähistöllä. Muuten touhu taitaa olla samaa kuin meikäläisilläkin nuorilla naisilla; puhelin on hollilla koko ajan ja suurempi osa kommunikaatiosta tapahtuu tekstiviesteillä. Alltid fucka uppissa Moa kärsii masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Huone on sotkuinen, uni ei tule ja elämänilo on aika kadoksissa. Takana on ero, tukea antavat bestikset ja hoitoalan asiantuntijat - joista ei hyvää sanottavaa näytä olevan. Niin paljon kuin meillä kuulee moitittavan sitä, että masentuneille vain määrätään lääkkeitä mutta ei tarpeellista terapia- ja keskusteluapua, tässä viimemainittu näyttäytyy yhdentekevänä.
Tinderissä Moa löytää mätsin: julkkis-tv-miehen, joka on kuvattu paperipussipäisenä. Miehestä tulee vastentahtoiselle Moalle mesenaatti ja tukija, hänen taiteensa ymmärtäjä. Moan kaverit tukevat naista karun lämpimällä tyylillä siinä missä terapeutti ja lääkäri hoitavat lähinnä laskutuksen - tai kehottavat post-it lapulla käymään youtubessa buddhalaisuuteen tutustumassa.
Äärimmäisessä tilanteessa Moa joutuu matkustamaan äitinsä luo. Äiti asuu Kramforsissa ja kuvataan muumimammana. Äiti muun muassa kasvattaa riikinkukkoja.
Yllättäen törmätään suomenkieliseen viranomaiseen...
Uusi mielenkiintoinen suhdemahdollisuus ajelehtii kohti karikkoa, kuten moni muukin parannukseen tähtäävä päätös ja Moa on vaipumassa sänky-sohvakierteeseen. Lapsenvahtina toimiminen ei ole siinä vaiheessa mikään optio, mutta niin vaan toisiaan aika kovaan sävyyn puhuttelevat tyypit - 'sun aivot on paskaa', 'älä keskeytä herneaivo' - lopulta saattavat avata toisilleen uusia näkökulmia. Tietynlainen herkkä tasapaino löytyy sittenkin, yllättävältä taholta vieläpä.
Päiväkirjaa kirjoittaessaan Moa toteaa olleensa kuin 'en dum osnuten bäbis med båda händerna på spisplattan o diskmaskinstabletten i munnen'. Että osaa itselleenkin nauraa, siitä voi alkaa jotain hyvää.
Moa Romanova: Alltid fucka upp
Kartago förlag, 2018, 183 s
